Mielipidekirjoitus (Satakunnan Viikko, 24.9.2008)
Satakunnan maakuntahallitus on hyväksynyt Satakuntaliiton ja Suomen Unicef-yhdistyksen välisen kumppanuussopimuksen vuodelle 2011. Uutinen antaa hyvän pohjan haasteelle, jonka päätin heittää satakuntalaisille osallistuessani Unicefin vapaaehtoisten syyspäiville Espoon Hanasaaressa pari viikkoa sitten.
Seminaarissa käytettiin toinen toistaan parempia puheenvuoroja, joissa vuorottelivat toisaalta kehitysmaiden lasten tilanteen lohduttomuus, toisaalta tiedot työvoitoista kuten lasten koulunkäyntiasteen kohoamisesta.
Unicefin Hyvän tahdon lähettiläs, näyttelijä Eppu Nuotio kertoi matkastaan Tansaniaan. Hän liikuttui edelleen kertoessaan 11-vuotiaista, kaduilla asuvista teiniäideistä ja pitkiä työpäiviä puurtavien aliravittujen lasten uupumuksesta.
Harva meistä muistaa tai tietää että toisen maailmansodan jälkeen Unicef auttoi Suomen lapsia. Sodan runtelemassa Suomessa lapsia kuoli mm. ripuliin, joka on edelleen yksi yleisimmistä lasten kuolinsyistä kehitysmaissa. Oli hieno katsella dokumenttia suomalaislasten autuaan onnellisista ilmeistä heidän kaivaessaan Unicef-paketista esiin ensimmäisen ikioman kenkäparinsa. Suomen uskomattoman jälleenrakennuksen ansiosta Suomi pystyi kuitenkin jo vuonna 1951 luovuttamaan ensimmäisen shekin muiden maiden lapsille.
Uskallan väittää että tämän päivän hyvinvointi-Suomessa lähes jokaisella on mahdollisuus kantaa kortensa kekoon maailman lasten auttamiseksi. Unicefin lisäksi mm. Pelastakaa lapset, Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Fida ja Plan tekevät arvokasta työtä, jota voi rahalahjoitusten lisäksi tukea lahjoittamalla aikaansa erilaisissa vapaaehtoistehtävissä.
Haastankin kaikki satakuntalaiset toimimaan. Yksityishenkilöiden ohella myös yritykset ja järjestöt voivat ottaa esim. oman kummilapsen tai osallistua lipaskerääjinä Jano- ja Nälkäpäiväkeräyksiin. Samalla haastan satakuntalaiskansanedustajat taistelemaan Suomen kehitysavun nostamiseksi pikimmiten YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Niin kauan kuin suurella osalla maailman lapsista ei ole pienintäkään mahdollisuutta terveyteen, koulutukseen, tasa-arvoon ja turvaan, on meidän vahvemmassa asemassa olevien autettava. Osoitetaan että olemme Unicef-maakunta –arvonimen arvoisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti