Äiti repun täytti, isä ilmansuunnat näytti

(kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 16.5.2016)


Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen oli taannoin Miesten tunti radio-ohjelman vieraana. Sinkkosen mukaan äidin rooli on tärkeä, mutta varsinkin pienet pojat tarvitsevat isän ja miehen mallia koska ”isän ja lapsen kiintymyssuhteessa on erilaisia sävyjä kuin äidin ja lapsen kiintymyssuhteessa”. Pojat tarvitsevat Sinkkosen mielestä isää ”luottavaisen tutkimisen tueksi”, kun taas äiti on yleensä läheisyyden ja lohdutuksen lähde, puhaltaa pipiä ja silittää. Sinkkonen kiteytti roolituksen Eppu Normaalin otsikossa siteerattuihin laulunsanoihin.

Vaikka Sinkkonen muistikin korostaa että myös isä voi (ja isän kuuluukin) olla hoivaava, rivien välistä kuulsi epäilys äidin kyvyistä toimia auktoriteettina, komentaa tunteilematta. Tarvitaan isä jyrähtämään ennen kuin lapset laittavat Legot laatikkoon!

”Kaksi isää ei voi olla lapselle äiti, eikä kaksi äitiä voi olla lapselle isä,” julistetaan Aito avioliitto ry:n nettisivuilla. Miehen ja naisen muodostaman avioliiton kerrotaan heijastavan miehen ja naisen toisiaan täydentävää olemusta. Ikään kuin yin - yang -asetelman varmistamiseksi yhdistyksen yhtenä tarkoituksena on ”edistää lapsen terveen sukupuoli-identiteetin kehittymistä siten, että pojan kasvua mieheksi ja tytön kasvua naiseksi tuetaan vahvistamalla sukupuolten luontaista erilaisuutta”.

Vuoden 2014 avioeronneisuuden mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 % todennäköisyydellä. Sosiaalitoimissa solmittiin v. 2014 lapsen huollosta ja asumisesta 48 000 sopimusta, joista 93 % koski yhteishuoltoa, 6 % äidin yksinhuoltoa ja 1 % isän yksinhuoltoa. Vajaa 3500 lasta jäi siis vain miehen tai naisen kasvattamaksi. Kuka silittäisi yh-isän lasta tai rohkaisi yh-äidin lasta tutkimaan maailmaa jos heidän yh-vanhempansa olisi kasvatettu kovin kapeaan sukupuolimuottiin?

Koska kaksi täysipäistä kasvattajaa on kuitenkin lapselle useimmiten parempi kuin yksi, lainsäädännöllä pitäisi tukea myös naisparin lapsen oikeuksia syntymästä alkaen. Nykytilanteessa naisparin on tehtävä kallis ja hidas sisäinen adoptio, jotta toinenkin äiti olisi virallisesti lapsensa vanhempi. Vireillä olevassa Uudistetaan äitiyslaki -kansalaisaloitteessa vaaditaan mahdollisuutta toisen äidin vanhemmuuden varmistamiseen jo äitiysneuvolassa isien tapaan.

Kirjoittaja on allekirjoittanut aloitteen

Tasa-arvoinen avioliittolaki säästäisi pitkän pennin

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 4.8.2014

Samaa sukupuolta oleville pareille avioliiton solmiminen ei ole mahdollista, eikä parisuhteen rekisteröinti ”kannattavaa”

Erkki Teikari muistuttaa arkkipiiska Kari Mäkisen anteeksipyyntöä vähättelevässä kolumnissaan (29.7.) samaa sukupuolta olevien pariskuntien voineen rekisteröidä liittonsa jo 12 vuoden ajan. Rekisteröinti tekee Teikarin mukaan homoliitosta ”juridisesti lähes avioliiton kaltaisen ja osapuolten kannalta edullisemman kuin heterojen avoliitto, jossa on huolehdittava toistensa elatuksesta - homoliitossa elatusvastuu on valtiolla.”

Naispuolinen ystäväni muutti alkukesästä lapsineen yhteen uuden kumppaninsa kanssa vuoden seurustelun jälkeen. He eivät halua rekisteröityä: koirat ja autot rekisteröidään. He haluavat avioliiton oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Riippumatta mikä vaihtoehto olisi erilaisissa parisuhteissa eläville ”edullisin”, valtiolle olisi edullisinta säätää tasa-arvoinen avioliittolaki: Ystäväni on kahden alaikäisen lapsensa lähivanhempi. Lapset asuvat hänen taloudessaan ja tapaavat isäänsä viikoittain. Yhteen muuton myötä pariskunta mieltää itsensä avopariksi ja ystäväni kävi tekemässä Kelalle anomuksen yksinhuoltajakorotuksen poistamisesta. Kela pitää yksinhuoltajana henkilöä joka ei lapsilisän maksukuukauden alkaessa ole avio- tai avoliitossa. Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli rinnastetaan aviopuolisoon. Samaa sukupuolta olevien rekisteröimätöntä parisuhdetta ei kuitenkaan katsota avoliitoksi. Kela siis jatkaa yksinhuoltajakorotuksen maksamista ystävälleni.

Sosiaalitoimistossa ystäväni kävi laskemassa lasten isän kanssa elatusavun uudelleen, koska hänen asumiskulunsa puolittuivat ja elatuskykynsä vastaavasti parani yhteen muuton seurauksena. Sosiaalitoimiston ohjelma ei kuitenkaan antanut merkitä avoliitossa asuvalle lapsilisän yksinhuoltajakorotusta, jota Kela vastaavasti sitkeästi halusi maksaa. Järjestelmää jouduttiin kiertämään siten että lapsilisän yksinhuoltajakorotus lisättiin ystäväni palkkaani, jolloin hänen elatuskykynsä määräytyi oikein perustein.

Ystäväni ilmoitti yhteen muutosta myös päivähoitotoimistoon. Kokopäivähoidosta perittävä kuukausimaksu määräytyy perheen koon mukaan. Perheen kokoon huomioidaan vanhemmat tai muut huoltajat ja heidän kanssaan yhteistaloudessa asuvat alaikäiset lapset. Koska ystäväni ei puolisoineen ole rekisteröinyt suhdettaan, heitä ei katsota avopariksi, ja päiväkotimaksu määräytyy pelkästään ystäväni tulojen perusteella.

Taloudellisista näkökohdista riippumatta tasa-arvoista avioliittolakia puoltaa ennen kaikkea se, ettei samaa sukupuolta olevien avo- ja avioparien arki eroa mitenkään heteroparien arjesta: rakkauden, erotiikan ja hellyyden ohella he jakavat yhtä lailla pyykkivuoret, maitopurkit, oksennustaudit, tarharepun pakkaukset, perheen ja uran yhteensovittamisen sekä pankkitilit.

Olin iloinen saatuani SuomiAreenalla tilaisuuden kehua rippipappiani hänen arvokkaasta avauksestaan!

Suvaitsevaisuus tärkeä arvo vihreille

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa 27.10.2010)

KD:n Porin osaston PJ Marika Hiltunen ihmettelee mielipidekirjoituksessaan (SK 23.10.) miksei Vihreille riitä samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinti. Itsekin entinen Vihreiden jäsen syyttää Vihreitä perinteiden murtamisesta, suvaitsemattomuudesta kristillisyyttä kohtaan ja luomuaatteen unohtumisesta parisuhdeasioissa.
 
Vastauksena syytteisiin todettakoon, että Vihreille suvaitsevaisuus on aina ollut tärkeimpien arvojen joukossa; suvaitsevaisuutemme rajoittuu pääasiassa suvaitsemattomuuteen! Kristillisdemokraateille suvaitsevaisuus ei -  kumma kyllä – tunnu olevan keskeisimpien hyveiden joukoosa, vaikka Jeesus oli Raamatun mukaan juuri syrjittyjen puolella ja puolet piispoistakin hyväksyisi homoparien siunauksen, osa jopa vihkimisen avioliittoon.
 
Perinteillä puolestaan ei ole Vihreille itseisarvoa, mikäli ne loukkaavat tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Mitä tulee avioliiton “luonnonmukaisuuteen” ja perimmäiseen tarkoitukseen “jälkeläisten tuottajana ja turvaajana”, kiinnostaisi tietää kristillisdemokraattien näkemys nykyään runsaslukuisista heteroaviopareista, jotka eivät ylipäätään halua jälkikasvua. Pitäisikö heidän avioliittonsa mitätöidä?
 
Sukupuolineutraalin avioliiton torjuminen vertaamalla sitä laji-, ikä- ja lukumääräneutraaliin avioliittoon on älyllisesti epärehellistä. Keskustelussa on nimenomaan kysymys siitä mihin raja Suomen laissa vedetään, ei rajan poistetamisesta kokonaan. Vihreiden ja muiden tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuuttaa ajavien tahojen mielestä raja pitää vetää kahden toisiaan rakastavien, vapaasta tahdostaan toisiinsa sitoutuvien aikuisten kohdalle, sukupuolesta riippumatta.

Adoptio-oikeus askel oikeaan suuntaan

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, mielipidekirjoitus 25.5.2009)

Eduskunta hyväksyi 15.5. perheen sisäisen adoptio-oikeuden homo- ja lesbopareille äänin 108-29 (poissa 61).  Vaikka lain keskeisenä tavoitteena on parantaa rekisteröityjen parien perheissä elävien lasten oikeudellista asemaa, taisi moni kansanedustaja äänestäessään ottaa kantaa homo- ja lesboparien asemaan.

Lakia vastustaneet kansanedustajat vetosivat mm. siihen, että homo- ja lesboparien lapset joutuvat ”normaalien” perheiden lapsia herkemmin kiusatuksi. Ensinnäkään näin ei tutkimusten mukaan ole, ja vaikka olisikin, lapsen asema tuskin heikentyisi sen myötä että hänen oikeudellista asemaansa vahvistetaan. Ottaen toisekseen huomioon, että nykypäivän ”normaaliperhe” on mitä todennäköisimmin eroperhe, voi olla lähinnä tyytyväinen, etteivät kaikki perheet ole ”normaaleja”. Lakiuudistusta vastaan äänesti mm. Merikukka Forsius (kok), joka ehti erota nuorimman lapsensa isästä jo ennen lapsen syntymää…

On vaikea ymmärtää, miten joku voi arvottaa vanhemmuutta tai kumppanuutta sen mukaan onko kyseessä samaa vai eri sukupuolta olevat puolisot. Niin kauan kuin lapsi saa osakseen rakkautta, turvaa ja huolenpitoa, ei kenelläkään luulisi olevan huomautettavaa. Ja niin kauan kuin makuuhuoneessa toimii kaksi täysi-ikäistä, toisistaan välittävää ihmistä vapaasta tahdostaan, ei kellään pitäisi olla siihen nokan koputtamista!

Hyväksymällä perheen sisäisen adoption eduskunta otti tärkeän askelen kohti muita Pohjoismaita, joissa samaa sukupuolta olevien parien oikeudet ovat huomattavasti meitä edellä. Lainsäädännön tasa-arvoistaminen ei kuitenkaan saa pysähtyä tähän: samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla tulee olla mahdollisuus adoptoida myös lapsia, jotka eivät ole kummankaan biologisia jälkeläisiä. Muuten ollaan tilanteessa, jossa samaa sukupuolta olevan parin pitää ensin erota, toisen adoptoida, sitten rekisteröidä parisuhde ja sitten adoptoida perheen sisäisesti.

Maria Väkiparta, PJ
Esa Rintala, VPJ
Porin seudun vihreät ry

Homoseksuaaleille yhdenvertaiset oikeudet

Mielipidekirjoitus (Porin Sanomat, mielipidekirjoitus 2.9.2008)

Kunnallisvaaliehdokas Antti Pekola (kok.) kuvaili otsikolla ”Pori ja homot” (Satakunnan Kansa 21.8.) miten homoseksuaalien kirkollinen siunaus tulisi johtamaan siunauksen vastustajien vainoamiseen. Lähes puolet suomalaisista sallisi parisuhteensa rekisteröineelle homo- ja lesboparille myös kirkollisen siunaamisen Aamulehden taannoisten tutkimustulosten mukaan.  

Toisin kuin Pekola, olin ilahtunut, ettei kukaan Porin Sanomien tavoittamista Porin kirkkoherroistakaan suoralta kädeltä tyrmännyt homojen siunaamista. Sen sijaan Pekolan väite lapsen hankalasta asemasta samaa sukupuolta olevien eroissa pitää sikäli paikkansa, ettei lapsella ole lain edessä kahta vanhempaa. Näin ollen esimerkiksi biologisen vanhemman elämänkumppani ei välttämättä saa pitää lasta biologisen vanhemman kuollessa, vaikka huoltajuussuhde olisi kestänyt jopa kymmenen vuotta. Toivoa sopii, että eduskunta syksyllä hyväksyy oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) valmisteleman, parisuhteen sisäistä adoptiota koskevan lain, joka takaisi adoptoivalle vanhemmalle samat oikeudet ja velvollisuudet kuin biologiselle vanhemmalle.

Arviolta kymmenesosa suomalaisista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Jokaisella kunnalla on velvollisuus taata kuntalaisille yhdenvertaiset palvelut riippumatta heidän sukupuolestaan ja siitä, muodostavatko he merkitykselliset ihmissuhteensa samaa vai eri sukupuolta oleviin. Ei liene meidän maan matosten tehtävä tuomita toistemme rakkaus- ja seksuaalisuhteita niin kauan kun ne eivät loukkaa kenenkään oikeuksia. Valtuustoihin kaivataankin ihmisiä, joilla riittää suvaitsevaisuutta muitakin kuin syntyperältään suomalaisia, lihaa syöviä heteroseksuaaleja kohtaan!

Be loud and proud!

Puhe Satakunnan ViNo:n ja PoSetan Loud´n Proud seksuaali- ja sukupuolitasa-arvoillassa 24.11.2007

Kiitos että minut on pyydetty vihreiden edustajana puhujaksi illan tilaisuuteen. Yksi syy siihen lienee, että olen ollut suvaitsevaisuuden lipunkantaja siitä asti kun olen itsenäisiä ajatuksia viljellyt ja sitä mm. kannanotoissani pyrkinyt esiin tuomaan. Suvaitsemattomuus on yksi niitä harvoja asioita joita en tahdo suvaita; en jaksa ymmärtää , miksi kahden ihmisen välinen kiintymys ja rakkaus voi aiheuttaa kenessäkään vastenmielisyyttä, jopa vihaa. Setan pääsihteeri Aija Saloa lainatakseni:

“Yhteiskunnallisena ilmiönä seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu eivät [kuitenkaan] ole yksityisasioita. Ne ovat hyvin poliittisia asioita, ja niihin kulloinkin liitetyt yhteiskunnalliset normit vaikuttavat ihmisten perusoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin toteutumiseen.”

Lienevätkö perusarvomme murenemassa kun jopa Pappisliitto valitsi juuri vuoden papiksi naisparin siunanneen Leena Huovisen, jonka mukaan on vain ajan kysymys milloin saamme kaavan parisuhteiden siunaamiseen. Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan myös kansalaisten suvaitsevaisuus erilaisia perheitä kohtaan on viime vuosina lisääntynyt; entistä useampi suomalainen kokee esim. samaa sukupuolta olevan lapsettoman parin perheeksi. Saman tutkimuksen mukaan useimmat suomalaiset pitävät kuitenkin juuri lasta perheen merkkinä…

Tämän viikon tiistaina vietettiin Lapsen oikeuksien päivää. MLL:n ja Satakuntalaisseuran Porissa järjestämässä tilaisuudessa puhuja toisensa jälkeen korosti välittämisen, ajan ja rajojen tärkeyttä lasten kasvatuksessa – näitä voisi pitää eräänlaisina lapsen perusoikeuksina. Vaikka vanhemman tai vanhempien seksuaalisella ja sukupuoli-identiteetillä ei ole minkään valtakunnan korrelaatiota em. vanhemmuuskykyjen kanssa, lainsäädäntömme pitää edelleen mm adoptio-oikeuden osalta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia huonompina vanhempina…

Vihreät edustavat puoluekentässä suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta. Vihreät ovat vaatineet mm. parisuhde- ja adoptiolainsäädännön pikaista korjaamista tasa-arvoiseksi sekä sukupuolivähemmistöjen erityisongelmien hoitamista terveydenhuollossa. Piilosyrjintä estää työnsaantia ja työssä viihtymistä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat erityisen haavoittuvia seksuaaliselle häirinnälle ja joutuvat heteroseksuaaleja helpommin henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi, joka pohjaa pelkoon erilaisuutta kohtaan.

Pelon voittamiseksi on vaikutettava ihmisten asenteisiin. Erityisen tärkeää se on Porin kaltaisissa, sanoisinko sisäänpäin lämpiävissä ja asenteiltaan tunkkaisissa kaupungeissa, joissa vähemmistöt elävät todella marginaalissa. Toimikoon tämä tilaisuus päänavaajana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen päännostolle maakunnassamme: be loud and proud!