Kolumni / Satakunnan Kansa 2.1.2008
Uskottelen itselleni olevani aito maailmankansalainen, suvaitsevani kaikkea paitsi suvaitsemattomuutta eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä kohtaan. Häpeällisen lyhyen miettimisen jälkeen tajuan kuitenkin paheksuvani useitakin eri kulttuurien piirissä vallitsevia tapoja ja perinteitä. En pysty käsittämään tyttölasten ympärileikkausta, raiskattujen naisten kivittämistä ”rangaistuksena siveysrikoksesta” tai romanien verikostoa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Olen uhannut boikotoida mm. Indonesiaa jossa syödään koiria, Kiinaa jossa turkiseläimiä nyljetään elävältä, Espanjaa jossa harrastetaan härkätaistelua ja Japania joka pitää pilkkanaan Kansainvälisen Valaanpyyntikomission pyyntikieltoja. Olenko siis piilorasisti kun en ymmärrä ja hyväksy usein jopa tuhatvuotisia, kulttuurisidonnaisia tapoja ja perinteitä?
Kulttuurien välisen ymmärryksen ja vuoropuhelun luomisessa oleellista lienee, tuomitaanko koko uskonto tai kulttuuri yksittäisen käytänteen tai yksittäisen henkilön perusteella. Oppikirjaesimerkki jälkimmäisestä on maahanmuuttajien leimaaminen rikolliseksi roskaväeksi muutaman töpeksiessä. ”Ei somaleista muuhun ole kuin mummojen ryöstäjäksi, takaisin Afrikkaan pitäisi kaikki passittaa”, kuuluu toriparlamentin tyly tuomio aamulehden uutisoidessa somalinuorten rähinöinnistä lähiössä.
Kaikkia suomalaisnuoria ei kuitenkaan leimata fanaattisiksi joukkomurhaajiksi Jokelan kaltaisten tragedioiden pohjalta. Oletusarvomme on, että omaan heimoon kuuluvat käyttäytyvät ”oikein” ja ”normaalisti”, joten häiriökäyttäytymiseen etsitään vimmalla syytä kotikasvatuksesta, internetistä ja ties mistä. Vieraan kulttuurin edustajalle rikollinen käyttäytyminen on kuitenkin ”tyypillistä”, jolloin jokainen uutisoitu esimerkki vain vahvistaa säännön. Eivätkä polttomerkinnän arvet tunnu hälvenevän ajankaan kanssa: venäläissyntyinen ulvilalaisnainen ei taannoin kelvannut paikallisen lavatanssiseuran kursseille maanmiestensä talvi- ja jatkosodan aikaisten edesottamusten vuoksi.
Toinen keskeinen kysymys on, arvioidaanko kulttuurisidonnaisen käytänteen hyväksyttävyyttä ”uhrin” vai arvioijan näkökulmasta. Vaikka mm. kanadalaistutkija Janice Boddy syyttää tuoreessa tutkimuksessaan tyttöjen ympärileikkauksen vastustajia imperialisteiksi, emme saa olla niin suvaitsevaisia, että katsomme läpi sormien avutonten ihmisten tai eläinten kiduttamista perinteen tai rituaalin nimissä. Varovaisuutta kannattaa kuitenkin noudattaa levitettäessä vaikkapa länsimaisen tasa-arvon ilosanomaa. Niin uskomattomalta kuin se länsimaisesta naisesta tuntuukin, jotkut musliminaiset peittävät esimerkiksi täysin vapaaehtoisesti päänsä huivilla – osa jopa vastoin sukunsa toivomusta. Jotkut näistä naisista perustelevat valintansa vieläpä feministisin argumentein: he eivät halua miesten arvioivan heitä ulkonäön vaan älykkyyden ja luonteen perusteella.
Tuomitessamme yksisilmäisesti moiset patriarkaaliset tavat, tulemme samalla myös sulkeneeksi silmämme länsimaiselta tavalta alistaa naista: kadunvarsien seksistiset alusvaatemainokset, silikoni-implantit ja pikkutytöille kaupattavat string-alushousut eivät anna kovin imartelevaa kuvaa länsimaisen naisen asemasta. Koska länsimaisessa kulttuurissamme epäkohdista huolimatta on monia vaalimisen arvoisiakin asioita, muistakaamme myös vieraita tapoja moralisoidessamme olla tuomitsematta kokonaisia kulttuureja ja uskontoja niiden pohjalta. Islaminusko ei tee kenestäkään terroristia, kansallispuku varasta, vahva silmämeikki prostituoitua eikä Suomen passi hyvää ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti