Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 19.6.2010)
Jätin 14.6. Porin kaupunginvaltuustolle aloitteen, jossa esitän maahanmuuttajien osuutta Porin kaupungin henkilöstöstä kasvatettavaksi vähitellen heidän väestöosuuttaan (noin 1%) vastaavalle tasolle. Tällä hetkellä maahanmuuttajien työttömyysaste on Porissa noin kaksinkertainen ns kantaväestöön verrattuna. Syyt ovat moninaiset mutta työnantajien ennakkoluulot eivät liene niistä vähäisimpiä.
Yhtenä keinona tavoitteeseen pääsemiseksi ja etnisen syrjinnän poissulkemiseksi esitin anonyymiä työnhakua, jossa työnhakija voi lähettää paperinsa nimettömänä (näin voidaan hillitä myös poliittisia valintoja). Muina keinoina mainitsin akateemisen oppisopimuskoulutuksen korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien pätevöittämisväylänä sekä maahanmuuttajien parissa työskentelevien virkamiesten kouluttamisen.
Toimittaja Hammarberg irvailee Arvaa kuka? -kolumnissaan (SK 16.6.) ajatukselle anonyymistä työnhausta tarjoamalla esimerkin “tunnetun porilaisen” hakemuksesta, jossa muut faktat paljastavat hakijan henkilöllisyyden. Hammarbergin esimerkki on tarkoitushakuinen ja edustaa marginaalia. Toisessa esimerkissä nimetön hakija kertoo opiskelleensa Jalalabadin yliopistossa ja tulee siten paljastaneeksi etnisen taustansa. Suomessa alkaa kuitenkin jo olla toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajia, jotka ovat käyneet samat Helsingin yliopistot ja Turun kauppakorkeakoulut kuin “kotimaiset” kaverinsa mutta työnhaussa ei jostain syystä tärppää, kun sukunimi on edelleen Al-Fulani.
Kolumninsa lopussa Hammaberg julistaa ehdotuksen rasistiseksi, peesaten ilmeisesti Ari Jalosta (ps) jonka mukaan maahanmuuttajia ei saa sen enempää syrjiä kuin suosiakaan työnhaussa. Jalonen muotoili asiansa huomattavasti paremmin, mutta hänenkin perustelunsa ontuvat sikäli, että muitakin aliedustettuja ryhmiä pyritään työhönotossa avoimesti suosimaan.
Yhtenä keinona tavoitteeseen pääsemiseksi ja etnisen syrjinnän poissulkemiseksi esitin anonyymiä työnhakua, jossa työnhakija voi lähettää paperinsa nimettömänä (näin voidaan hillitä myös poliittisia valintoja). Muina keinoina mainitsin akateemisen oppisopimuskoulutuksen korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien pätevöittämisväylänä sekä maahanmuuttajien parissa työskentelevien virkamiesten kouluttamisen.
Toimittaja Hammarberg irvailee Arvaa kuka? -kolumnissaan (SK 16.6.) ajatukselle anonyymistä työnhausta tarjoamalla esimerkin “tunnetun porilaisen” hakemuksesta, jossa muut faktat paljastavat hakijan henkilöllisyyden. Hammarbergin esimerkki on tarkoitushakuinen ja edustaa marginaalia. Toisessa esimerkissä nimetön hakija kertoo opiskelleensa Jalalabadin yliopistossa ja tulee siten paljastaneeksi etnisen taustansa. Suomessa alkaa kuitenkin jo olla toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajia, jotka ovat käyneet samat Helsingin yliopistot ja Turun kauppakorkeakoulut kuin “kotimaiset” kaverinsa mutta työnhaussa ei jostain syystä tärppää, kun sukunimi on edelleen Al-Fulani.
Kolumninsa lopussa Hammaberg julistaa ehdotuksen rasistiseksi, peesaten ilmeisesti Ari Jalosta (ps) jonka mukaan maahanmuuttajia ei saa sen enempää syrjiä kuin suosiakaan työnhaussa. Jalonen muotoili asiansa huomattavasti paremmin, mutta hänenkin perustelunsa ontuvat sikäli, että muitakin aliedustettuja ryhmiä pyritään työhönotossa avoimesti suosimaan.
