Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 18.10.2009)
Valtuutettu Simo Korpela (kd) avautui eläin- ja ympäristönsuojelua koskevista kannoistaan (SK 12.10.). Korpela surkuttelee ettei ihmispoloilla ole senkään vertaa oikeuksia kuin eläimillä. Ihmisellä ei totta tosiaan ole oikeutta tulla kohdelluksi koe-, tuotanto- ja turkiseläinten tavoin elottomana ja tunnottomana raaka-aineena, pää parteen kytkettynä, verkkohäkissä kököttäen, kivuliaista eläinkokeista kärsien. Ihminen on osoittanut kykynsä ”varjella” myös luonnonvaraisia eläimiä: Puolet maapallon pinnasta on luomakunnan ”varjelijan” toiminnan voimakkaasti muokkaamaa, minkä seurauksena 12 % linnuista, 20 % matelijoista, 23 % nisäkkäistä ja 31 % sammakkoeläimistä on uhanalaisia.
Hylkeet pitäisi lahdata kalasaaliiden turvaamiseksi, vaikka 40 % kalalajeista uhkaa kuolla sukupuuttoon ylikalastuksen, siis ihmisen, vuoksi. Kalastajat tosin valittavat että merimetsot tyhjentävät kalavedet… Lähes yhtä käsittämätöntä on parku merimetson ulosteiden aiheuttamista maisema- ja kasvillisuushaitoista kun ”tuhon” suhteuttaa uhanalaisten lajien määrään, ilmaston lämpenemiseen, vesistöjen rehevöitymiseen ym. ihmisen aihettamiin ympäristötuhoihin.
Lajeista kehittyneimpänä ihmisen tulee käyttää viisauttaan muiden eläin- ja kasvilajien olemassaolon turvaamiseksi, myös omien selviytymismahdollisuuksiensa turvaamiseksi. Kuten pitkään politiikassa vaikuttaneen luulisi ymmärtävän, lainsäädäntöä ja –valvontaa ei tarvittaisi ollenkaan, jos kaikki kohtelisivat yhteistä planeettaamme, omaisuuttamme ja toisia ihmisiä kunnioittaen ja vaalien. Cree-intiaanien muotoilu on valitettavasti lähempänä totuutta kuin käsitys luomakuntaa viljelevästä ja varjelevasta hyväntekijästä: Vasta kun viimeinen puu on kaadettu, vasta kun viimeiset kalat on pyydetty, vasta kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten he huomaavat ettei rahaa voi syödä.
