Viedäänkö korkeakouluja oikeaan suuntaan?

(kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 11.7.2016)

Kuluneen vuoden kuuma peruna korkeakoulukentällä ovat olleet hallituksen rajuiksi moititut määrärahaleikkaukset. Vuosi sitten SuomiAreenalla puhuttiin rahaa enemmän rakenteista: yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä keskusteltiin otsikoilla ”Uudenlaista yhteistyötä vai tiukempaa työnjakoa?” ja elinkeinoelämäyhteistyöstä otsikolla ”Me korkeakouluja vai korkeakoulut meitä varten?”

Korkeakoulukentän uudistamisen tavoitteiksi on asetettu mm. tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen, menestyminen kansainvälisissä vertailuissa, profiloituminen ja rönsyjen karsiminen, alueellisten ja alakohtaisten osaamiskeskittymien vahvistaminen sekä lyhemmät opiskeluajat.

Tavoitteisiin on pyritty mm. lisäämällä elinkeinoelämän vaikutusvaltaa yliopistojen päättävissä elimissä, ohjaamalla rahoitusta ”strategiseen” tutkimukseen ja ”huippuyksiköille”, karsimalla tukipalveluhenkilöstöä ja pieniä tai pääkampuksen ulkopuolella sijaitsevia yksiköitä sekä leikkaamalla opintorahaa ja maksimitukiaikaa.

Mm. Grahn-Laasosen peräänkuuluttamia alueellisia ja alakohtaisia osaamiskeskittymiä ei synny ilman alueellisia tutkimus- ja opetustoimintoja. Jo tutkimus- ja koulutusalojen karsiminen ja keskittyminen ”alueellisiin vahvuuksiin” heikentää elinkeinorakenteen monipuolisuutta. Salo on kauhuesimerkki yhden kortin varaan rakentamisesta. Vastaavasti Porin sanotaan selvinneen 1990- ja 2000- lukujen taantumista samankokoisia kaupunkeja paremmin juuri korkeakoulutuksen myötä monipuolistuneen elinkeinorakenteensa ansiosta.

Luovuutta ja innovaatioita janoavassa, alati muuttuvassa työelämässä pärjääviä moniosaajia ei puolestaan kasva paperitöihin ja rahoitushakemuksiin nääntyneiden yliopisto-opettajien pikakurssittamina. Opintotukikiristysten sijaan työelämään siirtymistä voisi vauhdittaa välivuosia ja vääriä valintoja karsimalla: Lukion kolmannen kevään voisi pyhittää ylioppilaskokeisiin pänttäämisen sijaan korkeakoulutarjontaan tutustumiseen ja pääsykokeisiin valmistautumiseen. Alemman korkeakoulututkinnon (kandi tai amk) aloituspaikkamääriä voisi kasvattaa. Maisterivaiheeseen voisi puolestaan seuloa motivoituneimmat opiskelijat. Samalla pitäisi parantaa alemman tutkinnon työllistävyyttä.


Kirjoittaja valitsi lukion jälkeen väärän koulutusalan

Korkeakouluissa menestyksen avain

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 7.3.2011

Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen valossa Porin yliopistokeskuksesta valmistuneet ovat työllistyneet paremmalla prosentilla kuin suurten kaupunkien perinteisistä yliopistoista valmistuneet maisterit. Hieman yli puolet Porissa aloittavista yliopisto-opiskelijoista on kotoisin Satakunnasta, jopa 65 % jää maakuntaan valmistuttuaan. Korkeakoulutettujen osuus väestöstä kasvaa Porissa maan keskiarvoa ripeämmin, samoin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten (alle 35 v.) väestöosuus koko maakunnassa.

Pori on saanut vuodesta 2005 lähtien muuttovoittoa, pääosin nuorista ja opiskelijoista. Porista on tullut aito korkeakoulukaupunki, mikä näkyy ja kuuluu mm. akateemisten työpaikkojen rantautumisena Poriin, mutta myös akateemisten rientojen, opiskelijatalon ja ennen kaikkea raikastuneen henkisen ilmapiirin muodossa.

Yliopistokeskukset Pori etunenässä ovat osoittaneet, kuinka tärkeää yliopistollisen koulutuksen ulottaminen koko maahan on. Yliopistokeskukset kirjattiin uuteen yliopistolakiin, mutta niiden on edelleen taisteltava resursseista. Koska emoyliopistot pyrkivät toteuttamaan mahdollisimman hyvin Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) niille asettamia tavoitteita ja ohjeita, yliopistokeskusten on peräänkuulutettava OKM:ltä yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittareita ja merkitystä.

Alueellisuus itsessään ei ole emoyliopistoille peruste sitoutua maakuntaan, vaan yliopistokeskusten on tuotettava emoyliopistoille todellista lisäarvoa. Porin yliopistokeskus on onnistunut tässä hyvin mm. toimimalla yliopistorajat ylittävien tutkimushankkeiden alustana sekä luomalla ainutlaatuisia poikkitieteellisiä maisteriohjelmia.


Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Uuden Satakunnan puolesta

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 13.1.2011

Kiitos nimimerkille ”Satakunnan puolesta” (SK 10.1.), joka antoi tilaisuuden tuoda esille periaatteemme. Vihreiden politiikan periaatteena on tukea maakuntien kehittymistä. Poliittiset ohjelmamme, joita jokainen voi käydä lukemassa Vihreiden verkkosivuilta, ovat pullollaan aloitteita alueellisesta yhdenvertaisuudesta, koulutuksen kehittämisestä, liikenteellisen infrastruktuurin ja energiateknologian edistämisestä maakunnallisilla tasoilla.

Satakunta on saatava tiiviimmin osaksi muuta Suomea. Satakuntalaiset vihreät ovat korostaneet sitä, että tämä tapahtuu liikenneyhteyksien parantamisen avulla. Pidämme raideyhteyksien kehittämistä avainasemassa, koska sen väylä- ja päästövaikutukset ovat pienimmät, mutta samalla kuljetuskapasiteetti ylivertainen maantieliikenteeseen verrattuna. Satakunnan valtateistön parantaminen ja näin osin myös tielläliikkujien turvallisuuden  lisääminen on myös tärkeää, ja sujuva liikkuminen maakunnan sisällä lisää samalla alueen elinvoimaisuutta.

Vihreiden tavoitteena on monipuolinen energiantuotanto. Siihen kuuluvat hajautettu ja työllistävä tuulivoiman, metsähakkeen ja aurinko- ja maaenergian hyödyntäminen. Energiateknologia tuo alueelle yrityksiä, työvoimaa ja energiaosaamista. Vihreiden elinkeinopoliittisen ohjelman mukaan puhtaan energiateknologian markkinat ovat osa suurempaa muutosta, jossa koko talouden muuttaminen kestäväksi tulee olemaan valtava liiketoiminta-alue.

Vihreät ovat koko olemassaolonsa aikana korostaneet ammatillisen ja tieteellisen koulutuksen merkitystä. Yliopistokeskuksessa tehdään arvostettua tutkimusta mm. luovan talouden, digitaaliseen kulttuurin, hyvinvointipalvelujen kehittämisen sekä teknologian käytettävyystutkimuksen saroilla. Satakunnan vihreille on erittäin tärkeää maakunnan elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja muuttotappion pysäyttäminen tarjoamalla satakuntalaisille nuorille opiskelumahdollisuuksia omassa maakunnassa ja satakuntalaisille työmarkkinoille akateemisesti koulutettua työvoimaa, tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä. Vihreiden perusajatuksena on kehittää yliopistollista- ja ammattikorkeakoulutoimintaa koko maassa niin että koulutus- ja tutkimustavoitteiden ohella myös yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus  toteutuvat.

Vihreiden terveyspoliittisessa ohjelmassa pyritään maakunnallisiin organisaatioihin, joilla olisi palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu. Tämä siirtää järjestämisvastuun painopisteen yksittäisten kuntien harteilta maakunnalliseksi kokonaisuudeksi ja näin tasoittaa kansalaisten eriarvoisuutta palvelujen saatavuudessa.

Vihreiden perusajatus on siis kestävän kehityksen luominen sinne missä ihmiset asuvat, maakuntiin. Satakunnasta on tehtävä uusi vihreä Satakunta.

Esa Rintala, pj., Porin seudun vihreät ry.
Maria Väkiparta, pj., Satakunnan Vihreät Naiset ry.
Tapio Meri, varapj., Satakunnan Vihreät ry.