Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 24.5.2006)
Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden muistoa vaalittiin maassamme mm. puhemies Lipposen toimesta puhein kuudennen ydinvoimalan välttämättömyydestä. Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla vastikään teettämän tutkimuksen mukaan myös kansalaisten asenteet lisäydinvoimaa kohtaan ovat muuttuneet suopeammiksi: 62 % näyttäisi nyt kannattavan lisäydinvoimaa, kun vuosi sitten vain 42 % oli sen takana. Muutos johtuu useiden arvioiden mukaan siitä, että huoli ilmastonmuutoksesta on toden teolla iskostunut kansalaisten tajuntaan, eivätkä ydinvoiman riskit painotu niin suurina kuin ilmastoriskit.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen tiivisti mielestäni hyvin keskustelun lisäydinvoimasta todetessaan kolumnissaan (30.4.), että ”suhtautuminen ydinenergiaan koskee pelkistäen sitä, miten suhtaudutaan talouskasvuun. Jos pitää taloudellista kasvua tärkeänä ei voi ummistaa silmiään tosiasialta, että kasvun lisääminen kaikista säästötoimista ja bioenergiasta huolimatta vaatii lisää energiaa ja sitä on puhtaimmin saatavissa ydinvoimasta.” Ajattelipa talouskasvun välttämättömyydestä mitä hyvänsä, tosiasia on myös se, että tämänhetkinen kasvu suuntautuu palvelusektorille ja rajojemme ulkopuolelle. Suomesta on tullut investointien nettoviejä, eikä ulkomaille mennä suinkaan halvan energian, vaan halvan työvoiman sekä raaka-aineiden ja markkinoiden läheisyyden vuoksi.
Teollisuuden energiankulutuksessa ei toisin sanoen pitäisi olla odotettavissa nousupaineita, joilla kuudetta ydinvoimalaa voisi perustella. Sen puolesta tutkimus- ja kehitysresurssit voitaisiinkin panostaa bioenergiaan ja tuulivoimaan, korvaten tai täydentäen niillä vähitellen nykyistä fossiiliperäistä energiatuotantoa. Panostamalla bioenergiaan ja tuulivoimaan saisimme lisäksi työpaikkoja, jotka – toisin kuin Olkiluodon työmaalla – työllistäisivät suomalaisia, loisivat pysyvää työtä ja monipuolistaisivat elinkeinorakennetta myös maaseudulla.
Myös kansan tuki on edellä mainitun galluptutkimuksen mukaan bioenergian ja tuulivoiman takana: siinä missä 51 % haastatelluista lisäisi ydinvoimaa, peräti 88 % lisäisi bioenergian ja 83 % tuulivoiman käyttöä sähköenergialähteenä. Tulokset tukevatkin taistelua uusiutuvan energian puolesta. Ympäristömyönteisistä näkemyksistä huolimatta kansalaisten kulutuskäyttäytyminen muuttuu kuitenkin jatkuvasti epäekologisempaan suuntaan. Ennen kaikkea energiankulutus on kasvussa. Tämä johtuu mm. 1-2 hengen talouksien lukumääräisestä kasvusta, kotitalouksien vaurastumisen aiheuttamasta asuinneliöiden ja sähkösyöppöjen kodinkoneiden lisääntymisestä sekä pidempien työmatkojen aiheuttamasta bensiinin ja kakkosauton käytön lisääntymisestä.
Näiden ns. rakenteellisten syiden lisäksi kasvavaan energiankulutukseen vaikuttaa myös energian ”kerskakuluttaminen”, joka puolestaan johtunee tietämättömyydestä, oman toiminnan kokonaisvaikuttavuuden vähättelystä, ja pahimmassa tapauksessa välinpitämättömyydestä. Uskoakseni monikaan ei tule ajatelleeksi, miten pienillä toimenpiteillä voisimme mitätöidä lisäydinvoiman tarpeen: Jos kaikki suomalaiset kotitaloudet sulkisivat valmiustilassa olevat sähkölaitteet ja valot tiloista, joissa ei oleskella, energiaa säästyisi niin paljon, että Loviisan toinen yksikkö voitaisiin sulkea puoleksi vuodeksi. Yksittäinen kotitalous säästäisi lisäksi sähkölaskussaan jopa 20 %.
Tiivistäen voisi todeta, ettei elinkeinoelämä nykytoimiensa valossa tarvitse lisäenergiaa uuden ydinvoimalan verran. Kotitalouksien energiansyöppö elämäntapa ehkä edellyttäisikin kuudennen ydinvoimalan rakentamista, mutta halutaanko huolettomaan energiankulutukseen kannustaa? Palatakseni lopuksi Tsernobyliin, ydinvoima muodostaa myös vuonna 2006 ympäristö- ja (sotilaskäytön myötä) turvallisuusriskin. Ydinvoimalaonnettomuuden todennäköisyys on häviävän pieni, mutta seuraukset sitäkin katastrofaalisemmat. Myös uraanilouhinta tuo omat riskinsä tuottaen lisäksi valtavat määrät jätettä. Miksi ottaa riskiä, kun tarjolla on turvallisia, ympäristöystävällisiä, kotimaisia, työllistäviä ja uusiutuvia vaihtoehtoja? Miksi investoida tekniikkaan, joka pohjaa ehtyvään raaka-aineeseen, jonka loppuessa joudumme viimeistään turvautumaan uusiutuviin energianlähteisiin? Miksi investoida ”väliaikaisratkaisuihin”, kun voisimme jo nyt kehittää eturintamassa tulevaisuuden energiatekniikkaa täysin panoksin?
