Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 22.12.2014
Jos maailman ruoka jaettaisiin tasan, maapallon seitsemän miljardia ihmistä saisivat päivittäin 2800 kilokaloria. Se ylittää ihmisen päivittäisen energiatarpeen. Lähes miljardi ihmistä näkee kuitenkin nälkää. Toiset kaksi miljardia ei saa ravinnostaan riittävästi hiven- ja valkuaisaineita eikä vitamiineja. Keskeisiä syitä ruokaturvan toteutumattomuuteen ovat köyhyys ja ruokatuotannon tehottomuus ketjun eri vaiheissa. Kolmasosa ruuasta häviää. Hävikkiä aiheuttavat kehitysmaissa rotat, linnut ja hyönteiset sekä ongelmat viljelykasvien korjuussa ja varastoinnissa. Kehittyneissä maissa kotitaloudet heittävät ruokaa pois.
Samaan aikaan kun kierrätysinto on kasvanut, eikä käytetyn tavaran ostamiseen liity samanlaista häpeää kuin aiemmin, suomalaiskodit heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa (23 kg/hlö). Kauppojen hävikki on tähän verrattuna pientä, kiloissa laskettuna puolet kotitalouksien ruokahävikistä. Kauppojen ylijäämäruuan käyttöä on myös helpotettu vapauttamalla kaupat lahjoittamaan entistä enemmän ruokaa hyväntekeväisyyteen. Ympäristö kiittää, samoin ne yhä runsaslukuisemmat suomalaiset jotka elävät hyvän tahdon varassa.
Lapsia opetetaan jo päiväkodissa ottamaan lautaselle vain sen verran kuin jaksaa syödä. Aikuisia pitäisi opettaa ostamaan ruokaa vain sen verran kuin napa vetää. Kotitalouksien ruokahävikin määrä ei Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Foodspill-tutkimuksen (2010) mukaan riipu koulutustasosta, asuinpaikasta tai siitä tehdäänkö ruokaa kotona vai ei. Ruokahävikki on sukupuolikysymys! Ruokahävikkiä syntyy keskimäärin 26 kg jos perheen ruokaostokset tekee nainen, vain 18 kg jos kaupassa käy yleensä mies. Jos mies ja nainen tekevät ruokaostokset pääasiassa yhdessä, hävikkiä syntyy 19 kg. Eniten ruokaa menee roskiin yksin elävillä naisilla, mikä ainakin osittain johtuu myös liian suurista pakkauskoista.
Jos joulun ruokaostokset on tekemättä, ostosten mitoitusta todelliseen kulutukseen kannattaa harjoitella jo jouluna. Harva haluaa tai jaksaa syödä jouluruokia muutamaa päivää kauempaa. Perheenäitejäkään ei enää arvoteta sen mukaan, montako sorttia pöydästä löytyy. Jos vahinko on jo tapahtunut, ostos-överit suotakoon jouluna – oleellisempaa on mitä kaupasta päätyy jääkaappiin vuoden muina aikoina. Kun napa on joulun jälkeen piukassa kinkkua, voi myös pohtia omaa lihankulutustaan. Ravintoasiantuntijat suosittelevat että suomalaiset pudottaisivat lihankulutustaan 80 kilosta 25 kiloon. Isossa kuvassa voi miettiä että vuoteen 2050 mennessä maailman väestö kasvaa yhdeksään miljardiin. Samalla väestö vaurastuu, mikä yleensä merkitsee lihankulutuksen kasvua. Liharavinnon tuottaminen vaatii kuitenkin kuusinkertaisesti enemmän peltoa kuin kasviravinto.
Jos maailman ruoka jaettaisiin tasan, maapallon seitsemän miljardia ihmistä saisivat päivittäin 2800 kilokaloria. Se ylittää ihmisen päivittäisen energiatarpeen. Lähes miljardi ihmistä näkee kuitenkin nälkää. Toiset kaksi miljardia ei saa ravinnostaan riittävästi hiven- ja valkuaisaineita eikä vitamiineja. Keskeisiä syitä ruokaturvan toteutumattomuuteen ovat köyhyys ja ruokatuotannon tehottomuus ketjun eri vaiheissa. Kolmasosa ruuasta häviää. Hävikkiä aiheuttavat kehitysmaissa rotat, linnut ja hyönteiset sekä ongelmat viljelykasvien korjuussa ja varastoinnissa. Kehittyneissä maissa kotitaloudet heittävät ruokaa pois.
Samaan aikaan kun kierrätysinto on kasvanut, eikä käytetyn tavaran ostamiseen liity samanlaista häpeää kuin aiemmin, suomalaiskodit heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa (23 kg/hlö). Kauppojen hävikki on tähän verrattuna pientä, kiloissa laskettuna puolet kotitalouksien ruokahävikistä. Kauppojen ylijäämäruuan käyttöä on myös helpotettu vapauttamalla kaupat lahjoittamaan entistä enemmän ruokaa hyväntekeväisyyteen. Ympäristö kiittää, samoin ne yhä runsaslukuisemmat suomalaiset jotka elävät hyvän tahdon varassa.
Lapsia opetetaan jo päiväkodissa ottamaan lautaselle vain sen verran kuin jaksaa syödä. Aikuisia pitäisi opettaa ostamaan ruokaa vain sen verran kuin napa vetää. Kotitalouksien ruokahävikin määrä ei Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Foodspill-tutkimuksen (2010) mukaan riipu koulutustasosta, asuinpaikasta tai siitä tehdäänkö ruokaa kotona vai ei. Ruokahävikki on sukupuolikysymys! Ruokahävikkiä syntyy keskimäärin 26 kg jos perheen ruokaostokset tekee nainen, vain 18 kg jos kaupassa käy yleensä mies. Jos mies ja nainen tekevät ruokaostokset pääasiassa yhdessä, hävikkiä syntyy 19 kg. Eniten ruokaa menee roskiin yksin elävillä naisilla, mikä ainakin osittain johtuu myös liian suurista pakkauskoista.
Jos joulun ruokaostokset on tekemättä, ostosten mitoitusta todelliseen kulutukseen kannattaa harjoitella jo jouluna. Harva haluaa tai jaksaa syödä jouluruokia muutamaa päivää kauempaa. Perheenäitejäkään ei enää arvoteta sen mukaan, montako sorttia pöydästä löytyy. Jos vahinko on jo tapahtunut, ostos-överit suotakoon jouluna – oleellisempaa on mitä kaupasta päätyy jääkaappiin vuoden muina aikoina. Kun napa on joulun jälkeen piukassa kinkkua, voi myös pohtia omaa lihankulutustaan. Ravintoasiantuntijat suosittelevat että suomalaiset pudottaisivat lihankulutustaan 80 kilosta 25 kiloon. Isossa kuvassa voi miettiä että vuoteen 2050 mennessä maailman väestö kasvaa yhdeksään miljardiin. Samalla väestö vaurastuu, mikä yleensä merkitsee lihankulutuksen kasvua. Liharavinnon tuottaminen vaatii kuitenkin kuusinkertaisesti enemmän peltoa kuin kasviravinto.
