Puhe Satakunnan Kansan Sanan- ja lehdistönvapauden päivän tapahtumassa 3.5.2007
Kuten Jouko Jokinen sunnuntain SK:ssa kirjoitti, lasten huostaanottojen määrä on voimakkaassa kasvussa. Takana on usein vanhempien päihteiden käyttöä sekä mielenterveysongelmia samaan aikaan kun suvun ja läheisten rooli turvaverkkona on heikentynyt.
Lasten tavoin lemmikki- ja tuotantoeläimet ovat huoltajiensa eli omistajien – ja heidän päihde- ja mielenterveysongelmiensa – armoilla. Lähes päivittäin paljastuu törkeitä tuotantoeläinten hoidon laiminlyöntejä ja lemmikkien piittaamatonta kohtelua, jossa taustalla on em. ongelmien lisäksi eriasteista uupumusta ja masennusta.
YLE esitti jokin aika sitten arjen eläinsuojelutyöstä kertoneen ”Heitteille jätetyt” dokumentin, jonka mukaan eläinsuojelukäynnillä joudutaan varsin usein soittamaan paikalle myös lastensuojeluviranomaiset. Jos koira jää viikkokausiksi ulkoiluttamatta ja ruokkimatta, on todennäköistä, ettei perheen lapsillakaan ole asiat kunnossa. Kaltaiseltani eläinsuojeluihmiseltä kysytään usein, miten jaksan välittää eläinten hädästä kun ihmisetkin kärsivät. Lapsia ja eläimiä yhdistää niiden täydellinen riippuvuus huoltajiensa hoivasta. Niiden hätää ei kukaan ole näkemässä, eivätkä ne kykene sitä kodin seinien ulkopuolelle viestittämään.
On selvää että perheiden pahoinvointiin pitää puuttua kaikin mahdollisin ennaltaehkäisevin keinoin – mm. alkoholiverotusta kiristämällä. Koska lasten ja eläinten heitteillejättöjä ja perheväkivaltaa siitä huolimatta jatkuvasti tapahtuu ja tulee ikävä kyllä aina tapahtumaan, on äärimmäisen tärkeää että tapaukset havaitaan ajoissa ja lapset saadaan sijoitettua turvalliseen kasvuympäristöön. Tulipalo on sammutettava ennen kuin muihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä.
Kaikkein ensimmäiseksi jonkun on kuitenkin soitettava palokunnalle! Kaikilla ei ole mahdollisuutta toimia sijaisperheenä tai majoittama löytökissoja, mutta kaikki kykenemme tarttumaan luuriin ja ilmoittamaan epäilemästämme heitteillejätöstä tai perheväkivallasta. Vaikka aiheeton epäily oman lapsen tai lemmikin huonosta kohtelusta loukkaa syvästi epäilyn kohdetta, on suurempi synti jättää epäilemänsä rikos ilmoittamatta, kuin tehdä aiheeton ilmoitus.
Tällä puheella haluankin peräänkuuluttaa kansalaisrohkeutta – meidän jokaisen oikeutta ja velvollisuutta kytätä naapureitamme sen verran että viattomat ja turvattomat lapset ja eläimet saadaan tarvittaessa turvaan. Aivan liian usein ajattelemme, ettei sovi puuttua muiden asioihin, pohdimme ylireagoimmeko näkemäämme tai mitä meistä ajatellaan jos ”reetsaamme”. Silloin kannattaa muistuttaa mieliinsä Martin Luther Kingin sanat: ”Kun sukupolvemme kerran joutuu tilille teoistaan, emme joudu tekemään parannusta vain kaikesta mitä pahat ihmiset ovat tehneet tai sanoneet, vaan ennen kaikkea siitä, miksi hyvät ihmiset ovat olleet hiljaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti