(Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 5.10.2015)
Supersuosittu ruotsalaistanskalainen Silta-sarja on palannut
ruutuihin. Kolmannen tuotantokauden teemana on mm. homofobia. Ensimmäisessä
jaksossa alettiin selvittää sukupuolineutraalin päiväkodin Kööpenhaminaan perustaneen
lesbonaisen murhaa. Siitä sain oivan aasinsillan
kirjoittaa lempiaiheestani sukupuolineutraalista kasvatuksesta,
yhteispohjoismaisessa hengessä.
Yle Fem:n heinäkuussa lähettämä dokumentti Elämää ilman sukupuolta kertoo parin
viikon mittaisesta kokeilusta tanskalaispäiväkodissa. Kokeilun tarkoituksena oli
auttaa hoitajia hoksaamaan, kuinka päiväkodin tiedostamattomat arkiset mekanismit
ohjaavat lapsia perinteisiin sukupuolirooleihin. Kokeilun ajan poikia ohjattiin
tietoisesti tyttöjen lempileikkeihin, mm. diskoilemaan kynsilakoissa ja
röyhelömekoissa ja tyttöjä vastaavasti ”poikien” touhuihin. Mieshoitaja otti
kokeilun ajaksi vastuun ruokahuollosta ja vanhempi nainen ulkopeleistä. Lisäksi
tanskan kielen sukupuolittuneet pronominit korvattiin neutraalilla hen-sanalla.
Lapsia ei tuntunut pelottavan kokeilla jotain erilaista, he silmin nähden nauttivat
maailmankuvansa laajentumisesta.
Toisessa dokumentissa toimittaja Belinda Olsson vieraili
ruotsalaisessa sukupuolineutraalissa päiväkodissa, jossa em. kokeilun
periaatteet ovat arkea. Olsson tivaa päiväkodinjohtajalta eikö sukupuoli-identiteetti
ole lapsille tärkeä ja syyttää päiväkotia lapsilla tehtävästä ”ihmiskokeesta”. On
kieroutunutta ajatella että lapsilla pitäisi olla ”oikeus” tulla tungetuksi
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kulttuurisesti rakentuneisiin
sukupuolilokeroihin, kun he suhtautuvat ilmeisen luontevasti näiden rajojen
ylittämiseen, tai eivät tiedosta rajoja ylipäätään. Aika moni pieni poika haluaa
jossain vaiheessa kokeilla esim. kynsilakkaa tai huulipunaa, mutta moni saa kuulla
sen kuuluvan tytöille. Pikkutytöt voivat sentään hieman vapaammin sovitella tekoviiksiä
tai kravattia.
Olsson jututtaa dokumentissa myös aivotutkijaa, joka
vakuuttaa että yksilölliset erot aivoissa ovat sukupuolieroja suuremmat. Toisaalta
aivojen eroista johtuen useimmat pojat mm. oppivat tyttöjä myöhemmin lukemaan. Tällaiset
biologiset erot pitää huomioida mm. koulussa, muistaen etteivät kaikki pojat opi hitaasti ja tytöt
nopeasti. Aivojen eroista ei sen sijaan juonnu halu leikkiä nukeilla tai autoilla.
Siksi lapsilla pitäisi olla käytössä koko elämäntila, ei vain puolet siitä.
Moni sukupuolineutraali-sanaa karsastava näkee sielunsa
silmin uniformuissa ja pottakampauksessa kulkevan ihmisjoukon, jossa sukupuolen
ulkoisetkin merkit on häivytetty. Sukupuolineutraaliuden ei kuitenkaan tarvitse
merkitä sukupuolen häivyttämistä vaan sukupuolirajojen ylittämistä ja
vapauttamista. Samasta syystä hen-sana ei ole tarpeellinen.
