Kolumni (julkaistu Satakunnan Kansassa 13.5.2013)
Toimittajat raportoivat ja
taustoittavat maailman tapahtumia. Mielipide- ja tekstaripalstoilla kuka
tahansa voi avautua politiikasta, jääkiekosta ja koirankakasta. Asiantuntijaroolissa
kirjoittavat kolumnistit syventävät uutisointia. Me muut yritämme provosoida, kyseenalaistaa
vallitsevat totuudet tai ainakin näyttää ne uudessa valossa. Kärkkäät
kirjoittajat laittavat itsensä ja näkemyksensä likoon jättämättä ketään kylmäksi.
Toisella puolella pöytää
lukija silmäilee uutiset, toteaa tapahtuneen ja muodostaa ehkä asiasta häilyvän
mielipiteen. Mielipidekirjoitusten ja kolumnien kohdalla lukija muodostaa mielipiteen
joskus jopa tekstiä lukematta. Etenkin kärkkäimpien kynäniekkojen kohdalla lukijat
osaavat mielestään arvata otsikon perusteella loput. ”Vääräoppiset” kirjoitukset
jäävät lukematta, kiihkeimmät peruuttavat lehden tilauksen kirotun kolumnistin
vuoksi.
Onko kolumnisti
onnistunut suututtaessaan tai saadessaan samanmieliset hykertelemään? Hyvä
kolumni herättää ajatuksia, miksei tunteitakin, mutta ennen kaikkea maanittelee
lukijaa tarkastelemaan kantaansa. Onnistuminen edellyttää asian tarkastelua
ainakin näennäisen puolueettomasti. Samasta teemasta ja vinkkelistä kirjoittava
kolumnisti aiheuttaa ennen pitkää torjuntareaktion niissä, joiden
ennakkoluuloja hän kaikkein mieluiten ravistelisi.
En osaa sovittaa
itselleni asiantuntijakolumnistin viittaa. Kirjoitan mieluummin arjen ilmiöistä
ja maailman menosta. Ihmisläheisyys ja yleisölähtöisyys tulkitaan usein
huonommaksi journalismiksi. Sama pätee kolumneihin: eräs SK-kolumnisti moitti
viimeksi tavatessamme toista SK-kolumnistia liian arkisista aihevalinnoista,
jotka edustavat ”miltä minusta tänään tuntui” –osastoa vailla yhteiskunnallista
ulottuvuutta.
Kuitenkin myös fiktion,
viihteen ja draaman alueilla voidaan käsitellä suuria yhteiskunnallisia
teemoja. Viestinnän professori Juhani Wiio puhuu mediasta suurena näyttämönä,
jolla faktan lisäksi korostuu yhä enemmän fiktio. Erityisesti perheeseen,
terveyteen, kasvatukseen, yhteisöön ja elintapoihin liittyvät teemat ovat
tärkeitä sekä yhteiskunnan kehittämisen että yksittäisten kansalaisten
kannalta. Silti ”koviksi oikeiksi” uutisiksi lasketaan edelleen lähinnä
päivänpolitiikan, talouden ja ulkomaan uutiset. Urheilu-uutiset sijoittuvat
jonnekin välimaastoon.
Samalla huhtikuisella
viikolla kun Pohjois- ja Etelä-Korean välinen jännite sai muun maailman
pidättelemään hengitystään, Porissa keskityttiin saattamaan Ässiä finaaliin.
Silloisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa tuntui suhteettomalta miten
paljon Ässät saivat palstatilaa Koreoihin verrattuna. Eikö sanomalehden tehtävä
ole kirjoittaa siitä mikä on aikuisten oikeasti tärkeää, ei siitä mikä ihmisten
mieliä liikuttaa?
Maakuntamedioiden
erityistehtävä on kuitenkin uutisoida paikallisesti koskettavista aiheista.
Oman kaupungin henkimaailman ja liigajoukkueen tunteva paikallinen urheilutoimittaja
jos kuka osaa välittää hallin tunnelmia. Koreoiden tilanteesta tietoa janoava sen
sijaan löytää maakuntamediaa laaja-alaisempaa asiantuntemusta muista lähteistä.
Kolumnistin erityistehtävä
on herättää ajatuksia tiedon välittämisen sijaan. Takavuosina olin sanansäilä
ojossa mielipidepalstalla harva se viikko. Nykyään liekki ehtii usein sammua ja
asia vanhentua ennen kuin ehdin koneelle. Kolumnistina yritän vastedes
herätellä omia ja lukijoiden ajatuksia kerran kuussa. Älkää tuomitko tai
tykätkö pärstän perusteella vaan lukekaa loppuun asti. Pätee muihinkin
kolumnisteihin!
