WC-puhdistusaine ei tunnu kivalta silmässä

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 24.4.2007)

Tänään 24.4. vietetään kansainvälistä eläinkokeiden vastaista päivää. Koska eläinkoelaboratoriot ovat piilossa, harva tulee ajatelleeksi koe-eläinten kärsimyksiä kun niillä testataan paitsi lääkkeitä, myös tupakkaa, kodin puhdistusaineita, hygieniatuotteita, kosmetiikkaa jne. 

Suurin osa eläinkokeista on korvattavissa muilla menetelmillä, joiden tukemiseen ei kuitenkaan tunnu löytyvän poliittista tahtoa. Näyttää itse asiassa siltä, että eläinkokeet vain lisääntyvät EU:n uusien kemikaalisäädösten myötä. On toki hyvä, että kemikaalit on todettava turvallisiksi ihmisille ja ympäristölle, mutta koe-eläinten tuoteturvallisuudesta maksama hinta on kohtuuton.  

Päättäjien lisäksi myös kuluttajilla on valtaa: nykyään on hyvin saatavissa ekologisia ja eläimillä testaamattomia pesuaineita niin kodin kuin ihmisten puhtaanapitoon. Eräs eläinkokeita teettävä kosmetiikkafirma mainostaa tuotteitaan “koska olet sen arvoinen” -lauseella. Mieti mielummin minkä arvon annat sille, ettei tuotetta valmistettaessa ole aiheutettu tarpeetonta tuskaa viattomille eläimille.

Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 8.4.2007)

On hienoa että Porin seudun kuntajohtajat antoivat kunnon hönkäyksen PARAS-hankkeelle, pannen lisävauhtia osin radikaaleinakin pidettyihin virkamiestyöryhmien esityksiin. Jos virkamiestyöryhmien esitykset toteutuvat sellaisinaan, Porin ja lähikuntien asukkaat saavat lähivuosina tehdä tuttavuutta mm. sosiaali- ja terveystoimen sekä koulutuksen yhteistoiminta-alueen, seudullisen opetuspalvelukeskuksen, seutulukioverkoston, yhteisen teknisen viraston tai toimen, seudullisen liikunta- ja nuorisotoimen ja kulttuuritoimikunnan, Posekin hallituksen linjaamien edunvalvontakohteiden vastuuorganisaatioiden jne. kanssa, vain muutamia mainitakseni.

Hallinnon yksinkertaistamisen sijaan PARAS-hanke ja puitelaki onkin viemässä hallintoa entistä monimutkaisemmaksi. Jo nyt maakunta- ja aluetasolla on erilaisia kuntayhtymiä, seutukuntavaltuustoja ja kunnallisia liikelaitoksia, jotka uhkaavat kunnanvaltuustojen roolia ylimpänä päättäjänä. Hallinnon epävirallinen kolmas taso vahvistuu entisestään jos kuntien välinen yhteistyö pirstoutuu sektorikohtaisesti eri kuntayhtymiin.

Demokratisoitu maakuntahallinto olisi selkeämpi, tehokkaampi ja kansanvaltaisempi vaihtoehto. Kunnallisvaalien yhteydessä valittavalle maakuntavaltuustolle alistettaisiin ainakin joukkoliikenne, toisen asteen koulutus ja yleiskaavoitus. Myös sairaanhoitopiirien tehtävät siirtyisivät maakunnille. Toinen demokratian kannalta hyväksyttävä vaihtoehto olisi vahva peruskunta, Satakunnassa käytännössä 7-8 työssäkäyntialueiden pohjalta muotoutuvaa, väestöpohjaltaan noin 15 000 asukkaan kuntaa.

Palvelurakenteita pohdittaessa on tärkeä pitää palvelujen järjestämisvastuu ja tuottaminen erillään. Kunnallisen demokratian turvaamiseksi nimenomaan järjestämisvastuu pitäisi säilyä suorilla vaaleilla valituilla elimillä, ts. kunnilla ja/tai maakuntavaltuustolla. Nämä elimet voivat toki demokratian kärsimättä hankkia palveluja esim. kuntien omilta tai yhteisiltä liikelaitoksilta, sosiaali- ja terveyspiireiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta.

Kuntajohtajien toivoisi myös muistavan, ettei PARAS-hanke yksin riitä ratkaisuksi ikääntyvän väestön ja kuntien taloudellisen ahdingon synnyttämään oravanpyörään. Rahankäytön tehostamisen (jota PARAS-hankekin edustaa) lisäksi kunnat tarvitsevat yksinkertaisesti lisää rahaa, mikä edellyttää ennen kaikkea veronalennusmalttia ja valtionosuuksien tarkistamista, miksei myös pääomaverotuottojen osittaista jyvitystä kunnille (kuntalaiset käyttävät palveluja riippumatta siitä ovatko yrittäjiä, sijoittajia vai palkansaajia).

Sen lisäksi tarvitaan lisää hoitajia! Koska hoitajia ei putoa taivaasta PARAS-hankkeen myötä, meidän on satsattava maahanmuuttajiin, parannettava sekä sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa että läheishoitajien mahdollisuuksia joustaviin työaikajärjestelyihin.