Kehitysapu on myös turvallisuuspolitiikkaa

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 21.12.2011

Laura Huhtasaari vaati kolumnissaan (SK 19.12.) että valtion kehitysavusta pitää leikata rahaa vanhusten hyväksi. Kannatan satsauksia vanhuspalveluihin, mutta en voi olla ihmettelemättä miksi pitäisi leikata kaikkein vähäosaisimmilta, eikä esim. elinkeinoelämän tuista. Suomessa ei kukaan kuole aliravitsemukseen eikä tartuntauteihin, kehitysmaissa em. syistä kuolee 8 miljoonaa alle 5-vuotiasta vuosittain. Joka neljäs lapsi maailmassa kärsii aliravitsemuksesta joka päivä. Nälkä ja väsymys haittaavat oppimista ja alhaisen vastustuskyvyn seurauksena esim. ripuli voi olla tappava. Lasten aliravitsemus nakertaa pohjan kokonaisten yhteiskuntien kehitykseltä. Ravitsemuksen takaaminen erityisesti lapsille onkin koko kehitysyhteistyön ja koko ihmiskunnan suurin haaste.

Kaikki kehitysapu ei valitettavasti päädy oikeaan osoitteeseen eikä tuota tulosta, mutta korruption ja huonon hallinnon edessä ei saa nostaa käsiä pystyyn, vaan miettiä uusia tapoja ohjata tukea. Nykyistä suurempi osa tuesta pitäisi käyttää budjettituen sijaan  sektoritukena mm. lasten ja äitien terveyden parantamiseen. Suomi voisi kehitysavun leikkaamisen sijaan profiloitua hyvän hallinnon, naisten aseman ja koulutuksena edistäjänä.

Huhtasaaren mukaan vanhusten huoltoon suunnatut rahat menisivät varmasti perille, mutta ei ole vaikea löytää esimerkkejä valtion ja kunnallishallinnon sektoreista, joilla mitkään määrärahalisäykset eivät tunnu takaavan laadukkaita ja tehokkaita palveluja. Saman päivän lehdessä kerrottiin, että yli puolet kunnista on käyttänyt mm. valtion kouluterveydenhuoltoon ja neuvoloihin osoitettamat lisämiljoonat aivan muuhun tarkoitukseen.

Suomen vajaan miljardin euron kehitysyhteistyökontribuutiolla ei lopeteta nälänhätää, mutta panostamme tarvitaan globaalien kehityserojen umpeen kuromiseksi. Kehitysyhteistyö on myös turvallisuuspolitiikkaa: maailma on sitä turvallisempi paikka myös suomalaisille, mitä vähemmän maailmassa on köyhyyttä, sotia ja väkivaltaa. Budjettirahoitteisen kehitysyhteistyön rinnalla (ei sijaan) pitäisi tukea Huhtasaaren peräämiä vapaaehtoisia kehitysyhteistyömaksuja yksityishenkilöiden ja yritysten kehitysapulahjoitusten verovähennysoikeudella.

Ei pidä ampua sanansaattajaa

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 1.12.2011

Uusinta ”sikakohua” käsiteltiin 23.11. lehdessä useassa yhteydessä. Pääsääntöisesti paheksunnan kohde olivat salakuvaajat, jotka ovat halunneet näyttää kuluttajille, millaisissa oloissa osa ruokapöytäämme päätyvistä sioista elää. Vaikka kuvat eivät kerro koko totuutta, eivät ne liene sen harhaanjohtavampia tai tarkoitushakuisempia kuin maitopurkkien kyljessä niityllä hymyillen kirmaavat lehmät.

On ihmeellistä miten loputtomasti ymmärrystä riittää tuotantoeläinten laiminlyönneille. Harvan paljastuneen yhteiskunnallisen epäkohdan yhteydessä annetaan yhtä paljon palstatilaa puolustuksen puheenvuoroille. Eläinaktivisitien keinot voivat olla kyseenalaiset, mutta jos joku paljastaisi salaa kuvaamalla epäkohtia esim. yksityisessä lastensuojelulaitoksessa, hänet nostettaisiin pikemminkin sankariksi. Kukaan ei peräänkuuluttaisia lastenkodin omistajan yksityisyydensuojaa.

Sikatilallisia kurittavat talousongelmat eivät voi olla hyväksyttävä syy laiminlyönneille. Muiltakin toimialoilta edellytetään lain noudattamista taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Vaikka salakuvat eivät toivottavasti kerro sikaloiden yleisestä tilasta, on hälyttävää jos epäkohtien tultua julki tuomitaan niiden paljastajat, eikä niiden aiheuttajia. Koko toimialan maine ei suinkaan vaarantuisi, jos asiansa hoitavat tuottajat ja viranomaiset selittelyn ja puolustelun sijaan tekisivät jyrkän pesäeron  toimialan maineen tahrijoihin.

SAMK ja yliopistokeskus saman katon alle

Yliö / Satakunnan Kansa 1.11.2011

Ammattikorkeakouluissa on alkamassa raju supistusohjelma. Samaan aikaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä alueen keskeisten toimijoiden kanssa halutaan kehittää. Korkeakoulujen toimipisteverkkoa kootaan riittävän laajoiksi, innovatiivisiksi osaamisympäristöiksi. Yliopistokeskuksilta odotetaan tiivistä yhteyttä emoyliopistojen toimintaan sekä alueen tarpeita palvelevaa koulutusta ja tutkimusta. Yliopistokeskuksista halutaan tehdä ”palvelualustoja, joiden kautta yliopistot osallistuvat alueen kehittämistyöhön”. Toivon mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) huomioi emoyliopistojen alueellisen kehittämistyön myös niiden rahoituksen mittareita määrittäessään.

Hallituksen korkeakoulupoliittisten linjausten mukaan yliopistokeskusten toimintamahdollisuudet turvataan ja rahoitus säilyy nykyisellään.  Yliopistojen koulutustarjonnan kokonaismäärässä ei ole samanlaisia leikkaustarpeita kuin ammattikorkeakoulutuksessa. Vaikka yliopistokeskusten pullat ovat siis melko hyvin uunissa, kehitystyötä on jatkettava ja reaktioherkkyyttä parannettava. OKM:n lisäksi myös emoyliopistot vaativat yliopistokeskuksilta vakuuttavia näyttöjä.

OKM:ssä on innostuttu ammattikorkeakoulujen ja yliopistokeskusten keskittämisestä samalle kampukselle. Yliopistokeskusseminaarissa Kajaanissa viime viikolla puhunut korkeakouluneuvos Ari Saarinen piti ideaalina Seinäjoen mallia, jossa samalla kampuksella toimivat edellä mainittujen lisäksi muutkin innovaatiojärjestelmän toimijat. Jos SAMK:n ja yliopistokeskuksen yhteiskampus toteutuisi Porissa, olisi Puuvillassa kasassa todellinen dream team: korkeakoulujen lisäksi maakuntaliitto, maakuntalehti, iso joukko pk-yrityksiä, julkisia palveluja (mm. Pohjois-Porin neuvola) ja mahdollisesti iso kauppakeskus – innovatiivisempää osaamisympäristöä  ja ”alueellista palvelualustaa” on vaikea kuvitella.

Fyysisellä läheisyydellä on aidosti yhteistyötä lietsova vaikutus: esim. Satakunnan Kansan ja Prizztech Oy:n muutto Puuvillaan on helpottanut ja lisännyt yhteistyötämme tuntuvasti. Tutkijamme ovat päässet kertomaan tutkimushankkeistaan omin sanoin talossa kiertäneille toimittajille, lounasravintolassa tapahtuu päivittäin spontaaneja kohtaamisia, vietämme yhteistä lukuvuoden avajaispiknikkiä, joulumatineaa jne. Kahtena kesänä olemme yhdessä nostaneet hyvällä menestyksellä satakuntalaisteemoja SuomiAreena-keskusteluihin Puuvillan puistossa.

SAMK ja yliopistokeskus tekevät jo nyt tiivistä yhteistyötä monella alueella. Tutkimuksen painoalat ovat lähellä toisiaan, joustava opinto-oikeus tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden liittää tutkintoon sopivia opintoja muiden yliopistojen/korkeakoulujen tarjonnasta, koulutusmarkkinoinnissa rakennetaan yhteistä SIIVU-brändiä, opiskelijajärjestöillä on yhteinen Opiskelijatalo jne. ”Yhteen muutto” olisi siis luonteva seuraava askel. Kuten Satakunnan korkeakoululaitoksen strategiassa todetaan, voimien tarkoituksenmukaisella yhdistämisellä varmistetaan monipuolisen korkeakoulutuksen ja korkeatasoisen osaamisen pysyvyys alueella.

UNICEFin apu menee perille

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 13.9.2011

Satakunnan Kansa kirjoitti 4.9. Somaliassa leviävästä nälänhädästä: yli 12 miljoonaa ihmistä näkee nälkää kuivuuden ja levottomuuksien piinaamassa Itä-Afrikassa, välittömässä hengenvaarassa on noin 500 000 lasta. Jutussa paljon palstatilaa sai norjalaisasiantuntija, jonka mukaan jopa 40-50 % ruoka-avusta joutuu vääriin käsiin. HS toi artikkelissaan (19.8.) esiin toisenlaisen näkökulman: avustustyöt kärsivät pahoin rahan puutteesta: YK on saanut kasaan vain puolet hädän lievittämiseen tarvittavasta 1,7 mrd. dollarista. Samassa yhteydessä kuvattiin lääketieteellisin termein melko koskettavasti miltä nälkään kuoleminen fysiologisesti tuntuu.

Mitä tulee hätä- ja kehitysavun perille menoon, ongelmista ei pidä vaieta. Avun koordinointi on haastavaa olosuhteissa, joissa ei pahimmillaan ole ollenkaan toimivaa hallintoa. Vuosikymmenien läsnäolo ja pitkäjänteinen työ kehittyvillä alueilla on kuitenkin suonut esim. UNICEFille aseman, jonka turvin se saa avun perille. 90 % Itä-Afrikkaan viime kuukausina perille saadusta avusta onkin UNICEFin toimittamaa, sisältäen mm. antibiootteja ja lisäravintoa.

Samoin kehitysyhteistyö on haastavaa alueilla, joissa ei ole ns. sosiaalista pääomaa eli kansalaisten keskinäistä luottamusta. Korruption ja huonon hallinnon edessä ei silti pidä nostaa käsiä pystyyn, koska kärsijöinä ovat pääasiassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Suomi maailman vähiten korruptoituneimpana maana voisi kehitysavun leikkaamisen sijaan profiloitua hyvän hallinnon edistäjänä.

Itä-Afrikan kaltaisten kriisien aikana media ja suuri yleisö yleensä valpastuvat. Tosiasia kuitenkin on, että kaikessa hiljaisuudessa kuolee vuosittain edelleen yli 8 miljoonaa lasta helposti torjuttavissa oleviin tauteihin kuten ripuliin, tuhkarokkoon ja malariaan. Näiden lasten kuolemaa hädin tuskin noteerataan samalla kun lentoturmassa menehtyneen jääkiekkojoukkueen kohtalolla revitellään sivu- ja viikkokaupalla. Kuitenkin juuri heikoimmassa asemassa olevien lasten pitäisi olla maailman tärkein asia, sillä lapset muodostavat 20 % yhteiskunnasta, mutta 100 % tulevaisuudesta!

Lasten ja nuorten lukutaitoa on vaalittava

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 12.8.2011

YLE uutisoi 2.8. suomalaisten heikentyneestä lukutaidosta: Joka kymmenes yli 16-vuotias suomalainen on vaikeuksissa, kun pitäisi ymmärtää lukemaansa tai hakea tietoa. Arjessa vaikeuksia voi tuottaa esim. lääkkeen käyttöohje. Helsingin Tehtaanpuiston äidinkielenopettaja Susanna Huhta havainnoi asiaa ääriesimerkillä  yhdeksäsluokkalaisesta pojasta, joka ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan lukenut edes Aku Ankkaa, katsonut vain kuvat.

Tutkimusten mukaan koululaisten lukemisessa on viime vuosina tapahtunut rajuja muutoksia ja tiedonhaussa Pisa-tutkimusten kansallinen keskiarvo on laskenut selvästi. Jos 7 Päivää -lehti on ainoa kotiin tilattu lehti, ei ihme että koululaiset jaksavat lukea aikakauslehdistäkin vain lyhyitä tekstejä. Kuitenkin esim. lomakkeet ja viranomaisasiointiin liittyvät tekstit vaativat hyvää lukutaitoa.

On ylipäätään vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa lukea 7 päivää -lehteä tai katsoa siihen rinnastettavia tositv-tirkistelysarjoja, jotka perustuvat turhien julkkisten ja sellaiseksi pyrkivien elämän tirkistelyyn. Ilmiöllä on laajempikin yhteiskunnallinen ja juuri nyt ajankohtainen merkitys: esim. netin keskustelupalstoilla epämääräisen viestinnän erottaminen tosiasioista on monelle mahdontonta. Rasistinen vihapuhe luetaan totena, kun lukemisen ymmärtämisessä ja tulkitsemisessa on vaikeuksia.

Kodeissa on erilaisia lukemiskulttuureja ja tekstimaailmoja. Valinta 7 päivää -lehden (kestotilaus 170 € / 52 nro) ja sanomalehden (esim SK-kestotilaus 233 € / vuosi) ei ole rahakysymys vaan arvovalinta! Toki on myös koteja joihin ei ole varaa tilata kumpaakaan.

Kaunokirjallisuus on vähintään yhtä tärkeää kuin sanomalehtien lukeminen. Lukeminen avartaa mieltä, sivistää, kehittää keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä, mielikuvitusta ja empatiaa. Ja siihen on onneksi kaikilla mahdollisuus – kiitos kirjastolaitoksemme. Venäläiskouluissa luetutetaan edelleen läjä kirjallisuuden vaativimpiakin klassikoita Tolstoista Dostojevskiin. Suomen kouluissa ei liene syytä pyrkiä samaan, mutta vaalia silti lukutaitoa hymiö- ja chatkulttuurin korvatessa romaanit nuorten yöpöydillä. Vain siten koululaitos voi yrittää tasoittaa syvenevää kuilua niiden lasten ja nuorten välillä, joita kannustetaan lukemaan ja seuraamaan medioita kriittisesti, ja niiden joiden ainoana hengenravintona on juorulehdet ja tositv-sarjat.

Lasten aliravitsemus ihmiskunnan suurin haaste

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 22.7.2011

Kehitysyhteistyörahojen korottaminen 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ei toteutunut hallitusohjelmassa. Kehitysyhteistyömäärärahat jäädytetään vuosina 2013 ja 2014 euromääräiselle tasolleen. Päästöoikeuksien huutokauppatulojen ohjaaminen kehitysyhteistyöhön saattaa teoriassa jopa kasvattaa BKT-osuutta vuoden 2013 jälkeen. Rahoituksen jäädyttäminen tarkoittaa kuitenkin käytännössä luopumista 0,7 prosentin BKT-tavoitteesta, jonka Suomi ja OECD-maat asettivat jo vuonna 1970. On erittäin valitettavaa, että köyhien maiden auttaminen päätyi hallituksen säästölistalle.

Kehitysyhteistyöllä tuotetaan parempaa maailmaa. Se ei yksin ratkaise globaalia epätasa-arvoa, mutta ei sitä ilmankaan ratkaista. Suomi voisi panostaa nykyistä vahvemmin esim. naisten aseman parantamiseen, hyvän hallinnon kehittämiseen ja koulutukseen, joissa olemme maailmallakin tunnettuja. Kuten tuore kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) on todennut, maailma on sitä turvallisempi paikka myös meille suomalaisille, mitä vähemmän maailmassa on köyhyyttä, sotia ja väkivaltaa.

Kansainväliseen solidaarisuuteen ei voi osallistua vasta sitten kun Suomi on maana ”valmis” – sellaista päivää ei tule. Onneksi suomalaisten tuki maailman vähäosaisille ei ole vain hallituksen kehitysyhteistyömäärärahoihin sidottu. Jokainen voi osallistua ”kantokykynsä” mukaan lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai antamalla aikaa vapaaehtoistoimintaan. Taskun pohjalle jääneistä lanteista muodostuu hyväntekeväisyysjärjestöjen lippaissa iso virta, jolla pelastetaan ihmishenkiä kehitysmaissa. Eri järjestöjen tarjoamat kuukausilahjoitussysteemit ovat rahoituksen jatkuvuuden kannalta omaa luokkaansa, ja harva suomalaisista joutuu tinkimään omasta kulutuksestaan kuukausittaisen muutaman euron ”maailmanlapsilisän” vuoksi.

Itä-Afrikan kaltaiset humanitääriset kriisit, joissa miljoonia lapsia on vaarassa kuolla nälkään, havahduttavat hetkeksi. Liian helposti unohtuu, että joka neljäs lapsi maailmassa kärsii aliravitsemuksesta joka päivä, köyhimmissä maissa jopa puolet alle viisivuotiaista. Aliravittu lapsi elää päivästä toiseen ruoalla, josta ei saa tarpeeksi proteiinia, energiaa ja hivenaineita kasvuun. Nälkä ja väsymys haittaavat myös oppimista ja alhaisen vastustuskyvyn seurauksena taudit kuten ripuli voivat olla tappavia. Näin lasten aliravitsemus nakertaa pohjan kokonaisten yhteiskuntien kehitykseltä. Ravitsemuksen takaaminen kaikille ja erityisesti lapsille onkin koko ihmiskunnan suurin haaste, jonka ratkaisemiseen kansainvälisen yhteisön pitää löytää nopeita ratkaisuja, joita valtioiden ja yksityissektorin tulee kaikin tavoin tukea!

”Kallista ja aatteellista” kasvisruokaa

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 25.5.2011

Satakunnan Kansa ottaa pääkirjoituksessaan 23.5.2011 kantaa kouluruuan laatuun. Pääkirjoittaja on täysin oikeassa todetessaan, että kouluruuan pitäisi tulla kuntien säästölistalla viimeisenä: laadukas ravinto on lasten hyvinvoinnin perusta ja monelle kouluruoka päivän ainoa lämmin ateria.

On kuitenkin käsittämätöntä, että päätoimittaja antaa ymmärtää luomu- ja kasvisruuan edustavan ”kalliita ja aatteellisia” vaihtoehtoja, joiden sijaan pitäisi tarjota ruokaa ”enemmistön ehdoilla.” Samassa tekstissä päätoimittaja toteaa että enemmistössä suomalaiskodeista ruokakulttuuri on kadonnut ja yhteiset ateriat korvataan pitsalla ja hampurilaisilla. Siis pitsaa ja hampurilaisia kouluihinkin?

Suomalaiset syövät kasviksia reippaasti alle WHO:n 400g päiväsuosituksen. Vain kolmasosa nuorista syö tuoreita kasviksia edes päivittäin. Yhä yleistyvien epäterveellisisten ruokailutottumusten ja liikalihavuuden torjumiseksi Euroopan unionin neuvosto antoikin joulukuussa 2008 asetuksen kouluhedelmä- ja vihannesjärjestelmästä. Tavoitteena on lisätä pysyvästi hedelmien ja vihannesten osuutta lasten ruokavaliossa vaiheessa, jossa heidän ruokailutottumuksensa muotoutuvat. ”Kallis ja aatteellinen” kasvisruoka on siis ennen kaikkea terveydellisesti perustelua!

Kannustan SK:n (pää-)toimittajia testaamaan ennakkoluulojaan yliopistokeskuksen lounasravintolassa, jossa tarjoillaan päivittäin maittavia kasvisruokia! Samalla voi huomata, että kasvisruoka on harvoin vaihtoehdoista kallein.

Humaani, avoin, kansainvälinen Suomi uhattuna

Mielipidekirjoitus / sk24.fi Ehdokkaiden Uutiset 16.4.2011

Kolme tuntia Eetunaukiolla jalkautuvaa vaalityötä, nyt lyhyt iltapäiväkahvittelu Vihreän Langan äärellä ja tämän blogin kirjoitettuani luukuttamaan viimeiset vaalilehdet, jotta valistuneet äänestäjät pääsevät huomenna todistamaan SK:n galluptuloksen Vihreiden osalta vääräksi.

Intouduin Osmo Soininvaarana ja SK:n vaaliennusteen sisuunnuttamana vielä kirjoittamaan viimeiseen blogitukseni vaalien merkityksestä maamme tulevaisuudelle. Maailman nopea muutos on murjonut monia, ja Soininvaara kirjoittaa ymmärtävänsä perussuomalaisten kannattajia, joiden joukossa on paljon oman työpaikkansa puolesta pelkääviä. Maailman muuttuessa on pidettävä huolta siitä, ettei osa kansasta jää muutoksen murjomaksi, mutta paluusta menneisyyteen ei ole ratkaisuksi.

Soininvaara kirjoittaa: ”Moni perussuomalaisten äänestämistä harkitseva ei tosissaan tue heidän tavoitteitaan. Haluaapahan vain näpäyttää päättäjiä. Protesti voi mennä pitkäksi. Sen kanssa voi joutua elämään neljä vuotta. Sivistystä arvostava, vapaamielinen, humaani, kansainvälisesti avoin ja eteenpäin katsova suunta on uhattuna, vaikka perussuomalaisten maanvyörymävoittoa ei tulisi. Perussuomalaisuus on tarttunut myös muihin puolueisiin. Suvaitsemattomat ja autoritaariset mielipiteet ovat nousseet pinnalle myös kokoomuksessa, keskustassa, demareissa ja jopa vasemmistoliitossa.”

Perussuomalaiset on kummallinen yhdistelmä muutosta ja muutosvastarintaa. Ihmisen psykologiassa muutosvastarinta ilmenee mm. informaation torjumisena ja korostuneena itsesuojeluna. Perussuomalaisessa ajattelussa ilmastonmuutokseen, kansainvälisyyteen ja uusiin innovaatioihin liittyvä tieto torjutaan ja politiikassa keskitytään suojelemaan suomalaisia ulkopuolisilta uhkilta, kuten EU:lta, maahanmuuttajilta, lapsia saavilta naispareilta ja vihreiltä. Eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea liberaalien ja konservatiivien välinen taistelu. Vihreät on ainoana puolueena sanoutunut irti perussuomalaisesta tavasta tehdä politiikkaa ja puhunut ympäristön ja monikulttuurisuuden puolesta, vaikka ne eivät helpoimpia teemoja olekaan.

Ääni vihreille on ääni sivistyksen ja eteenpäin suuntautuvan yhteiskunnan puolesta. Se on myös ääni vastuullisen ilmastopolitiikan puolesta!

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Luomua, kasviksia ja sesonkiruokaa, kiitos!

sk24.fi Ehdokkaan Uutiset 14.4.2011

Maatalouseläinten kasvatus on maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Naudanlihan hiilijalanjälki on erittäin suuri, broilerien ja sikojen tuotanto-olosuhteet puolestaan ovat eettisesti erittäin kyseenalaisia. Silti suomalaisten vuosittainen lihankulutus on kasvanut 30 kg henkeä kohden 1970-luvun alusta ollen nyt noin 76 kg/vuosi. Kasviksia suomalaiset sen sijaan käyttävät huomattavasti alle WHO:n 400 g päivätavoitteen. Vain kolmasosa nuorista syö päivittäin tuoreita kasviksia.

Konkreettisia toimenpiteitä kestävämmän ruokavalion edistämiseksi olisivat esim. kasvisten, marjojen ja hedelmien alv:n laskeminen. Kasvisruoan käsittelyä elintarvike- ja ravitsemisalan koulutuksessa sekä ruoan eettisten ja ympäristövaikutusten käsittelyä koulun opetussuunnitelmissa tulisi myös lisätä.

Tehoeläintuotantoon liittyy painavia eettisiä sekä ylituotannon ongelma, ja kuluttajat suosivatkin yhä enemmän tuotantotapoja, jotka lisäävät eläinten hyvinvointia. Luomun suosiminen on perusteltua myös siksi, etteivät suomalaisen elintarviketuotannon mahdollisuudet ole suuressa määrässä ja alhaisessa hinnassa vaan laadussa ja eettisessä tuotantotavassa. Tämän huomioi myös maabrändityöryhmä, joka ehdotti että puolet Suomen maataloudesta pitäisi olla luomua vuonna 2030.

Konkreettisia toimenpiteitä luomutuotteiden tarjonnan ja kysynnän edistämiseksi ovat esim. tuotannon eettisyyden mukaan maksettavat maataloustuet, investointi- ja menekinedistämistuet sekä luomutuotteiden arvonlisäveron laskeminen. Myös valtion ja kuntien sitoutuminen luomuhankintoihin antaisi tuottajille selkeän kannusteen panostaa luomuun. Osa suomalaiskunnista onkin lähtenyt mukaan MMM:n Portaat luomuun -ohjelmaan – Porissa asiasta tekemälleni aloitteelle ei toistaiseksi ole valitettavasti lämmetty.

Myös ruoan pakkausmerkinnöissä on näyttävä miten ruoka on tuotettu jotta kuluttajat voivat äänestää lompakollaan. Kloonimerkintää vaatineen lakiesityksen kaatuminen EU:n ministerineuvoston vastustukseen oli erittäin valitettavaa. Kloonieläinten vaikutusta ihmiseen ei ole tutkittu, eikä tiedetä millaisia perinnöllisiä eläintauteja kloonaus saa puhkeamaan. Varmaa sen sijaan on, että eläimet kärsivät kloonauksella tuotetusta luonnottomasta lihasmassasta.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

22000 alle 5v. lasta kuolee joka päivä köyhyyteen

www.sk24.fi Ehdokkaiden Uutiset 12.4.2011

… ja me suomalaiset kitisemme siitä että pankkiautomaatilla joku saattaa epähuomiossa hämääntyä ja vahingossa lahjoittaa euron Planin Koska olen tyttö -kampanjaan. Epähuomiossa lahjoittaneille euro on palautettu ja lahjoituskampanja on nyt keskeytetty. Hävettää suomalaisten puolesta!

Kiistämättä sitä tosiasiaa, että Suomessakin eriarvoisuus, leipäjonot ja lapsiköyhyys ovat kasvussa, uskallan väittää ettei kenenkään elämä ole Suomessa eurosta kiinni. Toisin on asian laita niillä yli miljardilla ihmisellä jotka elävät alle eurolla päivässä!

Emme voi sulkea silmiämme valtavan ihmisjoukon jatkuvalta äärimmäiseltä köyhyydeltä ja aliravitsemukselta ja herätä vain äkillisten katastrofien kohdalla. Kehitysapu on viimein nostettava 0,7 prosenttiin BKT:sta (kuten mm. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat jo tehneet). Kehitysyhteistyössä erityishuomiota pitää kiinnittää ehkäisy- ja aborttioikeuksien, äitiysterveyden ja seksuaalikasvatuksen parantamiseen. Ja tytöt on saatava kouluun – joko Planin kampanjalla tai ilman! Yksityishenkilöiden ja yritysten tulee voida vähentää verotuksessa lahjoitukset kehitysapuun, samoin kuin tuet kulttuuriin ja urheiluun. Ja yksityishenkilöiden tulisi lopettaa nurina olemattomista asioista kuten siitä että lahjoittaminen hyväntekeväisyyten on tehty liian helpoksi.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Eurooppaan vai Eurooppaan?

Julkaistu www.sk24.fi Ehdokkaan uutisissa 10.4.2011

Satakunnan Kansa julkaisi tänään Timo Aron analyysin maakunnan eduskuntavaaliehdokkaiden asenteista Ylen vaalikonevastausten perusteella. Olin arvioiduista ehdokkaista Eurooppa-myönteisin, mistä en ollut ollenkaan yllättynyt.

Lähes kaikki aikamme suuret ongelmat – esim. terrorismi, ihmiskauppa, epidemiat, luonnonkatastrofit ja pakolaisvirrat – ylittävät valtioiden rajat. Myös ratkaisuja on tällöin haettava kansainvälisissä neuvottelupöydissä. Vaikka Suomi on toistaiseksi säästynyt suuremmilta mullistuksilta, emme ole irrallinen saareke globaalissa maailmassa. Suomen on sekä itsensä että globaalin solidaarisuuden nimissä osallistuttava niin katastrofien ennaltaehkäisyyn kuin yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Viime viikkojen keskustelun perusteella voisi äkkiseltään kuvitella Suomen kannattelevan harteillaan koko EU:ta, mutta myös Suomi tarvitsee EU:ta! Eikä vähiten siksi, että suurin osa viennistämme suuntautuu EU:n alueelle.

En ole eurooppalaisen yhteistyön kannattaja vähiten siksi, että Euroopan unioni on kehitysyhteistyön suurvalta, ilmastonmuutoksen torjunnan esitaistelija, ja rauhan ja demokratian esikuva. Kaikilta osin EU-projekti ei kuitenkaan ole onnistunut toivotusti, kuten aiemmin (14.3.) blogitin: Sen sijaan että EU olisi luonut poliittista vastavoimaa globaaleille markkinavoimille, on tähänastinen integraatiokehitys pikemminkin syventänyt kansallisvaltioiden kriisiä. EU on edistänyt pääasiassa sääntelyn purkamista samaan aikaan kun markkinoita korjaavat toimenpiteet ovat loistaneet poissaolollaan. Konkurssiin ajautuneiden maiden tukitoimet ovat myös osoittaneet, että yhteinen rahapolitiikka ilman yhteistä talouspolitiikkaa on mahdotonta. Ratkaisu ei suinkaan ole irrottautuminen koko järjestelmästä vaan syvenevä integraatio. Tosiasiassahan yhteinen talouspolitiikka on jo hyvää vauhtia muotoutumassa, tunnustetaan sitä tai ei.

EU:n on löydettävä yhteinen sävel talouskriisin keskellä. Yksikään jäsenvaltio ei menesty yksin – 27 jäsenmaan koosta, vauraudesta ja yhteistyöstä on kiistatonta hyötyä kun maailma ympärillä muuttuu. Näissä vaaleissa ratkaistaan olemmeko kansainvälinen, ulospäin suuntautuva Suomi vai emme.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Fukushima muistuttaa ydinvoiman riskeistä

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 6.4.2011

Japanin tapahtumat toivat esiin ne riskit, joita ydinvoimaan liittyy. Useat uhat voivat realisoitua yhtä aikaa, turvajärjestelmät voivat pettää, voi tulla ennakoimattomia uhkia – myös Suomessa. Jo tehtyjen periaatepäätösten tullessa rakennuslupavaiheeseen ydinvoimaloiden turvallisuusvaatimuksia ja riskiarviointia onkin tarkistettava. Jos voimalat eivät pysty täyttämään kiristettyjä ehtoja, rakennusluvat on evättävä.

Ydinvoiman kannattajat väittävät usein kotimaisen ydinenergian lisäävän turvallisuuttamme vähentäessään venäläisen tuontiydinvoiman osuutta. Totuus kuitenkin on, ettei Venäjä suinkaan luovu voimaloistaan suomalaisen kysynnän vähentyessä. Sen sijaan lisäämme ydinvoiman riskejä Suomessa pystyttämällä lisää voimaloita myös kotimaan kamaralle.

Pääkirjoitus pitää vaihtoehtojen löytymistä ydinvoimalle vaikeana, ellei mahdottomana. Vihreän kasvun mallissa tehostetaan energiankäyttöä, lisätään sähkön kysyntäjoustoa (mikä leikkaa huipputehon tarvetta) ja lisätään uusiutuvaa energiaa. Esim. neljällä suurella biovoimalalla tai 400 modernilla tuulivoimalalla voidaan korvata Loviisan yhden reaktorin vuosituotanto.

Vihreät äänestivät ainoana puolueen niin hallituksessa, valiokunnissa kuin eduskunnassa yksimielisesti lisäydinvoiman rakentamista vastaan. Hallituksesta lähtö valitettavan ydinvoimapäätöksen jälkeen ei olisi muuttanut itse päätöstä, mutta samalla moni muu hallituskauden vihreistä aikaansaannoksista olisi jäänyt saavuttamatta.

Nämä eduskuntavaalit ovat ainoat vaalit, joissa ihmiset voivat antaa äänensä ydinvoiman puolesta tai sitä vastaan. Muista puolueista vain osa on tähän mennessä ilmoittanut selkeästi ydinvoimakantansa äänestäjille.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Perustulon perusfaktat

www.sk24.fi Ehdokkaan Uutiset 4.4.2011

Perusturva on jäänyt rajusti jälkeen ansioiden kehityksestä. Vihreät haluavat korottaa sitä tuntuvasti, vaikka vaikeassa taloustilanteessa jaettavaa onkin niukasti. Perusturvan korotustarpeen lisäksi on tärkeää korjata rakenteita, jotka vangitsevat ihmiset köyhyyteen. Kuten SK uutisoi 4.4., nykyjärjestelmässä pienikin virheliike voi viedä etuudet pitkäksi aikaa. Järjestelmä on kudelma sääntöjä ja poikkeuksien poikkeuksia joiden ääressä masentuu, viimeistään huomatessaan että kaikki yrityksen oman toimeentulon kohentamiseksi ovat tuhoon tuomittuja. Yleishyödyllinen vapaaehtois- ja talkootyö on sentään sallittua tukia menettämättä!

Vihreät haluavat tehdä työnteosta kaikille kannattavaa ja purkaa byrokratialoukut jokaiselle täysi-ikäiselle Suomessa asuvalle Suomen kansalaiselle maksettavalla perustulolla. Perustulomallia pidetään vaikeaselkoisena, epärealistisena ja joutilaisuuteen kannustavana. Se ei ole mitään niistä:

Perustulo on verovapaa, Vihreiden mallissa 500 € suuruinen etuus, jota ei tarvitse erikseen anoa. Perustulo ei tule yhtään nykyistä sosiaaliturvaa kalliimmaksi, koska se käytännössä korvaa nykyiset sosiaaliturvan minimietuudet, ja keski- ja suurituloisilta se verotetaan pois ilman että käteen jäävät ansiot muuttuvat. Vain pienituloisten ansiot kasvavat, mikä katetaan hallinnon keventymisellä, verovähennystarpeen pienenemisellä ja pääomaverotuksen korotuksella.

Verotusta muutetaan mallissa niin, että alle 5000 € kuukausituloista verotetaan 39 %, 5000 € ylittävistä tuloista 49 %. Näin ollen esim. 1000 € ansaitsevalta verotettaisiin 390 € (käteen 610 €), mutta lisäksi maksettava 500 € perustulo nostaisi käteen jäävän summan 1110 euroon kannustaen pienipalkkaisen ja/tai osa-aikaisen työn vastaanottamiseen (todellinen v eroprosentti -11 %). Vastaavasti esim. 5000 € tuloista maksetaan veroa 1950 €; 500 € perustulo huomioiden käteen jäisi kuitenkin 3550 € (todellinen veroprosentti 29 %). Edellä esitetty veroprosentti on valtakunnallinen keskiarvo todellisen prosentin riippuessa asuinkunnasta (kuten nykyäänkin).
Perustulon avulla sosiaaliturva yksinkertaistuisi ja syrjäytyneiden määrä vähenisi, työn vastaanottaminen tulisi kannattavaksi kaikissa olosuhteissa, yritysten perustamisen kynnys madaltuisi, pienten lasten vanhempien mahdollisuus vähentää työaikaa helpottuisi, ja työ- ja sosiaalihallinnossa vapautuisi resursseja paperin pyörittämisestä asiakkaiden henkilökohtaiseen ohjaamiseen ja työkyvyn edistämiseen.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Kehno tasa-arvon mallioppilas

www.sk24,fi Ehdokkaan Uutiset, 23.3.2011

Lauantaina vietettiin Minna Canthin päivää ja tasa-arvon päivää. Vaikka Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, on naisilla Suomessakin vielä monta taistelua käymättä, aitaa ylitettävänä ja lasikattoa särjettävänä.

Naisten keskimääräiset nettotulot ovat edelleen noin 25 % miesten vastaavia pienempiä. Suomessa palkkaero on – toisin kuin yleisesti luullaan – yli EU-keskiarvon. Vuosittain naiset ansaitsevat keskimäärin 20 566 euroa, miehet 29 089 euroa. Naisen palkkaeuro on siis vajaa 82 senttiä. Naiset ovat yliedustettuina kaikissa alimmissa tuloluokissa ja kotiäitiys köyhdyttää naisia. Seuraavan hallituksen tinkimättömänä tavoitteena pitää olla naisten ja miesten samapalkkaisuus!

Myös naisten osuus yritysten johtotehtävissä laskee. Kansainväliseen kyselytutkimukseen perustuvan raportin mukaan maailman yksityisesti omistettujen yritysten johtotehtävissä olevista naisia on 20 % (v. 2009 24 %). EU:n suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksissa naisten osuus on keskimäärin 12 %. Suomi ja Ruotsi ovat tämän tilaston kärjessä 26 prosentilla. Oikeuskomissaari Viviane Reding on ilmoittanut ryhtyvänsä EU-tason toimiin, jos yritykset eivät saa lisää naisia hallituksiinsa.

Sukupuolikiintiöt yritysten hallituksiin määräävä laki on Euroopan maista voimassa Norjassa, Espanjassa ja Ranskassa. Erityisen kannatettava on malli, jossa yrityksille annetaan tietty aika parantaa tilannetta vapaaehtoisin toimin ja ellei parannusta tapahdu, säädetään pakottavat kiintiöt. Suomen julkishallinnon sukupuolikiintiöt ovat hyvä esimerkki siitä, että pakottavalla lainsäädännöllä saadaan aikaan tasa-arvoa.

Erityisen huolestuttavaa suomalaisen tasa-arvon näkökulmasta on se, että 44 % suomalaisnaisista on joutunut 15 vuotta täytettyään vähintään kerran miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi. Vuosina 2003-2008 parisuhteessa surmattiin vuosittain keskimäärin 23 naista ja poliisin tietoon tulleista lapsen seksuaalisista hyväksikäytön uhreista valtaosa oli 12-14 –vuotiaita tyttöjä.

Ei kovin mairittelevia tilastoja tasa-arvon mallimaalle…

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Libyan operaatio perusteltu

www.sk24.fi Ehdokkaan Uutiset, 21.3.2011

Väkivallan käyttö rauhan ja demokratian luomiseksi on aina ongelmallista. Libyan tapauksessa on kuitenkin kyse siviilien joukkomurhan ehkäisemisestä ja kansannousun tukemisesta. Niinpä päätös operaation käynnistämisestä oli oikea ja ryhdikäs, ja spekulaatiot osallistujamaiden todellisista motiiveista (öljy, profiilin nosto yms.) ovat epärelevantteja. Teot ratkaisevat, ja tekoja ihmisoikeuksien puolustamiseksi on YK:n taholta nähty viime vuosikymmeninä liian vähän!

Niin kauan kun iskut ovat perusteltuja, oikein mitoitettuja ja sotilaallisiin kohteisiin suunnattuja, YK-operaatio nauttinee laajaa kansainvälistä tukea. On erittäin tärkeää, että myös Arabiliitto ja Afrikan unioni ovat YK:n päätöksen takana.

Diktatuurin murtuminen Libyassa on jo sellaisenaan ansiokas tavoite, ja käynnissä oleva operaatio kaikille maailman diktaattoreille osoitus siitä, ettei kukaan ole kansainvälisen lain ulottumattomissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että on helpompi pystyttää lentokieltoalue kuin rakentaa demokratiaa.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Rikkaan vastuu köyhistä

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 18.3.2011

Kaikki puolueet tuntuvat (onneksi) olevan yksimielisiä siitä, että valtion budjetin miljardien eurojen kestävyysvaje tulee maksattaa etupäässä niillä, joiden maksukyky sen parhaiten sallii – rikkailla. Pääomaverotusta on vaadittu kiristettäväksi ja pienituloisten verotusta kevennettäväksi.
Solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus eivät valitettavasti yllä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Etunenässä perussuomalaiset, mutta myös eräät kokoomuksen ja keskustan eduskuntavaaliehdokkaat ovat vaatineet kehitysmäärärahojen leikkaamista, vaikka Suomi on jo vuonna 1970 sitoutunut kehitysmäärärahojen 0,7 % BKT-osuuteen. Suomi on myös yksi harvoista teollisuusmaista, joissa yksityishenkilöt ja yritykset eivät voi vähentää verotuksessa lahjoituksia kehitysapuun, samoin kuin esim. tuet kulttuuriin ja urheiluun.

Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että pienet tuloerot tuovat vakautta yhteiskuntaan lisäämällä ihmisten välistä luottamusta. Sama pätee globaalissa mittakaavassa: mitä suuremmat elintasoerot maiden ja alueiden välillä, sitä voimakkaampaa on turhautuminen, sen synnyttämä väkivaltaisuus sekä liikehdintä paremman elämän perässä.

Kehitysyhteistyöllä tuetaan hyvän elämän edellytyksiä alikehittyneissä maissa. Suomella on erityisosaamista mm. infrastruktuurin ja maatalouden kehittämisessä, joihin kehitysyhteistyömme voisi fokusoida. Erityishuomiota pitää kiinnittää myös ehkäisy- ja aborttioikeuksien, äitiysterveyden ja seksuaalikasvatuksen parantamiseen.

Yhtenä maailman vauraimmista maista Suomen on kannettava nykyistä suurempi vastuu myös pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Pakolaiskiintiötä on varaa kasvattaa tuhanteen (nyt 750 = 0,01 % väkiluvusta). Kun Suomi v. 2009 vastaanotti 727 pakolaista, Ruotsi otti 1900 ja Norja 1200 pakolaista.

Japanin maanjäristys ja tsunami ovat ikävä muistutus siitä, että elämme yhteisessä maailmassa, jossa kuka tahansa voi huomenna olla avun tarvitsija. Ollaan kiitollisia siitä, että voimme toistaiseksi olla avun antajia!

EU:n siirryttävä epämukavuusalueelle

Julkaistu www.sk24.fi Ehdokkaan Uutisissa 14.3.2011

Sen sijaan että EU olisi luonut poliittista vastavoimaa globaaleille markkinavoimille, on tähänastinen integraatiokehitys pikemminkin syventänyt kansallisvaltioiden kriisiä: EU on edistänyt pääasiassa sääntelyn purkamista samaan aikaan kun markkinoita korjaavat toimenpiteet ovat loistaneet poissaolollaan. Koska hallitukset ovat riippuvaisia suuryrityksistä ja spekulatiivisista rahoittajista tuottaakseen kansalaisten odottamaa hyvinvointia ja työpaikkoja, niiden on kuljettava varsin nöyrästi talouselämän talutusnuorassa.

Epätasapaino johtuu ennen kaikkea siitä, että sääntelyn purkamista edistävät päätökset koskettavat harvan EU-kansalaisen arkea eivätkä siten herätä suuria intohimoja. Markkinoita korjaavat toimenpiteet ovat puolestaan herkempiä kansallisille intresseille. Niinpä sosiaalista ja ympäristön hyvinvointia edistävät päätökset jäävät helpommin pöydälle kuin päätökset taloudellisen kilpailukyvyn edistämiseksi.

Pitäisikö Suomen siis irtaantua epäonnistuneesta EU-projektista kuten perussuomalaiset vaativat? Ei, sen sijaan EU:n on siirryttävä agendallaan ns. epämukavuusalueelle. Sekä EU-jäsenvaltioiden makrotalouspolitiikan että rahoitusmarkkinoiden valvontaa on tehostettava. Veroparatiisit on pantava kuriin ja rahoitusmarkkinat verolle: Osake-, valuutta- ja johdannaiskauppaan kohdistuvalla kansainvälisellä transaktioverolla voitaisiin vähentää lyhytaikaista spekulatiivista rahaliikennettä ilman sanottavaa vaikutusta pitkäaikaisiin (esim. eläke-)sijoituksiin. Tämä tuottaisi eräiden laskelmien mukaan yksin Euroopassa vuosittain 250 mrd. €, maailmanlaajuisesti 600 mrd. €. Pankkien taseesta perittävä EU:n yhteinen vakausmaksu puolestaan puskuroisi pääomia tulevien kriisien hoidon rahoittamiseksi.

Euroopan julkiset taloudet eivät kestä myöskään sitä, että kilpailemme toistemme kanssa alhaisella yhteisöverokannalla. Mm. Irlanti pitää yhteisöveronsa poikkeuksellisen matalana, ja kilpailee epäreilusti investoinneista samaan aikaan kun se odottaa solidaarisuutta kriisinhoidossa muilta. Myös päätöksentekomenettelyä pitää tehostaa siten, että EU pystyy aidosti pureutumaan kansalaisia huolestuttaviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristönsuojelullisiin ongelmiin. Lissabonin sopimuksen myötä kasvanut Euroopan parlamentin valta on tervetullut askel kohti eurooppalaista parlamentarismia. Euroopan unionin ministerineuvostossa jäsenvaltiot ajavat lähinnä omaa intressiään, eivätkä siellä päätöksiä tekevät ministerit ole suoraan vaaleissa vastuussa päätöksistään. 27 eri suuntaan vetävä EU ei pysty vastaamaan globaaleihin ongelmiin eikä tarjoamaan vastapainoa markkinavoimille!

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Korkeakouluissa menestyksen avain

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 7.3.2011

Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen valossa Porin yliopistokeskuksesta valmistuneet ovat työllistyneet paremmalla prosentilla kuin suurten kaupunkien perinteisistä yliopistoista valmistuneet maisterit. Hieman yli puolet Porissa aloittavista yliopisto-opiskelijoista on kotoisin Satakunnasta, jopa 65 % jää maakuntaan valmistuttuaan. Korkeakoulutettujen osuus väestöstä kasvaa Porissa maan keskiarvoa ripeämmin, samoin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten (alle 35 v.) väestöosuus koko maakunnassa.

Pori on saanut vuodesta 2005 lähtien muuttovoittoa, pääosin nuorista ja opiskelijoista. Porista on tullut aito korkeakoulukaupunki, mikä näkyy ja kuuluu mm. akateemisten työpaikkojen rantautumisena Poriin, mutta myös akateemisten rientojen, opiskelijatalon ja ennen kaikkea raikastuneen henkisen ilmapiirin muodossa.

Yliopistokeskukset Pori etunenässä ovat osoittaneet, kuinka tärkeää yliopistollisen koulutuksen ulottaminen koko maahan on. Yliopistokeskukset kirjattiin uuteen yliopistolakiin, mutta niiden on edelleen taisteltava resursseista. Koska emoyliopistot pyrkivät toteuttamaan mahdollisimman hyvin Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) niille asettamia tavoitteita ja ohjeita, yliopistokeskusten on peräänkuulutettava OKM:ltä yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittareita ja merkitystä.

Alueellisuus itsessään ei ole emoyliopistoille peruste sitoutua maakuntaan, vaan yliopistokeskusten on tuotettava emoyliopistoille todellista lisäarvoa. Porin yliopistokeskus on onnistunut tässä hyvin mm. toimimalla yliopistorajat ylittävien tutkimushankkeiden alustana sekä luomalla ainutlaatuisia poikkitieteellisiä maisteriohjelmia.


Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Kestävyysvaje ja tuloerojen kasvu kuriin!

www.sk24.fi Ehdokkan Uutiset, 5.3.2011

On oikeudenmukaista tulevia sukupolvia kohtaan, että mitoitamme menomme tulojemme mukaan! Vihreiden veropoliittiset linjaukset tähtäävät valtiontalouden tasapainottamiseen eli lisävelanoton lopettamiseen 6 miljardilla eurolla seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Neljä miljardia toteutetaan rakenteellisten toimien kautta: työurat pidemmäksi mutta joustavammiksi, kuntarakenne kriittiseen tarkasteluun, julkisen sektorin parempi tuottavuus jne.

Kolmasosa eli 2 mrd. kurotaan veronkorotuksilla. Vihreät suosivat veroja jotka ovat ympäristöystävällisiä, sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja kohdistuvat mahdollisimman vähän työn tekoon. Niinpä suurimmat korotukset kohdistuvat ympäristö- ja energiaveroihin (+ 1mrd.), arvonlisäveron korottamiseen yhdellä prosenttiyksiköllä (+700 milj.) ja kiinteistöverojen korottamiseen (+400 milj.). Vihreät arvioivat ALV:n korotuksen vaikutuksen työllisyyteen olevan pienempi kuin vastaavan korotuksen tekeminen työtulojen verotukseen: ALV:n korotus kohdistuu myös tuntituotteisiin. Yhteisöveroa Vihreät haluavat alentaa kahdella prosenttiyksiköllä (-300 milj.)

Myös tuloerojen kaventaminen on vihreän veropolitiikan keskiössä ja tuloerojen kaventamiseen tähdätään verolinjauksissa montaa kautta: veronkorotuksiin tulisi yhdistää pienituloisten verotuksen tuntuva keventäminen (-500 milj. €) ja pääomatuloveron kiristys kahdella prosenttiyksiköllä (+100 milj. €).


Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Joustoa osa-aikaratkaisuihin

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 21.1.2011

Lähes kaikki pienten lasten äidit ovat Suomessa lyhyen aikaa kotihoidon tuen varassa. Pitkään kotihoidon tukea käyttävät tuoreen tutkimuksen mukaan useimmin ne äidit, joiden työura on niukka ja työllistyminen vaikeaa. Näistä äideistä jopa 40 % jää kotihoidon tuen päättymisen jälkeen työttömäksi.

Kotihoidontuki on nykyisellään kankea ja köyhdyttää erityisesti naisia. Esimerkiksi Norjassa kotihoidon tukea voidaan nostaa osittaisena ja lapsi voi olla samalla osa-aikaisessa päivähoidossa. Suomessa käytössä oleva osittaisen hoitovapaan järjestelmä on käytännössä mahdoton muille kuin vakituisessa työsuhteessa jo ennen lapsen syntymää oleville vanhemmille. Joustavammat osa-aikaratkaisut vähentäisivät pienten lasten äitien taloudellista ahdinkoa ja helpottaisivat siirtymistä takaisin työmarkkinoille kotihoitojakson jälkeen.

Samaan aikaan kun työttömyys kurjistaa toisia lapsiperheitä, työssä käyvät vanhemmat puskevat yhä pidempiä päiviä. Sesonkityö, keikkatyö, yötyö, iltatyö ja viikonlopputyö ovat lisääntyneet. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2008 keskimäärin 1 728 tuntia töitä vuodessa, esimerkiksi Hollannissa vain 1 389 tuntia (ero 45 työpäivää). Ero johtuu pääosin siitä, että Hollannissa työsuhteista 37 % on osa-aikaisia, Suomessa 12 %.

Jotta pienten lasten vanhempien ei tarvitsisi olla työelämän käytettävissä yötä päivää, elinikäisten työurien pidentämisen vastapainona työntekijöille voisi antaa enemmän mahdollisuuksia lyhentää vuosittaista työaikaansa esim. omien lastensa hoitajina.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Uuden Satakunnan puolesta

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 13.1.2011

Kiitos nimimerkille ”Satakunnan puolesta” (SK 10.1.), joka antoi tilaisuuden tuoda esille periaatteemme. Vihreiden politiikan periaatteena on tukea maakuntien kehittymistä. Poliittiset ohjelmamme, joita jokainen voi käydä lukemassa Vihreiden verkkosivuilta, ovat pullollaan aloitteita alueellisesta yhdenvertaisuudesta, koulutuksen kehittämisestä, liikenteellisen infrastruktuurin ja energiateknologian edistämisestä maakunnallisilla tasoilla.

Satakunta on saatava tiiviimmin osaksi muuta Suomea. Satakuntalaiset vihreät ovat korostaneet sitä, että tämä tapahtuu liikenneyhteyksien parantamisen avulla. Pidämme raideyhteyksien kehittämistä avainasemassa, koska sen väylä- ja päästövaikutukset ovat pienimmät, mutta samalla kuljetuskapasiteetti ylivertainen maantieliikenteeseen verrattuna. Satakunnan valtateistön parantaminen ja näin osin myös tielläliikkujien turvallisuuden  lisääminen on myös tärkeää, ja sujuva liikkuminen maakunnan sisällä lisää samalla alueen elinvoimaisuutta.

Vihreiden tavoitteena on monipuolinen energiantuotanto. Siihen kuuluvat hajautettu ja työllistävä tuulivoiman, metsähakkeen ja aurinko- ja maaenergian hyödyntäminen. Energiateknologia tuo alueelle yrityksiä, työvoimaa ja energiaosaamista. Vihreiden elinkeinopoliittisen ohjelman mukaan puhtaan energiateknologian markkinat ovat osa suurempaa muutosta, jossa koko talouden muuttaminen kestäväksi tulee olemaan valtava liiketoiminta-alue.

Vihreät ovat koko olemassaolonsa aikana korostaneet ammatillisen ja tieteellisen koulutuksen merkitystä. Yliopistokeskuksessa tehdään arvostettua tutkimusta mm. luovan talouden, digitaaliseen kulttuurin, hyvinvointipalvelujen kehittämisen sekä teknologian käytettävyystutkimuksen saroilla. Satakunnan vihreille on erittäin tärkeää maakunnan elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja muuttotappion pysäyttäminen tarjoamalla satakuntalaisille nuorille opiskelumahdollisuuksia omassa maakunnassa ja satakuntalaisille työmarkkinoille akateemisesti koulutettua työvoimaa, tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä. Vihreiden perusajatuksena on kehittää yliopistollista- ja ammattikorkeakoulutoimintaa koko maassa niin että koulutus- ja tutkimustavoitteiden ohella myös yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus  toteutuvat.

Vihreiden terveyspoliittisessa ohjelmassa pyritään maakunnallisiin organisaatioihin, joilla olisi palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu. Tämä siirtää järjestämisvastuun painopisteen yksittäisten kuntien harteilta maakunnalliseksi kokonaisuudeksi ja näin tasoittaa kansalaisten eriarvoisuutta palvelujen saatavuudessa.

Vihreiden perusajatus on siis kestävän kehityksen luominen sinne missä ihmiset asuvat, maakuntiin. Satakunnasta on tehtävä uusi vihreä Satakunta.

Esa Rintala, pj., Porin seudun vihreät ry.
Maria Väkiparta, pj., Satakunnan Vihreät Naiset ry.
Tapio Meri, varapj., Satakunnan Vihreät ry.