Julkaistu myös Pori NiceAID -blogissa 9.11.2012
Pari viikkoa sitten 11.10. vietettiin ensimmäistä kansainvälistä tyttöjen päivää. Teemapäivän tarkoitus oli kiinnittää huomiota kehitysmaiden tyttöjen ongelmiin: lapsiavioliittoihin, väkivaltaan ja kouluttamattomuuteen.
Pelkästään Nepalissa olemme viikon aikana törmänneet lukuisiin naista sortaviin perinteisiin ja käytäntöihin, joista osa on onneksi väistymässä. Vain muutama esimerkin antaakseni Länsi-Nepalin syrjäisimmillä vuoristoalueilla naiset joutuvat kuukautisten ajaksi pimeään navettaan jotta eivät ”saastuttaisi” muita. Tytöt saattavat saada vähemmän ruokaa kuin veljensä, heitä ei laiteta kouluun vaan pellolle ja pyykille ja naimisiin varhaisteini-iässä. Naimisiin mentyään he ovat sekä miehensä että appivanhempiensa omaisuutta ja syövät rippeet ruuasta, jonka ovat laittaneet. Elleivät he suostu aviollisiin velvoitteisiin, he tuntevat sen nahoissaan, ja elleivät synnytä poikalapsia, heidät saatetaan heittää kadulle. Intian rajan tuntumassa onnettomuuksista saatetaan mahdollisimman haavoittuvassa asemassa olevaa ”kateellista noitaa”, joka rangaistukseksi pakotetaan syömään omaa ulostettaan.
Mitä me voimme tehdä näiden naisten hyväksi? Olen tullut tällä reissulla täysin vakuuttuneeksi siitä, että naisia voivat auttaa parhaiten he itse, kunhan heidät ensin voimaannutetaan kouluttamalla: kertomalla heille heidän oikeuksistaan ja rohkaisemalla heidät puhumaan niiden puolesta yhtenä rintamana. On ollut vaikuttavaa nähdä rutiköyhiä kouluttamattomia naisia, jotka UNICEFin tukeman koulutuksen saatuaan kokoontuvat säännöllisesti ratkomaan kyläyhteisönsä perheväkivalta- yms. ongelmia, suunnittelemaan yhteisiä investointeja ja kyläkampanjoita esim. lasten aliravitsemuksen ehkäisemiseksi. Samat naiset eivät aiemmin uskaltaneet edes esitellä itseään muiden kuullen, saatikka puhua ongelmistaan.
Naiset kokoontuvat vaatimattomissa majoissa ja operoivat paperin ja kynän voimalla, mutta yhteishenki on käsin kosketeltavissa. Ministeri Elisabeth Rehn kysyi haastatteluohjelmassaan Nobelin rauhanpalkinnon yhtenä kolmesta vaikuttajanaisesta pokanneelta Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleafilta eikö tätä ärsyttänyt että naisten täytyi jakaa palkintosumma kolmeen päätyyn kun miehille potti ja kunnia tavataan myöntää jakamattomana. Johnson-Sirleaf vastasi empimättä, ettei hän usko palkinnon tulleen kenenkään yksittäisestä työstä vaan pikemminkin se oli symbolinen tunnustus kaikille maailman naisille: palkinnolla haluttiin kannustaa naisia voimaantumaan ja taistelemaan tiensä päättäviin asemiin – yhdessä!
Poikien ja miesten roolia muutosagenttina ei saa unohtaa. Kysyin nuorten ryhmässä vieraillessamme miltä pojista tuntuu kampanjoida tyttöjen oikeuksien puolesta. Eräs poika vastasi että hänestä tuntui vuosikausia pahalta katsoa vierestä miten sisarta syrjittiin ja sisar jäi kotitöihin hänen lähtiessään kouluun. UNICEFin tukeman nuorisoryhmän myötä pojalla on nyt taskussaan argumentit ja takanaan nuorten joukkovoima, jonka avulla hän on menestyksekkäästi painostanut vanhempiaan saattamaan myös sisaren koulutielle. Pojillakin on sydän, heille täytyy antaa muitakin miehen malleja kuin naisia sortava uhoava machouros.
Pari viikkoa sitten 11.10. vietettiin ensimmäistä kansainvälistä tyttöjen päivää. Teemapäivän tarkoitus oli kiinnittää huomiota kehitysmaiden tyttöjen ongelmiin: lapsiavioliittoihin, väkivaltaan ja kouluttamattomuuteen.
Pelkästään Nepalissa olemme viikon aikana törmänneet lukuisiin naista sortaviin perinteisiin ja käytäntöihin, joista osa on onneksi väistymässä. Vain muutama esimerkin antaakseni Länsi-Nepalin syrjäisimmillä vuoristoalueilla naiset joutuvat kuukautisten ajaksi pimeään navettaan jotta eivät ”saastuttaisi” muita. Tytöt saattavat saada vähemmän ruokaa kuin veljensä, heitä ei laiteta kouluun vaan pellolle ja pyykille ja naimisiin varhaisteini-iässä. Naimisiin mentyään he ovat sekä miehensä että appivanhempiensa omaisuutta ja syövät rippeet ruuasta, jonka ovat laittaneet. Elleivät he suostu aviollisiin velvoitteisiin, he tuntevat sen nahoissaan, ja elleivät synnytä poikalapsia, heidät saatetaan heittää kadulle. Intian rajan tuntumassa onnettomuuksista saatetaan mahdollisimman haavoittuvassa asemassa olevaa ”kateellista noitaa”, joka rangaistukseksi pakotetaan syömään omaa ulostettaan.
Mitä me voimme tehdä näiden naisten hyväksi? Olen tullut tällä reissulla täysin vakuuttuneeksi siitä, että naisia voivat auttaa parhaiten he itse, kunhan heidät ensin voimaannutetaan kouluttamalla: kertomalla heille heidän oikeuksistaan ja rohkaisemalla heidät puhumaan niiden puolesta yhtenä rintamana. On ollut vaikuttavaa nähdä rutiköyhiä kouluttamattomia naisia, jotka UNICEFin tukeman koulutuksen saatuaan kokoontuvat säännöllisesti ratkomaan kyläyhteisönsä perheväkivalta- yms. ongelmia, suunnittelemaan yhteisiä investointeja ja kyläkampanjoita esim. lasten aliravitsemuksen ehkäisemiseksi. Samat naiset eivät aiemmin uskaltaneet edes esitellä itseään muiden kuullen, saatikka puhua ongelmistaan.
Naiset kokoontuvat vaatimattomissa majoissa ja operoivat paperin ja kynän voimalla, mutta yhteishenki on käsin kosketeltavissa. Ministeri Elisabeth Rehn kysyi haastatteluohjelmassaan Nobelin rauhanpalkinnon yhtenä kolmesta vaikuttajanaisesta pokanneelta Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleafilta eikö tätä ärsyttänyt että naisten täytyi jakaa palkintosumma kolmeen päätyyn kun miehille potti ja kunnia tavataan myöntää jakamattomana. Johnson-Sirleaf vastasi empimättä, ettei hän usko palkinnon tulleen kenenkään yksittäisestä työstä vaan pikemminkin se oli symbolinen tunnustus kaikille maailman naisille: palkinnolla haluttiin kannustaa naisia voimaantumaan ja taistelemaan tiensä päättäviin asemiin – yhdessä!
Poikien ja miesten roolia muutosagenttina ei saa unohtaa. Kysyin nuorten ryhmässä vieraillessamme miltä pojista tuntuu kampanjoida tyttöjen oikeuksien puolesta. Eräs poika vastasi että hänestä tuntui vuosikausia pahalta katsoa vierestä miten sisarta syrjittiin ja sisar jäi kotitöihin hänen lähtiessään kouluun. UNICEFin tukeman nuorisoryhmän myötä pojalla on nyt taskussaan argumentit ja takanaan nuorten joukkovoima, jonka avulla hän on menestyksekkäästi painostanut vanhempiaan saattamaan myös sisaren koulutielle. Pojillakin on sydän, heille täytyy antaa muitakin miehen malleja kuin naisia sortava uhoava machouros.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti