Kolumni / Satakunnan Kansa, 13.2.2008
Otsikko on suora lainaus HS:n pääkirjoituksen otsikosta pari päivää Euroopan komission energia- ja ilmastopaketin julkaisun jälkeen. Komissio julkaisi 23.1. esityksen päästökaupasta vuoden 2013 jälkeen sekä jäsenmaiden vastuujaosta uusiutuvan energian lisäämisessä. Komission laskelmien mukaan energiapaketin toteuttaminen maksaa vuoteen 2020 mennessä EU:lle 0,5 % bruttokansantuotteesta, kansalaista kohti noin 3 euroa viikossa (160 euroa vuodessa). Komission laskelmia on toki kyseenalaistettu, mm. VATT:n vuodentakaisen selvityksen mukaan paketin hinta kansalaista kohden olisi 13 euroa. Maksoi mitä maksoi, toimimattomuus ei ole vaihtoehto.
Eipä aikaakaan, kun teollisuus ja elinkeinoelämä tyrmäsivät paketin tutuksi käynein argumentein: kilpailukyky kärsii ja kustannukset nousevat. Kansanedustaja Anni Sinnemäki huomautti blogissaan osuvasti, että samainen elinkeinoelämä puhuu markkinatalouden kovista vaatimuksista sopeutua toimintaympäristön muutokseen. Siirtyminen energiapihiin yhteiskuntaan on juuri tällainen suuri muutos. Muutoksen kohtaamisessa tarvittavia rohkeita edelläkävijöitä ei tunnu löytyvän ainakaan suomalaisen elinkeinoelämän piiristä, jossa pakettia pidettiin mm. ”mahdottomana” (Teknologiateollisuus), ”tehottomana” (EK) ja sen kustannuksia ”kauhistuttavina” (Kemianteollisuus).
Valitettavasti myös media tuntuu muutamia sooloilijoita lukuun ottamatta liittyneen elinkeinoelämän valituskuoroon. Samainen media repii uutisia ilmastonmuutoksen odotettavissa olevista tuhovaikutuksista. Lempiaiheita tuntuu olevan myös EU:n ja poliitikkojen saamattomuuden irvailu. Kun poliitikot ja virkamiehet EU:ssa kerrankin tarttuivat härkää sarvista isännän otteella, ei otsikoissa juuri ole riemuittu edistysaskeleista ilmastonmuutoksen torjunnassa, saatikka suitsutettu Komission ennakkoluulottomuutta.
Vähälle palstatilalle on jäänyt myös se tosiasia, että päästövähennysten lisäksi uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen vähentää EU:n tuontiriippuvuutta, parantaa energiaturvallisuutta, kehittää uutta teknologiaa ja parantaa EU:n asemia kestävän teknologian maailmanmarkkinoilla. Lämpenemisen hillintä myös synnyttää enemmän työpaikkoja kuin hävittää, sillä uusiutuvan energian työvoimaintensiteetti on suurempi kuin fossiili- tai ydinenergiassa. YK:n ilmastoraportin mukaan ilmastonmuutos luo jopa miljoonia uusia työpaikkoja. Jo nyt etanolituotanto työllistää 500 000 ihmistä Brasiliassa ja aurinkoenergia 150 000 ihmistä Kiinassa. Espanjassa tuulivoiman kehittäminen on työllistänyt suoraan 60 000 ja epäsuorasti 100 000 henkeä. Pohjoismaissa potentiaali on eräiden arvioiden mukaan jopa 500 000 työpaikkaa. Tosiasia on myös, että ilmastopaketin todelliset kustannukset laskevat joka päivä, kun öljyn ja kaasun hinta nousee.
Päästöjen vähentäminen voi siis muodostua talouden kannalta varsinaiseksi kasvutarinaksi. Mutta ellei mitään tehdä, kuivuus nostaa ruoan hintaa, vakuutusmaksut nousevat myrskyjen ja tulvien seurauksena, pääoman tuotto heikkenee ja ihmiset joutuvat tyytymään 5-20 % vaatimattomampaan elintasoon. Vitkastelun aiheuttamia vaihtoehtoiskustannuksia analysoinut ekonomisti Nicholas Stern on laskenut, että ilmastonmuutos voi maksaa maailmalle keskimäärin 11-14 % bruttokansantuotteesta. Sternin sanoin, jos kaikki odottavat, että muut toimivat ensin, kukaan ei tee mitään. Jos EU maailman johtavana talous- ja teknologiamahtina ei kulje ilmastonmuutoksen torjumisen etulinjassa, kuka sitten? Kasvihuonepäästöjen vähentäminen on joka tapauksessa edessä, viimeistään ilmastonmuutoksen aiheuttamien katastrofien pakottamana, silloin kun on jo liian myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti