(Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 17.3.2014)
Perussuomalaiset tavoittelevat europarlamentaarikko Sampo Terhon sanoin Euroopan parlamentissa mm. ”sääntelytsunamin” hillitsemistä (HS 8.3.). Yli puolue- ja jäsenmaarajojen kannatusta saava EU-sääntelyn karsimistavoite on kuitenkin osin ristiriidassa yhtä laajasti kannatetun avoimuuden ja läpinäkyvyyden kanssa. Sääntelyä ja kontrollia kun tarvitaan jotta kaikki noudattaisivat yhteisiä pelisääntöjä. Pelisääntöjen noudattaminen lisää luottamusta joukkuekavereihin ja samalla sitoutumista joukkueeseen, mikä ei tässä tapauksessa taida olla kaikkien tavoitteena.
Europarlamentaarikko Tarja Cronberg (vihr.) muistelee otsikolla ”EU murtaa hyväveli-verkostot” (Vihreä Lanka 28.2.) miten hänen maakuntajohtajakaudellaan 90-luvun Pohjois-Karjalassa virkamiehet kaipasivat EU:ta edeltävää aikaa, jolloin päätökset tehtiin poikien kesken lounaalla. EU:n komission tuore raportti korruptiosta löysi enemmän tai vähemmän huomautettavaa kaikista jäsenmaista, myös Suomesta jossa hyväveliverkostot yhä edelleen junailevat asioita. Unionillakaan ei ole puhtaat jauhot pussissa: perusteltuja epäilyjä on mm. vilpillisistä aluetukihankkeista, energiatukien päätymisestä mafialle ja komiteajäsenten jääviysongelmista. Mm. Vihreät ovat vaatineet EU-hallinnon radikaalia avaamista: lobbareiden rekisteröintiä, karenssiaikoja lobbarista virkamieheksi ja toiseen suuntaan siirtyville sekä kaikkien komission toimielinten jäsenten julkistamista. Korruptiosta pitäisi kuitenkin päästä eroon kasvattamatta kohtuuttomasti byrokratiaa.
Avoimuuden ja läpinäkyvyyden ohella unioni kaipaa lisää naisia! Europarlamentaarikoista noin kolmannes on naisia. Samoin 28 komissaarista vain yhdeksän on naisia eikä komission puheenjohtaja ole koskaan ollut nainen. Euroopan parlamentti onkin suosittanut että jokainen jäsenmaa asettaisi komissaariehdokkaakseen miehen ja naisen. Suomessa pääministeri esittää komissaariehdokkaansa hallitukselle, joka tekee asiassa lopullisen päätöksen. Nähtäväksi jää paljon parlamentin suositus painaa Suomen komissaariehdokasta pohdittaessa.
Elina Grundström arvioi (HS 21.3.2014) että suomalaisessa puoluekentässä on meneillään perussuomalaisten jytkystä vuonna 2011 alkanut perusteellinen puhdistus, jossa ”viimeinenkin näkyvä naispoliitikko pitää pudottaa asemistaan”. Puolueet ovat syrjäyttäneet kokeneita naispoliitikkoja ja nostaneet tilalle huomattavasti kokemattomampia miehiä, joiden merkittävin ero edeltäjiinsä nähden on Grundströmin arvion mukaan harmaan puvun, hitaan puheen ja matalan äänen tuoma ”uskottavuus”. Arvokonservatiivisista miesäänestäjistä kilpaillaan myös Eurooppa-tasolla: suurimpien eurooppalaisten puolueiden ehdokkaat EU-komission puheenjohtajaksi ovat kaikki miehiä, eikä heille ollut edes naispuolisia vastaehdokkaita.
Kärkiehdokkaidensa sukupuolen ja profiilin päivittämisen ohella suuret puolueet ovat jytkyn jälkimainingeissa tarkistaneet EU-suhtautumistaan. Sampo Terhon (PS) mukaan käynnissä on suoranainen ”kilpajuoksu Impivaaraan.” Käydessään syksyllä Suomessa EU-komissaari Viviane Reding moitti vakiintuneita puolueita populististen äänenpainojen omaksumisesta ja muistutti, että ”ihmiset äänestävät aitoa. He eivät äänestä jotakin, joka matkii alkuperäistä.”
Unionin noustessa (kriittisimpien harmiksi) vähitellen jaloilleen talouskriisistä, onkin järkevämpää miettiä mitä EU:lta halutaan ja miten se saavutetaan, kuin mitä EU:lta ei haluta.
Perussuomalaiset tavoittelevat europarlamentaarikko Sampo Terhon sanoin Euroopan parlamentissa mm. ”sääntelytsunamin” hillitsemistä (HS 8.3.). Yli puolue- ja jäsenmaarajojen kannatusta saava EU-sääntelyn karsimistavoite on kuitenkin osin ristiriidassa yhtä laajasti kannatetun avoimuuden ja läpinäkyvyyden kanssa. Sääntelyä ja kontrollia kun tarvitaan jotta kaikki noudattaisivat yhteisiä pelisääntöjä. Pelisääntöjen noudattaminen lisää luottamusta joukkuekavereihin ja samalla sitoutumista joukkueeseen, mikä ei tässä tapauksessa taida olla kaikkien tavoitteena.
Europarlamentaarikko Tarja Cronberg (vihr.) muistelee otsikolla ”EU murtaa hyväveli-verkostot” (Vihreä Lanka 28.2.) miten hänen maakuntajohtajakaudellaan 90-luvun Pohjois-Karjalassa virkamiehet kaipasivat EU:ta edeltävää aikaa, jolloin päätökset tehtiin poikien kesken lounaalla. EU:n komission tuore raportti korruptiosta löysi enemmän tai vähemmän huomautettavaa kaikista jäsenmaista, myös Suomesta jossa hyväveliverkostot yhä edelleen junailevat asioita. Unionillakaan ei ole puhtaat jauhot pussissa: perusteltuja epäilyjä on mm. vilpillisistä aluetukihankkeista, energiatukien päätymisestä mafialle ja komiteajäsenten jääviysongelmista. Mm. Vihreät ovat vaatineet EU-hallinnon radikaalia avaamista: lobbareiden rekisteröintiä, karenssiaikoja lobbarista virkamieheksi ja toiseen suuntaan siirtyville sekä kaikkien komission toimielinten jäsenten julkistamista. Korruptiosta pitäisi kuitenkin päästä eroon kasvattamatta kohtuuttomasti byrokratiaa.
Avoimuuden ja läpinäkyvyyden ohella unioni kaipaa lisää naisia! Europarlamentaarikoista noin kolmannes on naisia. Samoin 28 komissaarista vain yhdeksän on naisia eikä komission puheenjohtaja ole koskaan ollut nainen. Euroopan parlamentti onkin suosittanut että jokainen jäsenmaa asettaisi komissaariehdokkaakseen miehen ja naisen. Suomessa pääministeri esittää komissaariehdokkaansa hallitukselle, joka tekee asiassa lopullisen päätöksen. Nähtäväksi jää paljon parlamentin suositus painaa Suomen komissaariehdokasta pohdittaessa.
Elina Grundström arvioi (HS 21.3.2014) että suomalaisessa puoluekentässä on meneillään perussuomalaisten jytkystä vuonna 2011 alkanut perusteellinen puhdistus, jossa ”viimeinenkin näkyvä naispoliitikko pitää pudottaa asemistaan”. Puolueet ovat syrjäyttäneet kokeneita naispoliitikkoja ja nostaneet tilalle huomattavasti kokemattomampia miehiä, joiden merkittävin ero edeltäjiinsä nähden on Grundströmin arvion mukaan harmaan puvun, hitaan puheen ja matalan äänen tuoma ”uskottavuus”. Arvokonservatiivisista miesäänestäjistä kilpaillaan myös Eurooppa-tasolla: suurimpien eurooppalaisten puolueiden ehdokkaat EU-komission puheenjohtajaksi ovat kaikki miehiä, eikä heille ollut edes naispuolisia vastaehdokkaita.
Kärkiehdokkaidensa sukupuolen ja profiilin päivittämisen ohella suuret puolueet ovat jytkyn jälkimainingeissa tarkistaneet EU-suhtautumistaan. Sampo Terhon (PS) mukaan käynnissä on suoranainen ”kilpajuoksu Impivaaraan.” Käydessään syksyllä Suomessa EU-komissaari Viviane Reding moitti vakiintuneita puolueita populististen äänenpainojen omaksumisesta ja muistutti, että ”ihmiset äänestävät aitoa. He eivät äänestä jotakin, joka matkii alkuperäistä.”
Unionin noustessa (kriittisimpien harmiksi) vähitellen jaloilleen talouskriisistä, onkin järkevämpää miettiä mitä EU:lta halutaan ja miten se saavutetaan, kuin mitä EU:lta ei haluta.
