Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 18.5.2015
Arvokupla puhkesi vaalien jälkeen
Jotta vaalien jälkeen lupaavasti alkanut vastakkainasettelu ei pääsisi väljähtymään hallitusneuvotteluiden ”luottamushuumassa”, palataan hetkeksi vaalipäivän jälkeisiin tunnelmiin: Näyttelijä Krista Kosonen tunnusti somessa, ettei tunne yhtään perussuomalaista äänestänyttä. Timo Soini kontrasi, että Teuvo Hakkarainen on tuonut Suomeen enemmän rahaa kuin punavuorelaiset punaviinin lipittäjät yhteensä.
Media innostui ”kohusta” ja Suomen jakautumisesta arvoliberaaleihin ja -konservatiiveihin. Matti Apunen veteli Pressiklubi-ohjelmassa (24.4.) johtopäätöksiä Kososen ja kulttuuriväen kommenteista: ”punavihreät ovat kuplassa jos kuvittelevat olevansa moraalisesti muiden yläpuolella”. Moraalista ylemmyydentuntoa voi toki löytää myös niiden puolueiden sanomasta, jotka julistavat joidenkin ihmisten rakkauden ja avioliiton olevan hyväksyttävämpiä kuin toisten.
Politiikassa on nimenomaan kysymys erilaisista arvoista ja intresseistä – vain jakolinjat ovat muuttuneet vuosikymmenistä ja vaaleista toiseen. Suomalaiset ovat jakaantuneet mm. omistavaan ja työtä tekevään luokkaan, kaupunkilaisiin ja maalaisiin, teollisuutta ja ympäristöä suojeleviin. Viime aikoina on kuitenkin alettu puhua poliittisten jakolinjojen hämärtymisestä, minkä on pelätty mm. laimentavan äänestysintoa.
Näissä vaaleissa eroja saatiin aikaiseksi – mutta vasta vaalien jälkeen. Ennen vaaleja kaikissa vaalitenteissä keskusteltiin lähes yksinomaan taloudesta, työstä ja turvallisuudesta. Niistä vallitsi nykyisissä olosuhteissa pääasiallinen yhteisymmärrys, ja eroja kaivettiin lähinnä leikkauslistojen pituudesta. Vaalituloksen jälkeisenä aamuna herättiin kuitenkin kahtiajakautuneessa Suomessa.
Nyt kun näyttää vahvasti siltä että hallituspuolueet istuvat samassa arvokonservatiivisessa kuplassa, on mielenkiintoista nähdä laimeneeko vai syveneekö kansan kahtiajako. Sipilä on julistanut hallituksensa tärkeimmäksi missioksi Suomen talouden ohjastamisen kasvu-uralle. Talouskasvu vaatii parempaa kilpailukykyä. Työ- ja elinkeinoministeriön 12.5. julkistamassa Innovaatiotalouden maahanmuuttopolitiikka -raportissa todetaan että elinkeinopoliittisesta näkökulmasta maahanmuuttajat ovat voimavara, joka lisää Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointia. Ehkä impivaaralaistumisesta huolissaan olevan globaalisuvaitsevaiston ei siis tarvitse olla kovin huolissaan.
Kertoihan sitä paitsi perussuomalaisten tuore kansanedustaja Laura Huhtasaari A-studiossa (24.4.) ettei maahanmuuttokriittisyys ei ole mitenkään ristiriidassa kansainvälisyyden kanssa: Kansainvälisyys tarkoittaa sitä että lähdetään Suomesta ulkomaille opiskelemaan, töihin, etsimään parempaa elämää. Siinä ei ole mitään pahaa. Maahanmuutto tarkoittaa sitä että joku yrittää tehdä saman Suomessa. Sitä pitää hillitä.
Arvokupla puhkesi vaalien jälkeen
Jotta vaalien jälkeen lupaavasti alkanut vastakkainasettelu ei pääsisi väljähtymään hallitusneuvotteluiden ”luottamushuumassa”, palataan hetkeksi vaalipäivän jälkeisiin tunnelmiin: Näyttelijä Krista Kosonen tunnusti somessa, ettei tunne yhtään perussuomalaista äänestänyttä. Timo Soini kontrasi, että Teuvo Hakkarainen on tuonut Suomeen enemmän rahaa kuin punavuorelaiset punaviinin lipittäjät yhteensä.
Media innostui ”kohusta” ja Suomen jakautumisesta arvoliberaaleihin ja -konservatiiveihin. Matti Apunen veteli Pressiklubi-ohjelmassa (24.4.) johtopäätöksiä Kososen ja kulttuuriväen kommenteista: ”punavihreät ovat kuplassa jos kuvittelevat olevansa moraalisesti muiden yläpuolella”. Moraalista ylemmyydentuntoa voi toki löytää myös niiden puolueiden sanomasta, jotka julistavat joidenkin ihmisten rakkauden ja avioliiton olevan hyväksyttävämpiä kuin toisten.
Politiikassa on nimenomaan kysymys erilaisista arvoista ja intresseistä – vain jakolinjat ovat muuttuneet vuosikymmenistä ja vaaleista toiseen. Suomalaiset ovat jakaantuneet mm. omistavaan ja työtä tekevään luokkaan, kaupunkilaisiin ja maalaisiin, teollisuutta ja ympäristöä suojeleviin. Viime aikoina on kuitenkin alettu puhua poliittisten jakolinjojen hämärtymisestä, minkä on pelätty mm. laimentavan äänestysintoa.
Näissä vaaleissa eroja saatiin aikaiseksi – mutta vasta vaalien jälkeen. Ennen vaaleja kaikissa vaalitenteissä keskusteltiin lähes yksinomaan taloudesta, työstä ja turvallisuudesta. Niistä vallitsi nykyisissä olosuhteissa pääasiallinen yhteisymmärrys, ja eroja kaivettiin lähinnä leikkauslistojen pituudesta. Vaalituloksen jälkeisenä aamuna herättiin kuitenkin kahtiajakautuneessa Suomessa.
Nyt kun näyttää vahvasti siltä että hallituspuolueet istuvat samassa arvokonservatiivisessa kuplassa, on mielenkiintoista nähdä laimeneeko vai syveneekö kansan kahtiajako. Sipilä on julistanut hallituksensa tärkeimmäksi missioksi Suomen talouden ohjastamisen kasvu-uralle. Talouskasvu vaatii parempaa kilpailukykyä. Työ- ja elinkeinoministeriön 12.5. julkistamassa Innovaatiotalouden maahanmuuttopolitiikka -raportissa todetaan että elinkeinopoliittisesta näkökulmasta maahanmuuttajat ovat voimavara, joka lisää Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointia. Ehkä impivaaralaistumisesta huolissaan olevan globaalisuvaitsevaiston ei siis tarvitse olla kovin huolissaan.
Kertoihan sitä paitsi perussuomalaisten tuore kansanedustaja Laura Huhtasaari A-studiossa (24.4.) ettei maahanmuuttokriittisyys ei ole mitenkään ristiriidassa kansainvälisyyden kanssa: Kansainvälisyys tarkoittaa sitä että lähdetään Suomesta ulkomaille opiskelemaan, töihin, etsimään parempaa elämää. Siinä ei ole mitään pahaa. Maahanmuutto tarkoittaa sitä että joku yrittää tehdä saman Suomessa. Sitä pitää hillitä.
