Kehno tasa-arvon mallioppilas

www.sk24,fi Ehdokkaan Uutiset, 23.3.2011

Lauantaina vietettiin Minna Canthin päivää ja tasa-arvon päivää. Vaikka Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, on naisilla Suomessakin vielä monta taistelua käymättä, aitaa ylitettävänä ja lasikattoa särjettävänä.

Naisten keskimääräiset nettotulot ovat edelleen noin 25 % miesten vastaavia pienempiä. Suomessa palkkaero on – toisin kuin yleisesti luullaan – yli EU-keskiarvon. Vuosittain naiset ansaitsevat keskimäärin 20 566 euroa, miehet 29 089 euroa. Naisen palkkaeuro on siis vajaa 82 senttiä. Naiset ovat yliedustettuina kaikissa alimmissa tuloluokissa ja kotiäitiys köyhdyttää naisia. Seuraavan hallituksen tinkimättömänä tavoitteena pitää olla naisten ja miesten samapalkkaisuus!

Myös naisten osuus yritysten johtotehtävissä laskee. Kansainväliseen kyselytutkimukseen perustuvan raportin mukaan maailman yksityisesti omistettujen yritysten johtotehtävissä olevista naisia on 20 % (v. 2009 24 %). EU:n suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksissa naisten osuus on keskimäärin 12 %. Suomi ja Ruotsi ovat tämän tilaston kärjessä 26 prosentilla. Oikeuskomissaari Viviane Reding on ilmoittanut ryhtyvänsä EU-tason toimiin, jos yritykset eivät saa lisää naisia hallituksiinsa.

Sukupuolikiintiöt yritysten hallituksiin määräävä laki on Euroopan maista voimassa Norjassa, Espanjassa ja Ranskassa. Erityisen kannatettava on malli, jossa yrityksille annetaan tietty aika parantaa tilannetta vapaaehtoisin toimin ja ellei parannusta tapahdu, säädetään pakottavat kiintiöt. Suomen julkishallinnon sukupuolikiintiöt ovat hyvä esimerkki siitä, että pakottavalla lainsäädännöllä saadaan aikaan tasa-arvoa.

Erityisen huolestuttavaa suomalaisen tasa-arvon näkökulmasta on se, että 44 % suomalaisnaisista on joutunut 15 vuotta täytettyään vähintään kerran miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi. Vuosina 2003-2008 parisuhteessa surmattiin vuosittain keskimäärin 23 naista ja poliisin tietoon tulleista lapsen seksuaalisista hyväksikäytön uhreista valtaosa oli 12-14 –vuotiaita tyttöjä.

Ei kovin mairittelevia tilastoja tasa-arvon mallimaalle…

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Libyan operaatio perusteltu

www.sk24.fi Ehdokkaan Uutiset, 21.3.2011

Väkivallan käyttö rauhan ja demokratian luomiseksi on aina ongelmallista. Libyan tapauksessa on kuitenkin kyse siviilien joukkomurhan ehkäisemisestä ja kansannousun tukemisesta. Niinpä päätös operaation käynnistämisestä oli oikea ja ryhdikäs, ja spekulaatiot osallistujamaiden todellisista motiiveista (öljy, profiilin nosto yms.) ovat epärelevantteja. Teot ratkaisevat, ja tekoja ihmisoikeuksien puolustamiseksi on YK:n taholta nähty viime vuosikymmeninä liian vähän!

Niin kauan kun iskut ovat perusteltuja, oikein mitoitettuja ja sotilaallisiin kohteisiin suunnattuja, YK-operaatio nauttinee laajaa kansainvälistä tukea. On erittäin tärkeää, että myös Arabiliitto ja Afrikan unioni ovat YK:n päätöksen takana.

Diktatuurin murtuminen Libyassa on jo sellaisenaan ansiokas tavoite, ja käynnissä oleva operaatio kaikille maailman diktaattoreille osoitus siitä, ettei kukaan ole kansainvälisen lain ulottumattomissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että on helpompi pystyttää lentokieltoalue kuin rakentaa demokratiaa.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Rikkaan vastuu köyhistä

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 18.3.2011

Kaikki puolueet tuntuvat (onneksi) olevan yksimielisiä siitä, että valtion budjetin miljardien eurojen kestävyysvaje tulee maksattaa etupäässä niillä, joiden maksukyky sen parhaiten sallii – rikkailla. Pääomaverotusta on vaadittu kiristettäväksi ja pienituloisten verotusta kevennettäväksi.
Solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus eivät valitettavasti yllä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Etunenässä perussuomalaiset, mutta myös eräät kokoomuksen ja keskustan eduskuntavaaliehdokkaat ovat vaatineet kehitysmäärärahojen leikkaamista, vaikka Suomi on jo vuonna 1970 sitoutunut kehitysmäärärahojen 0,7 % BKT-osuuteen. Suomi on myös yksi harvoista teollisuusmaista, joissa yksityishenkilöt ja yritykset eivät voi vähentää verotuksessa lahjoituksia kehitysapuun, samoin kuin esim. tuet kulttuuriin ja urheiluun.

Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että pienet tuloerot tuovat vakautta yhteiskuntaan lisäämällä ihmisten välistä luottamusta. Sama pätee globaalissa mittakaavassa: mitä suuremmat elintasoerot maiden ja alueiden välillä, sitä voimakkaampaa on turhautuminen, sen synnyttämä väkivaltaisuus sekä liikehdintä paremman elämän perässä.

Kehitysyhteistyöllä tuetaan hyvän elämän edellytyksiä alikehittyneissä maissa. Suomella on erityisosaamista mm. infrastruktuurin ja maatalouden kehittämisessä, joihin kehitysyhteistyömme voisi fokusoida. Erityishuomiota pitää kiinnittää myös ehkäisy- ja aborttioikeuksien, äitiysterveyden ja seksuaalikasvatuksen parantamiseen.

Yhtenä maailman vauraimmista maista Suomen on kannettava nykyistä suurempi vastuu myös pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Pakolaiskiintiötä on varaa kasvattaa tuhanteen (nyt 750 = 0,01 % väkiluvusta). Kun Suomi v. 2009 vastaanotti 727 pakolaista, Ruotsi otti 1900 ja Norja 1200 pakolaista.

Japanin maanjäristys ja tsunami ovat ikävä muistutus siitä, että elämme yhteisessä maailmassa, jossa kuka tahansa voi huomenna olla avun tarvitsija. Ollaan kiitollisia siitä, että voimme toistaiseksi olla avun antajia!

EU:n siirryttävä epämukavuusalueelle

Julkaistu www.sk24.fi Ehdokkaan Uutisissa 14.3.2011

Sen sijaan että EU olisi luonut poliittista vastavoimaa globaaleille markkinavoimille, on tähänastinen integraatiokehitys pikemminkin syventänyt kansallisvaltioiden kriisiä: EU on edistänyt pääasiassa sääntelyn purkamista samaan aikaan kun markkinoita korjaavat toimenpiteet ovat loistaneet poissaolollaan. Koska hallitukset ovat riippuvaisia suuryrityksistä ja spekulatiivisista rahoittajista tuottaakseen kansalaisten odottamaa hyvinvointia ja työpaikkoja, niiden on kuljettava varsin nöyrästi talouselämän talutusnuorassa.

Epätasapaino johtuu ennen kaikkea siitä, että sääntelyn purkamista edistävät päätökset koskettavat harvan EU-kansalaisen arkea eivätkä siten herätä suuria intohimoja. Markkinoita korjaavat toimenpiteet ovat puolestaan herkempiä kansallisille intresseille. Niinpä sosiaalista ja ympäristön hyvinvointia edistävät päätökset jäävät helpommin pöydälle kuin päätökset taloudellisen kilpailukyvyn edistämiseksi.

Pitäisikö Suomen siis irtaantua epäonnistuneesta EU-projektista kuten perussuomalaiset vaativat? Ei, sen sijaan EU:n on siirryttävä agendallaan ns. epämukavuusalueelle. Sekä EU-jäsenvaltioiden makrotalouspolitiikan että rahoitusmarkkinoiden valvontaa on tehostettava. Veroparatiisit on pantava kuriin ja rahoitusmarkkinat verolle: Osake-, valuutta- ja johdannaiskauppaan kohdistuvalla kansainvälisellä transaktioverolla voitaisiin vähentää lyhytaikaista spekulatiivista rahaliikennettä ilman sanottavaa vaikutusta pitkäaikaisiin (esim. eläke-)sijoituksiin. Tämä tuottaisi eräiden laskelmien mukaan yksin Euroopassa vuosittain 250 mrd. €, maailmanlaajuisesti 600 mrd. €. Pankkien taseesta perittävä EU:n yhteinen vakausmaksu puolestaan puskuroisi pääomia tulevien kriisien hoidon rahoittamiseksi.

Euroopan julkiset taloudet eivät kestä myöskään sitä, että kilpailemme toistemme kanssa alhaisella yhteisöverokannalla. Mm. Irlanti pitää yhteisöveronsa poikkeuksellisen matalana, ja kilpailee epäreilusti investoinneista samaan aikaan kun se odottaa solidaarisuutta kriisinhoidossa muilta. Myös päätöksentekomenettelyä pitää tehostaa siten, että EU pystyy aidosti pureutumaan kansalaisia huolestuttaviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristönsuojelullisiin ongelmiin. Lissabonin sopimuksen myötä kasvanut Euroopan parlamentin valta on tervetullut askel kohti eurooppalaista parlamentarismia. Euroopan unionin ministerineuvostossa jäsenvaltiot ajavat lähinnä omaa intressiään, eivätkä siellä päätöksiä tekevät ministerit ole suoraan vaaleissa vastuussa päätöksistään. 27 eri suuntaan vetävä EU ei pysty vastaamaan globaaleihin ongelmiin eikä tarjoamaan vastapainoa markkinavoimille!

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Korkeakouluissa menestyksen avain

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 7.3.2011

Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen valossa Porin yliopistokeskuksesta valmistuneet ovat työllistyneet paremmalla prosentilla kuin suurten kaupunkien perinteisistä yliopistoista valmistuneet maisterit. Hieman yli puolet Porissa aloittavista yliopisto-opiskelijoista on kotoisin Satakunnasta, jopa 65 % jää maakuntaan valmistuttuaan. Korkeakoulutettujen osuus väestöstä kasvaa Porissa maan keskiarvoa ripeämmin, samoin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten (alle 35 v.) väestöosuus koko maakunnassa.

Pori on saanut vuodesta 2005 lähtien muuttovoittoa, pääosin nuorista ja opiskelijoista. Porista on tullut aito korkeakoulukaupunki, mikä näkyy ja kuuluu mm. akateemisten työpaikkojen rantautumisena Poriin, mutta myös akateemisten rientojen, opiskelijatalon ja ennen kaikkea raikastuneen henkisen ilmapiirin muodossa.

Yliopistokeskukset Pori etunenässä ovat osoittaneet, kuinka tärkeää yliopistollisen koulutuksen ulottaminen koko maahan on. Yliopistokeskukset kirjattiin uuteen yliopistolakiin, mutta niiden on edelleen taisteltava resursseista. Koska emoyliopistot pyrkivät toteuttamaan mahdollisimman hyvin Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) niille asettamia tavoitteita ja ohjeita, yliopistokeskusten on peräänkuulutettava OKM:ltä yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittareita ja merkitystä.

Alueellisuus itsessään ei ole emoyliopistoille peruste sitoutua maakuntaan, vaan yliopistokeskusten on tuotettava emoyliopistoille todellista lisäarvoa. Porin yliopistokeskus on onnistunut tässä hyvin mm. toimimalla yliopistorajat ylittävien tutkimushankkeiden alustana sekä luomalla ainutlaatuisia poikkitieteellisiä maisteriohjelmia.


Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Kestävyysvaje ja tuloerojen kasvu kuriin!

www.sk24.fi Ehdokkan Uutiset, 5.3.2011

On oikeudenmukaista tulevia sukupolvia kohtaan, että mitoitamme menomme tulojemme mukaan! Vihreiden veropoliittiset linjaukset tähtäävät valtiontalouden tasapainottamiseen eli lisävelanoton lopettamiseen 6 miljardilla eurolla seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Neljä miljardia toteutetaan rakenteellisten toimien kautta: työurat pidemmäksi mutta joustavammiksi, kuntarakenne kriittiseen tarkasteluun, julkisen sektorin parempi tuottavuus jne.

Kolmasosa eli 2 mrd. kurotaan veronkorotuksilla. Vihreät suosivat veroja jotka ovat ympäristöystävällisiä, sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja kohdistuvat mahdollisimman vähän työn tekoon. Niinpä suurimmat korotukset kohdistuvat ympäristö- ja energiaveroihin (+ 1mrd.), arvonlisäveron korottamiseen yhdellä prosenttiyksiköllä (+700 milj.) ja kiinteistöverojen korottamiseen (+400 milj.). Vihreät arvioivat ALV:n korotuksen vaikutuksen työllisyyteen olevan pienempi kuin vastaavan korotuksen tekeminen työtulojen verotukseen: ALV:n korotus kohdistuu myös tuntituotteisiin. Yhteisöveroa Vihreät haluavat alentaa kahdella prosenttiyksiköllä (-300 milj.)

Myös tuloerojen kaventaminen on vihreän veropolitiikan keskiössä ja tuloerojen kaventamiseen tähdätään verolinjauksissa montaa kautta: veronkorotuksiin tulisi yhdistää pienituloisten verotuksen tuntuva keventäminen (-500 milj. €) ja pääomatuloveron kiristys kahdella prosenttiyksiköllä (+100 milj. €).


Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)