Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 16.7.2014
Kaikki puolueet kamppailevat paremman yhteiskunnan puolesta. Todelliset erot tulevat esiin pohdittaessa mitä vastaan ne taistelevat.
Puolueet tekevät jo siirtoja ensi kevään eduskuntavaaleja silmällä pitäen, tuoreimpana esimerkkinä Päivi Räsäsen ajojahdin aloitustöräys. Vaalivankkureiksi eivät kelpaa kuluneet eivätkä etenkään ryvettyneet kasvot. Mutta kasvojen pesukaan ei auta jos uusi naama laulaa vanhaa virttä. Jos puolueet keskittyvät kampanjoissaan kertomaan millaista yhteiskuntaa ne tavoittelevat, hyvinvointi- ja oikeudenmukaisuuspuhe hämärtää lopullisesti puolueiden ideologiset erot vähentäen äänestysintoa. Mistä siis uutta soundia vaaleihin?
Markkinamiehet osaavat käyttää ihmisten todellisia ja kuviteltuja pelkoja hyväkseen. Pelkojemme torjumiseksi on kehitelty loputon määrä tuotteita ja palveluita ryppyvoiteista kodin hälytinjärjestelmiin ja puolison jäljityspalveluihin.
Moni asia Ukrainan epävakaudesta ja ISIS:n voittokulusta alkaen huolestuttaa suomalaisia. Ulkoa tulevien uhkien osalta Suomessa osataan kuitenkin nopeasti käpertyä konsensukseen. Kotimaan politiikan agendalla ei kuluvalla eduskuntavaalikaudella ole ollut varsinaisia pelonaiheita, eikä puolueilla näin ollen tilaisuutta esitellä sammutustaitojaan. Äänestäjiä pelottaakin enemmän hallituksen sote-ratkaisut kuin ne haasteet joiden vuoksi ratkaisuja työstetään. Kuntien talousahdinko ei purista äänestäjän sydänalassa yhtä lailla kuin epävarmuus omasta toimeentulosta tai lähikoulun kohtalo.
Vaikka puolueiden kannatuslukemat eivät suoraan korreloi pelkokerrointen kanssa, jotain voi päätellä perussuomalaisten viime vuosien läpimurrosta suomalaiseen puoluekenttään. Perussuomalaiset ovat ”antaneet äänen” kansalaisten huolille ja peloille, olivat ne aiheellisia tai eivät.
Jos muutkin puolueet tarttuvat opportunistisesti samoihin pelkoihin, käy kuten ylevistä tavoitteista puhuttaessa: äänestäjien mielenkiinto lopahtaa vastakkainasettelujen ja vaihtoehtojen hämärtyessä. Vain yksi voi sitä paitsi olla uskottavin maahanmuuton torjuja.
Toreilla kiertelyn ja korvana olemisen sijaan puolueiden kannattaisikin reippaasti esitellä kauhuskenaarioitaan. Karkeasti yksinkertaistaen: Kokoomus pelkää elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja vaurastumisen kannustimien heikkenemistä. Keskusta pelkää maaseudun ja maakuntien autioitumista, perussuomalaiset päätösvallan karkaamista Brysseliin ja maahanmuuttajien invaasiota. Sosiaalidemokraatit pelkäävät sosiaaliturvan ja keskiluokan ostovoiman heikentymistä, vasemmistoliitto markkinaliberalismia. Vihreät pelkäävät planeettamme tärveltymistä elinkelvottomaksi, kristilliset yhteisen arvopohjan rapautumista ja rkp:läiset ruotsin kielen aseman heikentymistä.
Meillä äänestäjillä on nyt hyvää aikaa miettiä mitä eniten pelkäämme ja kuka ehdokkaista jakaa pelkomme. Bonuskysymyksenä voi miettiä onko pelko ylipäätään perusteltu.
Kaikki puolueet kamppailevat paremman yhteiskunnan puolesta. Todelliset erot tulevat esiin pohdittaessa mitä vastaan ne taistelevat.
Puolueet tekevät jo siirtoja ensi kevään eduskuntavaaleja silmällä pitäen, tuoreimpana esimerkkinä Päivi Räsäsen ajojahdin aloitustöräys. Vaalivankkureiksi eivät kelpaa kuluneet eivätkä etenkään ryvettyneet kasvot. Mutta kasvojen pesukaan ei auta jos uusi naama laulaa vanhaa virttä. Jos puolueet keskittyvät kampanjoissaan kertomaan millaista yhteiskuntaa ne tavoittelevat, hyvinvointi- ja oikeudenmukaisuuspuhe hämärtää lopullisesti puolueiden ideologiset erot vähentäen äänestysintoa. Mistä siis uutta soundia vaaleihin?
Markkinamiehet osaavat käyttää ihmisten todellisia ja kuviteltuja pelkoja hyväkseen. Pelkojemme torjumiseksi on kehitelty loputon määrä tuotteita ja palveluita ryppyvoiteista kodin hälytinjärjestelmiin ja puolison jäljityspalveluihin.
Moni asia Ukrainan epävakaudesta ja ISIS:n voittokulusta alkaen huolestuttaa suomalaisia. Ulkoa tulevien uhkien osalta Suomessa osataan kuitenkin nopeasti käpertyä konsensukseen. Kotimaan politiikan agendalla ei kuluvalla eduskuntavaalikaudella ole ollut varsinaisia pelonaiheita, eikä puolueilla näin ollen tilaisuutta esitellä sammutustaitojaan. Äänestäjiä pelottaakin enemmän hallituksen sote-ratkaisut kuin ne haasteet joiden vuoksi ratkaisuja työstetään. Kuntien talousahdinko ei purista äänestäjän sydänalassa yhtä lailla kuin epävarmuus omasta toimeentulosta tai lähikoulun kohtalo.
Vaikka puolueiden kannatuslukemat eivät suoraan korreloi pelkokerrointen kanssa, jotain voi päätellä perussuomalaisten viime vuosien läpimurrosta suomalaiseen puoluekenttään. Perussuomalaiset ovat ”antaneet äänen” kansalaisten huolille ja peloille, olivat ne aiheellisia tai eivät.
Jos muutkin puolueet tarttuvat opportunistisesti samoihin pelkoihin, käy kuten ylevistä tavoitteista puhuttaessa: äänestäjien mielenkiinto lopahtaa vastakkainasettelujen ja vaihtoehtojen hämärtyessä. Vain yksi voi sitä paitsi olla uskottavin maahanmuuton torjuja.
Toreilla kiertelyn ja korvana olemisen sijaan puolueiden kannattaisikin reippaasti esitellä kauhuskenaarioitaan. Karkeasti yksinkertaistaen: Kokoomus pelkää elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja vaurastumisen kannustimien heikkenemistä. Keskusta pelkää maaseudun ja maakuntien autioitumista, perussuomalaiset päätösvallan karkaamista Brysseliin ja maahanmuuttajien invaasiota. Sosiaalidemokraatit pelkäävät sosiaaliturvan ja keskiluokan ostovoiman heikentymistä, vasemmistoliitto markkinaliberalismia. Vihreät pelkäävät planeettamme tärveltymistä elinkelvottomaksi, kristilliset yhteisen arvopohjan rapautumista ja rkp:läiset ruotsin kielen aseman heikentymistä.
Meillä äänestäjillä on nyt hyvää aikaa miettiä mitä eniten pelkäämme ja kuka ehdokkaista jakaa pelkomme. Bonuskysymyksenä voi miettiä onko pelko ylipäätään perusteltu.
