Satakunta ei ole saari

(Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 7.9.2015)

Ketkä tässä raukkamaisia ovat?

Pakolaiskriisistä on kirjoitettu ja sanottu paljon painavia sanoja. On vaikeaa keksiä tuoretta näkökulmaa, mutta toisaalta mahdotonta sivuuttaa aihetta. Kirjoitin tämän kolumnin pari viikkoa sitten, luettuani harjavaltalaisen Sepen kommentit turvapaikanhakijoista (SK 21.8.): ”Ei niitä tänne tarvita. Ei koko Suomeen, eikä varsinkaan Harjavaltaan.” Kirjoitin kolumnin kuitenkin perjantaina osin uusiksi, koska inhimillisyys, auttamisen halu ja lähimmäisenrakkaus näyttävät sittenkin nousevan niskan päälle. Satalinnan vastaanottokeskukseen tulee lahjoituksia tasaisena virtana, vapaaehtoisiksi auttajiksi on tarjoutunut ennätysmäärä ihmisiä ja vastaanottokeskuksen Facebook-tukiryhmään liittyi viikossa yli 800 ihmistä (tilanne 4.9.).

Turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen on vain välttämätöntä ensiapua, jonka antamiseen Suomen on osallistuttava. Tulijat voi kuitenkin nähdä myös mahdollisuutena, ei vain velvollisuutena. Turvapaikkapäätöstä odottaessaan nämäkin ihmiset syövät ja elävät. Oleskeluluvan tai myönteisen turvapaikkapäätöksen saavista työikäisistä osa asettuu ehkä pysyvästi Satakuntaan auttaen paikkaamaan mm. laitoshuoltajista, autonkuljettajista, maatalous- ja teollisuustyöntekijöistä vallitsevaa työvoimapulaa (ks. SK 31.8.).

Pääministeri Sipilä asettui torstaina tiukasti sen kannalle, että Suomen ja suomalaisten on autettava sotaa pakenevia ihmisiä. Hän kertoi silmiensä auenneen vierailulla neljän miljoonan asukkaan Libanonissa, jossa on 1,5 miljoonaa konflikteja paennutta ihmistä. Vertailun vuoksi tammi-heinäkuussa EU:hun saapui 340 000 siirtolaista, joista 160 000 Kreikkaan. Samaan aikaan Suomi valmistautuu vastaanottamaan 15 000 turvapaikanhakijaa. Se on jonkun mielestä paljon. Satalinnassa 3.9. järjestetyssä keskustelu- ja tiedotustilaisuudessa kaupunginvaltuutettu Riku Nevanpään (ps) esitti huolensa siitä, että ”pakolaiset kulkevat laumoissa, tukkivat pyörätiet ja ovat täten häiriöksi”. On siinä huolta kerrakseen.

Tekstaripalstoilla etenkin miespuolisia turvapaikanhakijoita syytetään raukkamaisuudesta, kun he eivät ole jääneet omien yhteiskuntiensa ongelmia ratkomaan. Raukkamaisia ovat tosi asiassa ne jotka pitävät henkensä hädässä pakenevia turvapaikanhakijoita elintasosurffareina tai jopa rikollisina ja kuvittelevat että Suomi ja Satakunta voivat jättää pakolaiskriisin muiden hoidettavaksi. Yhtä raukkamaista on kadehtia kodistaan ja kotimaastaan pelkät sandaalit jalassa paenneiden osakseen saamaa sympatiaa ja lahjoituksia. Millä verukkeella me voisimme sulkea silmämme muun Euroopan ja maailman todellisuudelta? Suomi ja Satakunta eivät ole muusta maailmasta erillisiä saaria.