Joustoa osa-aikaratkaisuihin

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 21.1.2011

Lähes kaikki pienten lasten äidit ovat Suomessa lyhyen aikaa kotihoidon tuen varassa. Pitkään kotihoidon tukea käyttävät tuoreen tutkimuksen mukaan useimmin ne äidit, joiden työura on niukka ja työllistyminen vaikeaa. Näistä äideistä jopa 40 % jää kotihoidon tuen päättymisen jälkeen työttömäksi.

Kotihoidontuki on nykyisellään kankea ja köyhdyttää erityisesti naisia. Esimerkiksi Norjassa kotihoidon tukea voidaan nostaa osittaisena ja lapsi voi olla samalla osa-aikaisessa päivähoidossa. Suomessa käytössä oleva osittaisen hoitovapaan järjestelmä on käytännössä mahdoton muille kuin vakituisessa työsuhteessa jo ennen lapsen syntymää oleville vanhemmille. Joustavammat osa-aikaratkaisut vähentäisivät pienten lasten äitien taloudellista ahdinkoa ja helpottaisivat siirtymistä takaisin työmarkkinoille kotihoitojakson jälkeen.

Samaan aikaan kun työttömyys kurjistaa toisia lapsiperheitä, työssä käyvät vanhemmat puskevat yhä pidempiä päiviä. Sesonkityö, keikkatyö, yötyö, iltatyö ja viikonlopputyö ovat lisääntyneet. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2008 keskimäärin 1 728 tuntia töitä vuodessa, esimerkiksi Hollannissa vain 1 389 tuntia (ero 45 työpäivää). Ero johtuu pääosin siitä, että Hollannissa työsuhteista 37 % on osa-aikaisia, Suomessa 12 %.

Jotta pienten lasten vanhempien ei tarvitsisi olla työelämän käytettävissä yötä päivää, elinikäisten työurien pidentämisen vastapainona työntekijöille voisi antaa enemmän mahdollisuuksia lyhentää vuosittaista työaikaansa esim. omien lastensa hoitajina.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Uuden Satakunnan puolesta

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 13.1.2011

Kiitos nimimerkille ”Satakunnan puolesta” (SK 10.1.), joka antoi tilaisuuden tuoda esille periaatteemme. Vihreiden politiikan periaatteena on tukea maakuntien kehittymistä. Poliittiset ohjelmamme, joita jokainen voi käydä lukemassa Vihreiden verkkosivuilta, ovat pullollaan aloitteita alueellisesta yhdenvertaisuudesta, koulutuksen kehittämisestä, liikenteellisen infrastruktuurin ja energiateknologian edistämisestä maakunnallisilla tasoilla.

Satakunta on saatava tiiviimmin osaksi muuta Suomea. Satakuntalaiset vihreät ovat korostaneet sitä, että tämä tapahtuu liikenneyhteyksien parantamisen avulla. Pidämme raideyhteyksien kehittämistä avainasemassa, koska sen väylä- ja päästövaikutukset ovat pienimmät, mutta samalla kuljetuskapasiteetti ylivertainen maantieliikenteeseen verrattuna. Satakunnan valtateistön parantaminen ja näin osin myös tielläliikkujien turvallisuuden  lisääminen on myös tärkeää, ja sujuva liikkuminen maakunnan sisällä lisää samalla alueen elinvoimaisuutta.

Vihreiden tavoitteena on monipuolinen energiantuotanto. Siihen kuuluvat hajautettu ja työllistävä tuulivoiman, metsähakkeen ja aurinko- ja maaenergian hyödyntäminen. Energiateknologia tuo alueelle yrityksiä, työvoimaa ja energiaosaamista. Vihreiden elinkeinopoliittisen ohjelman mukaan puhtaan energiateknologian markkinat ovat osa suurempaa muutosta, jossa koko talouden muuttaminen kestäväksi tulee olemaan valtava liiketoiminta-alue.

Vihreät ovat koko olemassaolonsa aikana korostaneet ammatillisen ja tieteellisen koulutuksen merkitystä. Yliopistokeskuksessa tehdään arvostettua tutkimusta mm. luovan talouden, digitaaliseen kulttuurin, hyvinvointipalvelujen kehittämisen sekä teknologian käytettävyystutkimuksen saroilla. Satakunnan vihreille on erittäin tärkeää maakunnan elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja muuttotappion pysäyttäminen tarjoamalla satakuntalaisille nuorille opiskelumahdollisuuksia omassa maakunnassa ja satakuntalaisille työmarkkinoille akateemisesti koulutettua työvoimaa, tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä. Vihreiden perusajatuksena on kehittää yliopistollista- ja ammattikorkeakoulutoimintaa koko maassa niin että koulutus- ja tutkimustavoitteiden ohella myös yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus  toteutuvat.

Vihreiden terveyspoliittisessa ohjelmassa pyritään maakunnallisiin organisaatioihin, joilla olisi palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu. Tämä siirtää järjestämisvastuun painopisteen yksittäisten kuntien harteilta maakunnalliseksi kokonaisuudeksi ja näin tasoittaa kansalaisten eriarvoisuutta palvelujen saatavuudessa.

Vihreiden perusajatus on siis kestävän kehityksen luominen sinne missä ihmiset asuvat, maakuntiin. Satakunnasta on tehtävä uusi vihreä Satakunta.

Esa Rintala, pj., Porin seudun vihreät ry.
Maria Väkiparta, pj., Satakunnan Vihreät Naiset ry.
Tapio Meri, varapj., Satakunnan Vihreät ry.

HIV-vapaa sukupolvi mahdollinen

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 1.12.2010

20.11. vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää ja 1.12. vietetään Kansainvälistä AIDS-päivää. Paljon on vielä töitä molemmilla saroilla: Hiv-tartunnan saaneita lapsia on kaikkiaan kaksi miljoonaa. Sen lisäksi 17,5 miljoonaa lasta on menettänyt vähintään yhden vanhempansa aidsille. Joka päivä yli tuhat lasta saa HIV-tartunnan äidiltään raskauden, synnytyksen tai imetyksen yhteydessä. Ilman lääkitystä joka toinen heistä menehtyy ennen toista ikävuottaan.

HIV-vapaa sukupolvi on kuitenkin mahdollinen, sillä viruksen siirtyminen äidistä lapseen on estettävissä lääkkeillä. Edistystä onkin jo tapahtunut: UNICEFin, WHO:n ja UNAIDS:n syyskuun lopussa julkistaman raportin mukaan yli puolet HIV-positiivisista äideistä saa nyt lääkitystä joka suojaa lasta tartunnalta ja äitiä infektioilta. Viisi vuotta sitten vain 15 % naisista sai lääkitystä.

Ennaltaehkäisyn merkitystä HIV:n taltuttamisessa ei voi liikaa korostaa ja siksi onkin ilahduttavaa että katolinen kirkko Paavi Benedictus XVI:n toimesta vihdoin ottaa sallivamman kannan ehkäisyvälineiden käyttöön silloin, kun niillä torjutaan HIV:iä ym. sukupuolitauteja.

Kaksi kolmannesta HIV-tartunnoista oli vuonna 2008 Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Koulutuksella on valtava merkitys asenteisiin ja käyttäytymiseen kehitysmaissa, joissa perinteiset uskomukset HIV:n leviämisestä ja ”parantumisesta” saadaan kitkettyä vain sitkeällä valistustyöllä. Satakunta UNICEF-maakunta 2011 teemavuoden puitteissa satakuntalaisille tarjoutuu erinomainen tilaisuus sekä puhaltaa yhteen hiileen että tukea lasten koulutusta 11 Afrikan köyhimmässä maassa.

Lisätietoa: www.satakunta.fi/unicef

Suvaitsevaisuus tärkeä arvo vihreille

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa 27.10.2010)

KD:n Porin osaston PJ Marika Hiltunen ihmettelee mielipidekirjoituksessaan (SK 23.10.) miksei Vihreille riitä samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinti. Itsekin entinen Vihreiden jäsen syyttää Vihreitä perinteiden murtamisesta, suvaitsemattomuudesta kristillisyyttä kohtaan ja luomuaatteen unohtumisesta parisuhdeasioissa.
 
Vastauksena syytteisiin todettakoon, että Vihreille suvaitsevaisuus on aina ollut tärkeimpien arvojen joukossa; suvaitsevaisuutemme rajoittuu pääasiassa suvaitsemattomuuteen! Kristillisdemokraateille suvaitsevaisuus ei -  kumma kyllä – tunnu olevan keskeisimpien hyveiden joukoosa, vaikka Jeesus oli Raamatun mukaan juuri syrjittyjen puolella ja puolet piispoistakin hyväksyisi homoparien siunauksen, osa jopa vihkimisen avioliittoon.
 
Perinteillä puolestaan ei ole Vihreille itseisarvoa, mikäli ne loukkaavat tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Mitä tulee avioliiton “luonnonmukaisuuteen” ja perimmäiseen tarkoitukseen “jälkeläisten tuottajana ja turvaajana”, kiinnostaisi tietää kristillisdemokraattien näkemys nykyään runsaslukuisista heteroaviopareista, jotka eivät ylipäätään halua jälkikasvua. Pitäisikö heidän avioliittonsa mitätöidä?
 
Sukupuolineutraalin avioliiton torjuminen vertaamalla sitä laji-, ikä- ja lukumääräneutraaliin avioliittoon on älyllisesti epärehellistä. Keskustelussa on nimenomaan kysymys siitä mihin raja Suomen laissa vedetään, ei rajan poistetamisesta kokonaan. Vihreiden ja muiden tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuuttaa ajavien tahojen mielestä raja pitää vetää kahden toisiaan rakastavien, vapaasta tahdostaan toisiinsa sitoutuvien aikuisten kohdalle, sukupuolesta riippumatta.

Valikoivan asevelvollisuuden vastustus ontuu

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 11.10.2010)

Edellisen, yleisen asevelvollisuuden perusteita kyseenalaistavan mielipidekirjoitukseni (SK 1.10.) jälkeen on ihmetelty Vihreiden maanpuolustusvastaisuutta. Korostan ettei kyse ole maanpuolustusvastaisuudesta, jos peräänkuuluttaa resurssien tehokasta käyttöä ja varautumista todellisiin uhkakuviin menneisyyden mörköjen sijaan. Kuten Siilasmaa itsekin raporttinsa julkistamisen yhteydessä tuskaili, puolustusvoimien uudistustyön rajoitteena on sodan ajan joukkojen pyhäksi koettu suuruus sekä aluepolitiikan kytkeminen puolustukseen.

Keskustelussa asetetaan tarkoitushakuisesti vastakkain vain nykymalli ja ammattiarmeija, ottamatta älyllisesti kantaa esim. Vihreiden esittämään valikoivaan, sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen, jossa maaanpuolustusvelvollisuus jäisi kriisitilanteiden osalta voimaan. Varusmiesajan typistäminen neljään kuukauteen on noussut keskusteluun ohi raportin virallisten päätelmien, miksei yhtä lailla keskusteltaisi puolta pienemmän joukon kouluttamisesta ja varustamisesta puolta paremmin? Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, maanpuolustustahto ei ole sidoksissa yleiseen asevelvollisuuteen ja tulijoita vapaaehtoiseen koulutukseen näyttäisi alkukyselyiden perusteella olevan.

Toistaiseksi keskeisin argumentti valikoivan asevelvollisuuden tyrmäämiseksi on “ei sovi Suomelle” – haluaisin kuulla miksei sovi. SK ei anna tiistain (5.10.) pääkirjoituksessaan juuri parempaa vastausta todetessaan, että Siilasmaan työryhmän suositus yleisen asevelvollisuuden jatkamista on ainoa oikea johtopäätös. “Muuten koulutettavia ei riitä jokaiseen varuskuntaan, ja varuskuntien määrän vähentämisen myötä katoaa julkishallinnon työpaikkoja.” SK:lle ominainen tehokkuuden ja päällekkäisten toimintojen karsimisen vaatimus on joskus mahdoton yhteensovittaa maakunnan/oman intressin kanssa… Vastuulliset kansanedustajat toivottavasti ajattelevat sekä innovatiivisesti, kauaskantoisesti että laaja-alaisesti kaikkien veronmaksajien etuja laittaen pisteen puolustusvoimien määrärahojen kasvuautomaatille.

Yleisen asevelvollisuuden perusteet syytä kyseenalaistaa

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 1.10.2010)

SK vaatii pääkirjoituksessaan (22.9.) puolustusvoimille lisää rahaa. Lehden lievästi ontuvan päätelmän mukaan ”vastuullisten poliitikkojen on säilytettävä yleinen asevelvollisuus puolustuksemme kivijalkana, koska se sopii Suomelle”. Myös Siilasmaan työryhmän eilen (28.9.) julkistettu raportti päätyy suosittamaan yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä.

Yleistä asevelvollisuutta pidetään edullisena keinona järjestää puolustus. Kuten Siilasmaan raporttikin huomioi, asevelvollisten menettämien työtulojen aiheuttama kansantaloudellinen kustannus on huomattava (noin prosentti BKT:sta) ja työuran aloittaminen saattaa viivästyä pahimmillaan pari vuotta. Ammattiarmeijan kustannukset olisivat laskelmien mukaan lähes kaksinkertaiset, mutta Vihreiden esittämä valikoiva, sukupuolineutraali asevelvollisuus sen sijaan toisi säästöjä nykymalliin verrattuna.

Siilasmaan raportin perusteluissa suuren roolin saavat maanpuolustuksellisten lähtökohtien sijaan asevelvollisuuden välilliset vaikutukset kansanterveyteen, syrjäytymisen ehkäisyyn ja maahanmuuttajien kotouttamiseen. Nämä kaikki ovat kuitenkin opetus-, sosiaali- ja terveyssektoreiden tehtäviä. Nykyisten turvallisuusuhkien edellyttämän suorituskyvyn ja sodankäynnin muutosten analysointi jää raportissa vähemmälle.

Sotilaallisten ja valtiollisten uhkakuvien sijaan nousseet ilmasto- ja ympäristöuhat, ydinenergian riski, terrorismi, maailmanlaajuiset tartuntataudit ja tietoyhteiskunnan haavoittuvuus edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä. Myös kansalliset puolustusresurssit on suunnattava vastaamaan nykyajan uhkia massiviseen maahyökkäykseen varautumisen sijaan.

Vihreiden esitys valikoivasta sukupuolineutraalista asevelvollisuudesta ja 75 000–150 000 sotilaan hyvin varustetusta reservistä riittäisi torjumaan esim. energia- tai tietoverkkoihin kohdistuvia strategisia iskuja ja suojelemaan siviilejä terrorilta. Siilasmaan raportissa valikoiva asevelvollisuus tyrmätään, koska pelätään velvollisuuden tunteen vaihtuvan tunteeksi vapaaehtoisuudesta, varusmiespalveluksen suorittamismotivaation laskevan ja asevelvollisuuden näin vähitellen lakkaavan.

Siilasmaan työryhmä ei usko vapaaehtoisia halukkaita riittävän, vaikka pääesikunnan viestintäosaston tekemän kyselytutkimuksen perusteella 15-19 -vuotiaiden maanpuolustustahto on korkealla ja Vihreiden esityksen verran vapaaehtoisia näyttäisi riittävän myös Siilasmaan raportin johtopäätösten perusteella (alkukyselyssä 16 % samaa mieltä, 16 % osittain samaa mieltä kysyttäessa olisiko tullut varusmiespalvelukseen, jos se olisi ollut vapaaehtoista).

Valikoivan asepalveluksen myötä työurat pitenisivät, asevelvollisten asema paranisi ja samalla tai jopa pienemmällä rahalla saataisiin enemmän ja parempaa puolustusta. Säästöt voitaisiin käyttää uusien ei-sotilaallisten uhkien torjumiseen ja puolustusvoimien ajanmukaistamiseen. Sotilaallisen kriisin uhatessa valtio voisi edelleen velvoittaa tarpeellisen määrän kansalaisiaan suorittamaan asevelvollisuuden, maanpuolustusvelvollisuus jäisi siis kriisitilanteiden osalta voimaan. Ovatko Suomen puolustusolosuhteet todella niin poikkeukselliset, että on pakko takertua laajaan yleiseen asevelvollisuuteen, josta kaikki Euroopan maat Kyprosta ja Kreikkaa lukuun ottamatta ovat luopuneet tai luopumassa?

Maanpuolustus- ja kehitysyhteistyömäärärahoista

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 19.8.2010)

Toisin kuin Antti Pekola (SK 14.8.) väittää, en ole maanpuolustusvastainen, mutta suhtaudun kriittisesti siihen, kannattaako puolta kustakin ikäluokasta pitää vuoden verran työmarkkinoiden ulkopuolella. En myöskään näe, miksi sotilaallisen maanpuolustuksen menoja pitäisi entisestään kasvattaa (hallitus esittää ensi vuoden talousarvioon 6 % menolisäystä nykyiseen 2,3 mrd. euroon).

Kuten Anni Sinnemäki muistutti Vihreiden kesäpäivillä viikonloppuna, armeija ottaa varovaisia askelia valikoivan asevelvollisuuden suuntaan ilman vihreitäkin. Mm. puolustusministeri Jyri Häkämies on vihjannut, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa linjataan puolustusvoimia uusiksi. Samalla tai hieman pienemmällä rahalla on mahdollista saada enemmän ja parempaa puolustusta koko maahan. Myös eurooppalaisen puolustusyhteistyön eteneminen olisi toivottavaa.

Mitä tulee kehitysyhteistyöhön, Pekola vaatii, että afrikkalaisten pitäisi 50 vuoden itsenäisyyden jälkeen osata ”hallita itseään” ja lopettaa ”oravan lailla lisääntyminen”. Riistomaavallan aikana Afrikkaa hallittiin hajottamalla eivätkä arvet parane hetkessä. Köyhyys ja sosiaaliturvan puuttuminen ovat suurin syy kehitysmaiden suureen lapsilukuun. Lapsia tarvitaan paljon, että edes joku jäisi henkiin elättämään ikääntyvät vanhemmat. Erityisesti tyttöjen koulutus ja köyhyyden vähentäminen ovat toisin sanoen parhaat keinot väestönkasvun hillitsemiseen. Pekola on oikeassa siinä, ettei kehitysmaille suunnattu budjettituki ole tuottanut toivotunlaista tulosta. Suurempi osa kehitysyhteistyövaroista pitäisi käyttää sektoritukena mm. lasten ja äitien terveyden parantamiseen.

Siinä missä sotilaallinen hyökkäys Suomeen on äärimmäisen epätodennäköinen kauhuskenaario, totisinta totta on se, että maailmassa kuolee joka kolmas sekunti yksi alle 5-vuotias lapsi (vuodessa yli 8 miljoonaa). Suurin osa näistä lapsista kuolee likaisen veden ja vähäisen ravinnon heikentäminä helposti ehkäistäviin sairauksiin.

Suomen vajaan miljardin euron julkisella kehitysyhteistyökontribuutiolla ei pelasteta koko maailmaa eikä lopeteta nälänhätää, mutta panoksemme on osa globaalia ponnistusta maailmanlaajuisten kehityserojen umpeen kuromiseksi. Kehitysyhteistyö on myös turvallisuuspolitiikkaa, sillä poistaessaan köyhyyttä ja ympäristöongelmia Länsimaat kitkevät myös konfliktien kasvualustaa sekä torjuvat hallitsemattomia pakolaisvirtoja, joita tässä maassa pelätään enemmän kuin Venäjän hyökkäystä.