Julkaistu myös Pori NiceAID -blogissa 3.11.2012
Lähtiessämme matkaan perjantaina Helsinki-Vantaan kentällä oli marraskuun harmautta pakenemassa useita hyväntuulisia seurueita matkalla etelän lämpöön. Kenttämatkaseurueessamme mietimme huvittuneena olemmeko ihan täysipäisiä maksaessamme kahden all-inclusive loman verran viikon tiukkarytmisestä matkasta yhteen maailman köyhimmistä maista. Emme tule edes näkemään Himalajan huikeita maisemia, hienoimpia hindutemppeleitä emmekä hoidettuja hotellialueita, vaan heikoimmassa asemassa olevien elinoloja. Olemme toisin sanoen menossa pohjalle emmekä katolle toisin kuin edellisen blogitekstini otsikoin.
Bahrainin kentällä jouduimme ensimmäisen kerran kohtaamaan surullisia kohtaloita. Parisenkymmentä noin 14-vuotiasta pohjoisafrikkalaistyttöä istui kahden vanhemman miehen valvovan silmän alla odotushallissa katse täynnä tyhjyyttä, epätoivoa ja apatiaa. Kukaan ei hymyillyt eikä jutellut keskenään. Tytöt olivat mitä todennäköisimmin matkalla varakkaaseen arabimaahan kotiapulaiseksi, joko sukujensa lähettäminä tai täysin tietämättöminä määränpäästään. Tuntui kamalalta istua viereisellä penkillä voimatta muuta kuin kauhistella maailman epäoikeudenmukaisuutta.
UNICEF-vapaaehtoisena ja jo pelkästään uutisia seuraavana on melko tietoinen (ja ahdistunut) vallitsevista epäkohdista. Miksi sitten haluamme lähteä toteamaan asian paikan päälle? Matka tarjoaa toivottavasti mahdollisuuden päästä näkemään mitä asioiden hyväksi on tehty ja voidaan tehdä. Sitä kautta hahmottuu ehkä myös oma pieni rooli hyväntekeväisyyskoneistossa.
Esim. UNICEFin Porin paikallisryhmän keräämät varat (noin 10 000 € vuodessa) tilitetään lyhentämättömänä Suomen UNICEFille, joka käyttää keräysvaroista noin viidenneksen omiin maaohjelmiinsa ml. Nepal (66 % menee UNICEFin kansainväliseen lastenrahastoon ja 11% hätäapuun) .
Nepal on Suomen UNICEFin pitkäaikaisin kumppanimaa. Suomen UNICEFin Nepalin nimikko-ohjelman avulla parannetaan opetuksen laatua ja edistetään tyttöjen ja heikoimmassa asemassa olevien lasten koulunkäyntiä Nepalissa. Ohjelmasta on hyötynyt tähän mennessä 15 000 lasta 50 koulussa. Koulun on päässyt aloittamaan 7 000 aiemmin koulun ulkopuolelle jäänyttä lasta. Ohjelma-alueella koulua käykin nyt 10 % enemmän lapsia kuin ennen. Tapaamme matkan aikana mm. näitä lapsia.
Lähtiessämme matkaan perjantaina Helsinki-Vantaan kentällä oli marraskuun harmautta pakenemassa useita hyväntuulisia seurueita matkalla etelän lämpöön. Kenttämatkaseurueessamme mietimme huvittuneena olemmeko ihan täysipäisiä maksaessamme kahden all-inclusive loman verran viikon tiukkarytmisestä matkasta yhteen maailman köyhimmistä maista. Emme tule edes näkemään Himalajan huikeita maisemia, hienoimpia hindutemppeleitä emmekä hoidettuja hotellialueita, vaan heikoimmassa asemassa olevien elinoloja. Olemme toisin sanoen menossa pohjalle emmekä katolle toisin kuin edellisen blogitekstini otsikoin.
Bahrainin kentällä jouduimme ensimmäisen kerran kohtaamaan surullisia kohtaloita. Parisenkymmentä noin 14-vuotiasta pohjoisafrikkalaistyttöä istui kahden vanhemman miehen valvovan silmän alla odotushallissa katse täynnä tyhjyyttä, epätoivoa ja apatiaa. Kukaan ei hymyillyt eikä jutellut keskenään. Tytöt olivat mitä todennäköisimmin matkalla varakkaaseen arabimaahan kotiapulaiseksi, joko sukujensa lähettäminä tai täysin tietämättöminä määränpäästään. Tuntui kamalalta istua viereisellä penkillä voimatta muuta kuin kauhistella maailman epäoikeudenmukaisuutta.
UNICEF-vapaaehtoisena ja jo pelkästään uutisia seuraavana on melko tietoinen (ja ahdistunut) vallitsevista epäkohdista. Miksi sitten haluamme lähteä toteamaan asian paikan päälle? Matka tarjoaa toivottavasti mahdollisuuden päästä näkemään mitä asioiden hyväksi on tehty ja voidaan tehdä. Sitä kautta hahmottuu ehkä myös oma pieni rooli hyväntekeväisyyskoneistossa.
Esim. UNICEFin Porin paikallisryhmän keräämät varat (noin 10 000 € vuodessa) tilitetään lyhentämättömänä Suomen UNICEFille, joka käyttää keräysvaroista noin viidenneksen omiin maaohjelmiinsa ml. Nepal (66 % menee UNICEFin kansainväliseen lastenrahastoon ja 11% hätäapuun) .
Nepal on Suomen UNICEFin pitkäaikaisin kumppanimaa. Suomen UNICEFin Nepalin nimikko-ohjelman avulla parannetaan opetuksen laatua ja edistetään tyttöjen ja heikoimmassa asemassa olevien lasten koulunkäyntiä Nepalissa. Ohjelmasta on hyötynyt tähän mennessä 15 000 lasta 50 koulussa. Koulun on päässyt aloittamaan 7 000 aiemmin koulun ulkopuolelle jäänyttä lasta. Ohjelma-alueella koulua käykin nyt 10 % enemmän lapsia kuin ennen. Tapaamme matkan aikana mm. näitä lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti