Kolumni (Satakunnan Kansa 8.7.2013)
Kahdeksanvuotias Eerika kuoli äitienpäivänä 2012 hitaasti tukehtumalla isän ja äitipuolen vuosia jatkuneen kidutuksen päätteeksi. Tapaus herätti paljon keskustelua ja vaatimuksia parannuksista lastensuojelun keinovalikoimaan. Helsingin lastensuojelun laiminlyöntejäkin selvitettiin, sillä tytöstä oli tehty lukuisia lastensuojeluilmoituksia. Palokunnasta ei ole apua ellei sammutuskalusto ole riittävä tai sitä ei osata käyttää!
Sammutuskalustosta ja -taidoista taas ei ole apua jos kukaan ei hälytä ajoissa apua. Useilla viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus jos epäilykseen on aihetta. Mutta sinäkin voit tehdä ilmoituksen, jos epäilet että lasta kohdellaan huonosti.
Suomalainen ei juuri halua sekaantua toisten asioihin. TNS Gallupin viime syksynä tekemässä kyselyssä ilmeni, että vain puolet lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa havainneista kertoi puuttuneensa näkemäänsä heti tilanteessa tai ottamalla yhteyttä viranomaisiin. Toinen puolisko ei tehnyt mitään. Heistä puolet katsoi, ettei ollut tarvetta puuttua, toinen puolisko ei uskaltanut puuttua tai ei tiennyt keneen ottaa yhteyttä.
Marraskuussa uutisoitiin hoitopaikastaan karanneesta nelivuotiaasta tytöstä, joka oli kävellyt yli kilometrin vilkkaan valtatien varrella. Muutama autoilija oli ilmoittanut poliisille lapsesta, mutta kukaan ei pysähtynyt odottamaan poliisia tai auttamaan lasta. Muutama viikko sitten Ikeassa vastaan käveli vuolaasti itkenyt alakouluikäinen poika, joka oli kadottanut vanhempansa. Hätäännyksestä päätellen hän oli jo jonkin aikaa harhaillut myymälässä ilman että kukaan oli katsonut asiakseen auttaa.
Toimittaja Maria Pettersson tekeytyi toukokuussa raskaaksi testatakseen reaktioita juomiseensa. Alkossa myyjän ilmekään ei värähtänyt Petterssonin etsiessä viiniä ”dokailutarkoitukseen”. Terassilla yksi pariskunta mulkoili paheksuvasti, muttei sanonut mitään vielä neljännenkään siiderin kohdalla. Tarjoilija kantoi juomat auliisti pöytään. Äitien raskauden aikaiseen juopotteluun ei ole haluttu puuttua järein ottein myöskään yhteiskunnan toimesta, äitien yksilönvapauteen vedoten.
Lastensuojeluntarve voi ilmetä muillakin tavoin kuin merkkeinä fyysisestä pahoinpitelystä tai laiminlyönnistä. ”Kertoo paljon, jos verhoja ei jakseta avata eikä siivota”, muistutti 30 vuotta lastensuojelutyötä tehnyt sosiaalityöntekijä. Pesemätön tukka ei tarkoita että lasta lyödään, mutta riski väkivaltaan kasvaa kun vanhemmat eivät hallitse omaa elämäänsä. Jos puuttuminen tai ilmoituksen tekeminen tuntuu vaikealta, voi puntaroida mitkä ovat pahimmat mahdolliset seuraukset puuttumisesta ja puuttumatta jättämisestä. Kumman päätöksen kanssa on helpompi elää itsensä kanssa?
Lastenpsykiatri Anne Kaupin mukaan väkivaltaisia vanhempia on usein kohdeltu lapsena kaltoin: ”Siksi väkivalta ei ole vain psykiatrinen vaan yhteiskunnallinen asia. Huono-osaisuuden periytyminen voi tarkoittaa myös väkivaltaisuuden periytymistä.” Ammattilaisten mukaan useimmat vanhemmat ovatkin helpottuneita tilanteeseen puuttumisesta - heidän hätänsä on huomattu.
Kun Yhdysvaltojen uskonnolliset johtajat kehottivat Martin Luther Kingiä luopumaan rotuerottelun vastaisesta taistelusta, hän vastasi: ”Kun sukupolvemme kerran joutuu tilille teoistaan, emme joudu tekemään parannusta vain kaikesta mitä pahat ihmiset ovat tehneet tai sanoneet, vaan ennen kaikkea siitä, miksi hyvät ihmiset ovat olleet hiljaa.” Älkää siis hyvät ihmiset olko hiljaa!
Kahdeksanvuotias Eerika kuoli äitienpäivänä 2012 hitaasti tukehtumalla isän ja äitipuolen vuosia jatkuneen kidutuksen päätteeksi. Tapaus herätti paljon keskustelua ja vaatimuksia parannuksista lastensuojelun keinovalikoimaan. Helsingin lastensuojelun laiminlyöntejäkin selvitettiin, sillä tytöstä oli tehty lukuisia lastensuojeluilmoituksia. Palokunnasta ei ole apua ellei sammutuskalusto ole riittävä tai sitä ei osata käyttää!
Sammutuskalustosta ja -taidoista taas ei ole apua jos kukaan ei hälytä ajoissa apua. Useilla viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus jos epäilykseen on aihetta. Mutta sinäkin voit tehdä ilmoituksen, jos epäilet että lasta kohdellaan huonosti.
Suomalainen ei juuri halua sekaantua toisten asioihin. TNS Gallupin viime syksynä tekemässä kyselyssä ilmeni, että vain puolet lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa havainneista kertoi puuttuneensa näkemäänsä heti tilanteessa tai ottamalla yhteyttä viranomaisiin. Toinen puolisko ei tehnyt mitään. Heistä puolet katsoi, ettei ollut tarvetta puuttua, toinen puolisko ei uskaltanut puuttua tai ei tiennyt keneen ottaa yhteyttä.
Marraskuussa uutisoitiin hoitopaikastaan karanneesta nelivuotiaasta tytöstä, joka oli kävellyt yli kilometrin vilkkaan valtatien varrella. Muutama autoilija oli ilmoittanut poliisille lapsesta, mutta kukaan ei pysähtynyt odottamaan poliisia tai auttamaan lasta. Muutama viikko sitten Ikeassa vastaan käveli vuolaasti itkenyt alakouluikäinen poika, joka oli kadottanut vanhempansa. Hätäännyksestä päätellen hän oli jo jonkin aikaa harhaillut myymälässä ilman että kukaan oli katsonut asiakseen auttaa.
Toimittaja Maria Pettersson tekeytyi toukokuussa raskaaksi testatakseen reaktioita juomiseensa. Alkossa myyjän ilmekään ei värähtänyt Petterssonin etsiessä viiniä ”dokailutarkoitukseen”. Terassilla yksi pariskunta mulkoili paheksuvasti, muttei sanonut mitään vielä neljännenkään siiderin kohdalla. Tarjoilija kantoi juomat auliisti pöytään. Äitien raskauden aikaiseen juopotteluun ei ole haluttu puuttua järein ottein myöskään yhteiskunnan toimesta, äitien yksilönvapauteen vedoten.
Lastensuojeluntarve voi ilmetä muillakin tavoin kuin merkkeinä fyysisestä pahoinpitelystä tai laiminlyönnistä. ”Kertoo paljon, jos verhoja ei jakseta avata eikä siivota”, muistutti 30 vuotta lastensuojelutyötä tehnyt sosiaalityöntekijä. Pesemätön tukka ei tarkoita että lasta lyödään, mutta riski väkivaltaan kasvaa kun vanhemmat eivät hallitse omaa elämäänsä. Jos puuttuminen tai ilmoituksen tekeminen tuntuu vaikealta, voi puntaroida mitkä ovat pahimmat mahdolliset seuraukset puuttumisesta ja puuttumatta jättämisestä. Kumman päätöksen kanssa on helpompi elää itsensä kanssa?
Lastenpsykiatri Anne Kaupin mukaan väkivaltaisia vanhempia on usein kohdeltu lapsena kaltoin: ”Siksi väkivalta ei ole vain psykiatrinen vaan yhteiskunnallinen asia. Huono-osaisuuden periytyminen voi tarkoittaa myös väkivaltaisuuden periytymistä.” Ammattilaisten mukaan useimmat vanhemmat ovatkin helpottuneita tilanteeseen puuttumisesta - heidän hätänsä on huomattu.
Kun Yhdysvaltojen uskonnolliset johtajat kehottivat Martin Luther Kingiä luopumaan rotuerottelun vastaisesta taistelusta, hän vastasi: ”Kun sukupolvemme kerran joutuu tilille teoistaan, emme joudu tekemään parannusta vain kaikesta mitä pahat ihmiset ovat tehneet tai sanoneet, vaan ennen kaikkea siitä, miksi hyvät ihmiset ovat olleet hiljaa.” Älkää siis hyvät ihmiset olko hiljaa!
