Mielipidekirjoitus (Porin Sanomat, mielipidekirjoitus 2.9.2008)
Kunnallisvaaliehdokas Antti Pekola (kok.) kuvaili otsikolla ”Pori ja homot” (Satakunnan Kansa 21.8.) miten homoseksuaalien kirkollinen siunaus tulisi johtamaan siunauksen vastustajien vainoamiseen. Lähes puolet suomalaisista sallisi parisuhteensa rekisteröineelle homo- ja lesboparille myös kirkollisen siunaamisen Aamulehden taannoisten tutkimustulosten mukaan.
Toisin kuin Pekola, olin ilahtunut, ettei kukaan Porin Sanomien tavoittamista Porin kirkkoherroistakaan suoralta kädeltä tyrmännyt homojen siunaamista. Sen sijaan Pekolan väite lapsen hankalasta asemasta samaa sukupuolta olevien eroissa pitää sikäli paikkansa, ettei lapsella ole lain edessä kahta vanhempaa. Näin ollen esimerkiksi biologisen vanhemman elämänkumppani ei välttämättä saa pitää lasta biologisen vanhemman kuollessa, vaikka huoltajuussuhde olisi kestänyt jopa kymmenen vuotta. Toivoa sopii, että eduskunta syksyllä hyväksyy oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) valmisteleman, parisuhteen sisäistä adoptiota koskevan lain, joka takaisi adoptoivalle vanhemmalle samat oikeudet ja velvollisuudet kuin biologiselle vanhemmalle.
Arviolta kymmenesosa suomalaisista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Jokaisella kunnalla on velvollisuus taata kuntalaisille yhdenvertaiset palvelut riippumatta heidän sukupuolestaan ja siitä, muodostavatko he merkitykselliset ihmissuhteensa samaa vai eri sukupuolta oleviin. Ei liene meidän maan matosten tehtävä tuomita toistemme rakkaus- ja seksuaalisuhteita niin kauan kun ne eivät loukkaa kenenkään oikeuksia. Valtuustoihin kaivataankin ihmisiä, joilla riittää suvaitsevaisuutta muitakin kuin syntyperältään suomalaisia, lihaa syöviä heteroseksuaaleja kohtaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti