Julkaistu www.sk24.fi Ehdokkaan Uutisissa 14.3.2011
Sen sijaan että EU olisi luonut poliittista vastavoimaa globaaleille markkinavoimille, on tähänastinen integraatiokehitys pikemminkin syventänyt kansallisvaltioiden kriisiä: EU on edistänyt pääasiassa sääntelyn purkamista samaan aikaan kun markkinoita korjaavat toimenpiteet ovat loistaneet poissaolollaan. Koska hallitukset ovat riippuvaisia suuryrityksistä ja spekulatiivisista rahoittajista tuottaakseen kansalaisten odottamaa hyvinvointia ja työpaikkoja, niiden on kuljettava varsin nöyrästi talouselämän talutusnuorassa.
Epätasapaino johtuu ennen kaikkea siitä, että sääntelyn purkamista edistävät päätökset koskettavat harvan EU-kansalaisen arkea eivätkä siten herätä suuria intohimoja. Markkinoita korjaavat toimenpiteet ovat puolestaan herkempiä kansallisille intresseille. Niinpä sosiaalista ja ympäristön hyvinvointia edistävät päätökset jäävät helpommin pöydälle kuin päätökset taloudellisen kilpailukyvyn edistämiseksi.
Pitäisikö Suomen siis irtaantua epäonnistuneesta EU-projektista kuten perussuomalaiset vaativat? Ei, sen sijaan EU:n on siirryttävä agendallaan ns. epämukavuusalueelle. Sekä EU-jäsenvaltioiden makrotalouspolitiikan että rahoitusmarkkinoiden valvontaa on tehostettava. Veroparatiisit on pantava kuriin ja rahoitusmarkkinat verolle: Osake-, valuutta- ja johdannaiskauppaan kohdistuvalla kansainvälisellä transaktioverolla voitaisiin vähentää lyhytaikaista spekulatiivista rahaliikennettä ilman sanottavaa vaikutusta pitkäaikaisiin (esim. eläke-)sijoituksiin. Tämä tuottaisi eräiden laskelmien mukaan yksin Euroopassa vuosittain 250 mrd. €, maailmanlaajuisesti 600 mrd. €. Pankkien taseesta perittävä EU:n yhteinen vakausmaksu puolestaan puskuroisi pääomia tulevien kriisien hoidon rahoittamiseksi.
Euroopan julkiset taloudet eivät kestä myöskään sitä, että kilpailemme toistemme kanssa alhaisella yhteisöverokannalla. Mm. Irlanti pitää yhteisöveronsa poikkeuksellisen matalana, ja kilpailee epäreilusti investoinneista samaan aikaan kun se odottaa solidaarisuutta kriisinhoidossa muilta. Myös päätöksentekomenettelyä pitää tehostaa siten, että EU pystyy aidosti pureutumaan kansalaisia huolestuttaviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristönsuojelullisiin ongelmiin. Lissabonin sopimuksen myötä kasvanut Euroopan parlamentin valta on tervetullut askel kohti eurooppalaista parlamentarismia. Euroopan unionin ministerineuvostossa jäsenvaltiot ajavat lähinnä omaa intressiään, eivätkä siellä päätöksiä tekevät ministerit ole suoraan vaaleissa vastuussa päätöksistään. 27 eri suuntaan vetävä EU ei pysty vastaamaan globaaleihin ongelmiin eikä tarjoamaan vastapainoa markkinavoimille!
Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti