Mu Pori o kansainvälinen

Kolumni (julkaistu Satakunnan Kansassa 2.9.2013)

Viime viikolla Porin yliopistokeskukseen saapuivat ensimmäiset vaihto-opiskelijat, osa syyslukukaudeksi, osa koko lukuvuodeksi. He tulevat Saksasta, Etelä-Koreasta ja Sloveniasta. Keväällä tulee toinen tusina. Koko tutkinnon suorittavia ulkomaalaisia on toki yliopistokeskuksessa jo ollutkin. Tänä vuonnakin opintonsa aloitti Aalto-yliopiston Porin yksikössä seitsemän ulkomaalaista opiskelijaa.

Ennen varsinaisten opintojen alkua 16 vaihto-opiskelijaa 11 eri maasta osallistui Porissa intensiiviselle Suomen kielen ja kulttuurin kurssille. Porilaisia järjestäjiä tietenkin jännitti miten vaihtarit kokisivat Porin ja miten Pori vastaanottaisi vaihtarit. Radio Eazyn haastattelussa vieraat mainitsivat suurimmaksi shokiksi puut, joita he näkivät määrättömästi saapuessaan junalla Poriin – ei paha. Kurssilaiset eivät kuulemma olleet kahden viikon aikana erityisen ihastuneita tai pettyneitä mistään yksittäisestä asiasta: he olivat kertakaikkisen innoissaan aivan kaikesta! He leipoivat karjalanpiirakoita Marttojen kanssa, tutustuivat partiolaisten johdolla jokamiehenoikeuksiin, seurasivat pesäpallo- ja jääkiekko-otteluita. He meloivat Kokemäenjoella, surffasivat Yyterissä, kahvittelivat Vanhassa Raumassa ja halusivat tietää lisää Puuvillan, oluttehtaan ja jokirannan kehittämissuunnitelmista.

Vain harvakseltaan kulkevat paikallisbussit harmittivat. Joku olikin yrittänyt turvautua illanvieton päätteeksi taksiin, mutta keskuksesta oli lyöty luuria korvaan englantia puhuvalle. Toivottavasti palveluammateissa olevien kielitaito ei rajoitu Pori Jazz -viikkoon. Kannustamme toki vaihtareita kulkemaan fillarilla, joka on nopein kulkupeli Porin kaupunkiliikenteessä. Jos törmäät hoippuvaan pyöräilijään, kyseessä saattaa olla tankojuopon sijaan opiskelija, joka on elämässään toista kertaa pyörän selässä. Hämmennystä voi syntyä myös kaupan vihannesosastolla. Hedelmien punnitseminen on mahdotonta, kun ei osaa lukea hyllynreunasta tuotteiden suomenkielisiä nimiä ja vastaavia vaakanumeroita.

Onneksi kielikurssilaiset kehuivat porilaisia reippaiksi turistioppaiksi: eksynyt löytää nopeasti auttajia. Jatketaan samaan malliin! Kokeneen porilaisen tapahtumajärjestäjän mukaan porilaiset (ja suomalaiset ylipäätään) auttavat mielellään eksynyttä tai lompakkonsa kadottanutta, mutta kotiin vierasta ei mielellään kutsuta. Ystävyys pidetään erillään yhteistyöstä ja avunannosta. Yhteistyöstä kävisi muuten vaihtarien työllistäminen: harvan EU-maan opiskelijat lähtevät valloittamaan maailmaa yhtä hyvien opintotukien varassa kuin suomalaisnuoret. Moni etsiikin osa-aikatöitä opiskelun ohella, ja osa jäisi varmasti mielellään Satakuntaan kesätöihin. Vientiyritykset, nyt olisi mm. saksalaisia kansainvälisen liiketoiminnan opiskelijoita hopeatarjottimella!

Kun porilaiset päättivät vuosi sitten osoittaa Anu Saagimille, ettei Pori ole ollenkaan ruma eikä kamala, syntyi Mu Pori o kaunis -facebooksivusto, joka kyllä hiljentää Saagimin ja muutkin epäilijät. Tarvitaanko C-luokan julkkis väittämään, että Pori on sisäänpäin kääntynyt, kielitaidoton ja umpimielinen takapajula? Vai voidaanko vain päättää, ettei Pori o yksi kaunis, vaa myös kansainväline? Facebookin ohella kansainvälistymisen pitäisi tapahtua käytävillä ja kuppiloissa, kaupan kassalla ja uimahallin pukuhuoneessa. Huolehditaan että muualta tulleet viihtyvät ja luovat elinikäisiä siteitä Satakuntaan - ja kutsuvat kaverinsakin tänne!