Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa 10.1.2013)
Laura Huhtasaari vaatii tuttuun tapaansa kehitysavun lopettamista (SK 2.1. ja 5.1.). Vastaan hänelle tuttuun tapaani: On sekä suomalaisten veronmaksajien että avunsaajien etu että tukijärjestelmiä ja niiden vaikuttavuutta tarkastellaan kriittisesti. Jokainen väärinkäytös on liikaa. Jos kuitenkin lopettaisimme kaikki tuet jotka eivät toimi moitteettomasti ja joissa tukea valuu vääriinkin käsiin, voisimme lopettaa paljon muutakin kuin kehitysavun.
Kehitysyhteistyöllä saadaan paljon hyvää aikaan. Suomen avun ansiosta esimerkiksi Etiopiassa yli miljoona ihmistä saa nyt puhdasta vettä. Afganistanissa Suomi tukee tyttöjen ja naisten mahdollisuuksia oppia ammattitaitoja. Työtä tehdään usein hyvin vaikeissa oloissa maissa, joissa hallinto on haurasta, demokratia ei toimi ja ihmiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Mutta juuri näiden ongelmien ratkaisemiseen kehitysyhteistyöllä tähdätään. Jos asiat olisivat kunnossa, apuamme ei tarvittaisi. Korruption ja huonon hallinnon edessä ei pidä nostaa käsiä pystyyn, vaan miettiä uusia tapoja ohjata tukea esim. sektoritukena suoran budjettituen sijaan.
Asukaskohtaisella BKT:lla mitaten maailman rikkaimpiin maihin kuuluvan Suomenkin panosta tarvitaan niin ilmastotalkoissa kuin globaalien kehityserojen umpeen kuromisessa. Kehitysyhteistyö on myös turvallisuuspolitiikkaa: maailma on sitä turvallisempi paikka myös suomalaisille, mitä vähemmän maailmassa on köyhyyttä ja sen lietsomia levottomuuksia. Budjettirahoitteisen kehitysavun rinnalla (ei sijaan) valtio voisi tukea Huhtasaaren peräämiä vapaaehtoisia kehitysapumaksuja kehitysapulahjoitusten verovähennysoikeudella.
