Valikoivan asevelvollisuuden vastustus ontuu

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 11.10.2010)

Edellisen, yleisen asevelvollisuuden perusteita kyseenalaistavan mielipidekirjoitukseni (SK 1.10.) jälkeen on ihmetelty Vihreiden maanpuolustusvastaisuutta. Korostan ettei kyse ole maanpuolustusvastaisuudesta, jos peräänkuuluttaa resurssien tehokasta käyttöä ja varautumista todellisiin uhkakuviin menneisyyden mörköjen sijaan. Kuten Siilasmaa itsekin raporttinsa julkistamisen yhteydessä tuskaili, puolustusvoimien uudistustyön rajoitteena on sodan ajan joukkojen pyhäksi koettu suuruus sekä aluepolitiikan kytkeminen puolustukseen.

Keskustelussa asetetaan tarkoitushakuisesti vastakkain vain nykymalli ja ammattiarmeija, ottamatta älyllisesti kantaa esim. Vihreiden esittämään valikoivaan, sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen, jossa maaanpuolustusvelvollisuus jäisi kriisitilanteiden osalta voimaan. Varusmiesajan typistäminen neljään kuukauteen on noussut keskusteluun ohi raportin virallisten päätelmien, miksei yhtä lailla keskusteltaisi puolta pienemmän joukon kouluttamisesta ja varustamisesta puolta paremmin? Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, maanpuolustustahto ei ole sidoksissa yleiseen asevelvollisuuteen ja tulijoita vapaaehtoiseen koulutukseen näyttäisi alkukyselyiden perusteella olevan.

Toistaiseksi keskeisin argumentti valikoivan asevelvollisuuden tyrmäämiseksi on “ei sovi Suomelle” – haluaisin kuulla miksei sovi. SK ei anna tiistain (5.10.) pääkirjoituksessaan juuri parempaa vastausta todetessaan, että Siilasmaan työryhmän suositus yleisen asevelvollisuuden jatkamista on ainoa oikea johtopäätös. “Muuten koulutettavia ei riitä jokaiseen varuskuntaan, ja varuskuntien määrän vähentämisen myötä katoaa julkishallinnon työpaikkoja.” SK:lle ominainen tehokkuuden ja päällekkäisten toimintojen karsimisen vaatimus on joskus mahdoton yhteensovittaa maakunnan/oman intressin kanssa… Vastuulliset kansanedustajat toivottavasti ajattelevat sekä innovatiivisesti, kauaskantoisesti että laaja-alaisesti kaikkien veronmaksajien etuja laittaen pisteen puolustusvoimien määrärahojen kasvuautomaatille.

Yleisen asevelvollisuuden perusteet syytä kyseenalaistaa

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 1.10.2010)

SK vaatii pääkirjoituksessaan (22.9.) puolustusvoimille lisää rahaa. Lehden lievästi ontuvan päätelmän mukaan ”vastuullisten poliitikkojen on säilytettävä yleinen asevelvollisuus puolustuksemme kivijalkana, koska se sopii Suomelle”. Myös Siilasmaan työryhmän eilen (28.9.) julkistettu raportti päätyy suosittamaan yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä.

Yleistä asevelvollisuutta pidetään edullisena keinona järjestää puolustus. Kuten Siilasmaan raporttikin huomioi, asevelvollisten menettämien työtulojen aiheuttama kansantaloudellinen kustannus on huomattava (noin prosentti BKT:sta) ja työuran aloittaminen saattaa viivästyä pahimmillaan pari vuotta. Ammattiarmeijan kustannukset olisivat laskelmien mukaan lähes kaksinkertaiset, mutta Vihreiden esittämä valikoiva, sukupuolineutraali asevelvollisuus sen sijaan toisi säästöjä nykymalliin verrattuna.

Siilasmaan raportin perusteluissa suuren roolin saavat maanpuolustuksellisten lähtökohtien sijaan asevelvollisuuden välilliset vaikutukset kansanterveyteen, syrjäytymisen ehkäisyyn ja maahanmuuttajien kotouttamiseen. Nämä kaikki ovat kuitenkin opetus-, sosiaali- ja terveyssektoreiden tehtäviä. Nykyisten turvallisuusuhkien edellyttämän suorituskyvyn ja sodankäynnin muutosten analysointi jää raportissa vähemmälle.

Sotilaallisten ja valtiollisten uhkakuvien sijaan nousseet ilmasto- ja ympäristöuhat, ydinenergian riski, terrorismi, maailmanlaajuiset tartuntataudit ja tietoyhteiskunnan haavoittuvuus edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä. Myös kansalliset puolustusresurssit on suunnattava vastaamaan nykyajan uhkia massiviseen maahyökkäykseen varautumisen sijaan.

Vihreiden esitys valikoivasta sukupuolineutraalista asevelvollisuudesta ja 75 000–150 000 sotilaan hyvin varustetusta reservistä riittäisi torjumaan esim. energia- tai tietoverkkoihin kohdistuvia strategisia iskuja ja suojelemaan siviilejä terrorilta. Siilasmaan raportissa valikoiva asevelvollisuus tyrmätään, koska pelätään velvollisuuden tunteen vaihtuvan tunteeksi vapaaehtoisuudesta, varusmiespalveluksen suorittamismotivaation laskevan ja asevelvollisuuden näin vähitellen lakkaavan.

Siilasmaan työryhmä ei usko vapaaehtoisia halukkaita riittävän, vaikka pääesikunnan viestintäosaston tekemän kyselytutkimuksen perusteella 15-19 -vuotiaiden maanpuolustustahto on korkealla ja Vihreiden esityksen verran vapaaehtoisia näyttäisi riittävän myös Siilasmaan raportin johtopäätösten perusteella (alkukyselyssä 16 % samaa mieltä, 16 % osittain samaa mieltä kysyttäessa olisiko tullut varusmiespalvelukseen, jos se olisi ollut vapaaehtoista).

Valikoivan asepalveluksen myötä työurat pitenisivät, asevelvollisten asema paranisi ja samalla tai jopa pienemmällä rahalla saataisiin enemmän ja parempaa puolustusta. Säästöt voitaisiin käyttää uusien ei-sotilaallisten uhkien torjumiseen ja puolustusvoimien ajanmukaistamiseen. Sotilaallisen kriisin uhatessa valtio voisi edelleen velvoittaa tarpeellisen määrän kansalaisiaan suorittamaan asevelvollisuuden, maanpuolustusvelvollisuus jäisi siis kriisitilanteiden osalta voimaan. Ovatko Suomen puolustusolosuhteet todella niin poikkeukselliset, että on pakko takertua laajaan yleiseen asevelvollisuuteen, josta kaikki Euroopan maat Kyprosta ja Kreikkaa lukuun ottamatta ovat luopuneet tai luopumassa?

Maanpuolustus- ja kehitysyhteistyömäärärahoista

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 19.8.2010)

Toisin kuin Antti Pekola (SK 14.8.) väittää, en ole maanpuolustusvastainen, mutta suhtaudun kriittisesti siihen, kannattaako puolta kustakin ikäluokasta pitää vuoden verran työmarkkinoiden ulkopuolella. En myöskään näe, miksi sotilaallisen maanpuolustuksen menoja pitäisi entisestään kasvattaa (hallitus esittää ensi vuoden talousarvioon 6 % menolisäystä nykyiseen 2,3 mrd. euroon).

Kuten Anni Sinnemäki muistutti Vihreiden kesäpäivillä viikonloppuna, armeija ottaa varovaisia askelia valikoivan asevelvollisuuden suuntaan ilman vihreitäkin. Mm. puolustusministeri Jyri Häkämies on vihjannut, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa linjataan puolustusvoimia uusiksi. Samalla tai hieman pienemmällä rahalla on mahdollista saada enemmän ja parempaa puolustusta koko maahan. Myös eurooppalaisen puolustusyhteistyön eteneminen olisi toivottavaa.

Mitä tulee kehitysyhteistyöhön, Pekola vaatii, että afrikkalaisten pitäisi 50 vuoden itsenäisyyden jälkeen osata ”hallita itseään” ja lopettaa ”oravan lailla lisääntyminen”. Riistomaavallan aikana Afrikkaa hallittiin hajottamalla eivätkä arvet parane hetkessä. Köyhyys ja sosiaaliturvan puuttuminen ovat suurin syy kehitysmaiden suureen lapsilukuun. Lapsia tarvitaan paljon, että edes joku jäisi henkiin elättämään ikääntyvät vanhemmat. Erityisesti tyttöjen koulutus ja köyhyyden vähentäminen ovat toisin sanoen parhaat keinot väestönkasvun hillitsemiseen. Pekola on oikeassa siinä, ettei kehitysmaille suunnattu budjettituki ole tuottanut toivotunlaista tulosta. Suurempi osa kehitysyhteistyövaroista pitäisi käyttää sektoritukena mm. lasten ja äitien terveyden parantamiseen.

Siinä missä sotilaallinen hyökkäys Suomeen on äärimmäisen epätodennäköinen kauhuskenaario, totisinta totta on se, että maailmassa kuolee joka kolmas sekunti yksi alle 5-vuotias lapsi (vuodessa yli 8 miljoonaa). Suurin osa näistä lapsista kuolee likaisen veden ja vähäisen ravinnon heikentäminä helposti ehkäistäviin sairauksiin.

Suomen vajaan miljardin euron julkisella kehitysyhteistyökontribuutiolla ei pelasteta koko maailmaa eikä lopeteta nälänhätää, mutta panoksemme on osa globaalia ponnistusta maailmanlaajuisten kehityserojen umpeen kuromiseksi. Kehitysyhteistyö on myös turvallisuuspolitiikkaa, sillä poistaessaan köyhyyttä ja ympäristöongelmia Länsimaat kitkevät myös konfliktien kasvualustaa sekä torjuvat hallitsemattomia pakolaisvirtoja, joita tässä maassa pelätään enemmän kuin Venäjän hyökkäystä.