(Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 29.12.2015)
Aatehistorian tutkija Jonathan Lyons kuvaa juuri suomennetussa Viisauden talo – teoksessaan, miten pahan muslimin idea on ollut käyttökelpoinen kautta vuosisatojen. Islamista piti tehdä vihollinen, jota vastaan sai hyökätä. Lyonsin mielestä on suuri arvoitus, miten yli 900 vuotta sitten muslimeista levitetyt väärät käsitykset ovat yhä voimissaan.
Eduskunnassa on käsiteltävänä Eeva-Johanna Elorannan (sd) lakialoite (LA 49/2015) uskonnon ja elämänkatsomustiedon (ET) korvaamisesta yhteisellä katsomusaineella. Kolme helsinkiläisopettajaa on tehnyt saman sisältöisen kansalaisaloitteen, johon kerätään parhaillaan allekirjoituksia.
Aloitteille on monta hyvää perustelua. Nykytapa järjestää tunnit erillään on syrjivä. Vähemmistöuskontojen ja ET:n opetus voi olla hankalaan aikaan, oppilailla saattaa olla hyppytunteja ja siirtymisiä toiseen kouluun. Lasten lokerointi koulussa lisää heidän ennakkoluulojaan toisiaan kohtaan, ja vähemmistöihin kuuluvat lapset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Lapsi ei yleensä halua erottua joukosta. Enemmistökään ei saa itse valita; evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluva lapsi ei voi valita ET:tä.
Yhteinen katsomusaine lisäisi ymmärrystä siitä miten erilaiset ihmiset voivat tulla keskenään toimeen. Tarkoitus ei ole opettaa kaikille samaa katsomusta vaan käsitellä monia katsomuksia yhtä arvokkaina, aivan kuten historiassa esitellään eri puolueita opettamatta minkään yksittäisen puolueen oppia.
Helsingin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 72 % mallia kokeilleiden Kulosaaren ja Munkkiniemen koulujen oppilaista kokee että yhteinen opetus on auttanut heitä ymmärtämään eri maailmankatsomuksia. Vastaavia kokemuksia on Ruotsista, jossa ei ole enää vuosiin opetettu uskontoa tai eri uskontoja erillisinä aineina. Kaikki oppilaat opiskelevat samat tiedot eri uskontojen historiasta, traditioista ja tulkinnoista nykyaikana. Eettiset kysymykset sekä uskonnon ja kulttuurin erot ja yhtymäkohdat ovat myös keskeisessä roolissa.
Miksi etiikkaa ja moraalisääntöjä opetetaan tunneilla, joilla kaikki oppilaat eivät ole läsnä? Aito vuorovaikutus jää toteutumatta juuri siinä oppiaineessa, jossa se olisi kaikkein tärkeintä. Katkaisisiko jo alaluokilla aloitettu sillanrakennus jopa 900 vuotta vanhat huhut?
Aatehistorian tutkija Jonathan Lyons kuvaa juuri suomennetussa Viisauden talo – teoksessaan, miten pahan muslimin idea on ollut käyttökelpoinen kautta vuosisatojen. Islamista piti tehdä vihollinen, jota vastaan sai hyökätä. Lyonsin mielestä on suuri arvoitus, miten yli 900 vuotta sitten muslimeista levitetyt väärät käsitykset ovat yhä voimissaan.
Eduskunnassa on käsiteltävänä Eeva-Johanna Elorannan (sd) lakialoite (LA 49/2015) uskonnon ja elämänkatsomustiedon (ET) korvaamisesta yhteisellä katsomusaineella. Kolme helsinkiläisopettajaa on tehnyt saman sisältöisen kansalaisaloitteen, johon kerätään parhaillaan allekirjoituksia.
Aloitteille on monta hyvää perustelua. Nykytapa järjestää tunnit erillään on syrjivä. Vähemmistöuskontojen ja ET:n opetus voi olla hankalaan aikaan, oppilailla saattaa olla hyppytunteja ja siirtymisiä toiseen kouluun. Lasten lokerointi koulussa lisää heidän ennakkoluulojaan toisiaan kohtaan, ja vähemmistöihin kuuluvat lapset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Lapsi ei yleensä halua erottua joukosta. Enemmistökään ei saa itse valita; evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluva lapsi ei voi valita ET:tä.
Yhteinen katsomusaine lisäisi ymmärrystä siitä miten erilaiset ihmiset voivat tulla keskenään toimeen. Tarkoitus ei ole opettaa kaikille samaa katsomusta vaan käsitellä monia katsomuksia yhtä arvokkaina, aivan kuten historiassa esitellään eri puolueita opettamatta minkään yksittäisen puolueen oppia.
Helsingin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 72 % mallia kokeilleiden Kulosaaren ja Munkkiniemen koulujen oppilaista kokee että yhteinen opetus on auttanut heitä ymmärtämään eri maailmankatsomuksia. Vastaavia kokemuksia on Ruotsista, jossa ei ole enää vuosiin opetettu uskontoa tai eri uskontoja erillisinä aineina. Kaikki oppilaat opiskelevat samat tiedot eri uskontojen historiasta, traditioista ja tulkinnoista nykyaikana. Eettiset kysymykset sekä uskonnon ja kulttuurin erot ja yhtymäkohdat ovat myös keskeisessä roolissa.
Miksi etiikkaa ja moraalisääntöjä opetetaan tunneilla, joilla kaikki oppilaat eivät ole läsnä? Aito vuorovaikutus jää toteutumatta juuri siinä oppiaineessa, jossa se olisi kaikkein tärkeintä. Katkaisisiko jo alaluokilla aloitettu sillanrakennus jopa 900 vuotta vanhat huhut?
