UNICEFin apu menee perille

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 13.9.2011

Satakunnan Kansa kirjoitti 4.9. Somaliassa leviävästä nälänhädästä: yli 12 miljoonaa ihmistä näkee nälkää kuivuuden ja levottomuuksien piinaamassa Itä-Afrikassa, välittömässä hengenvaarassa on noin 500 000 lasta. Jutussa paljon palstatilaa sai norjalaisasiantuntija, jonka mukaan jopa 40-50 % ruoka-avusta joutuu vääriin käsiin. HS toi artikkelissaan (19.8.) esiin toisenlaisen näkökulman: avustustyöt kärsivät pahoin rahan puutteesta: YK on saanut kasaan vain puolet hädän lievittämiseen tarvittavasta 1,7 mrd. dollarista. Samassa yhteydessä kuvattiin lääketieteellisin termein melko koskettavasti miltä nälkään kuoleminen fysiologisesti tuntuu.

Mitä tulee hätä- ja kehitysavun perille menoon, ongelmista ei pidä vaieta. Avun koordinointi on haastavaa olosuhteissa, joissa ei pahimmillaan ole ollenkaan toimivaa hallintoa. Vuosikymmenien läsnäolo ja pitkäjänteinen työ kehittyvillä alueilla on kuitenkin suonut esim. UNICEFille aseman, jonka turvin se saa avun perille. 90 % Itä-Afrikkaan viime kuukausina perille saadusta avusta onkin UNICEFin toimittamaa, sisältäen mm. antibiootteja ja lisäravintoa.

Samoin kehitysyhteistyö on haastavaa alueilla, joissa ei ole ns. sosiaalista pääomaa eli kansalaisten keskinäistä luottamusta. Korruption ja huonon hallinnon edessä ei silti pidä nostaa käsiä pystyyn, koska kärsijöinä ovat pääasiassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Suomi maailman vähiten korruptoituneimpana maana voisi kehitysavun leikkaamisen sijaan profiloitua hyvän hallinnon edistäjänä.

Itä-Afrikan kaltaisten kriisien aikana media ja suuri yleisö yleensä valpastuvat. Tosiasia kuitenkin on, että kaikessa hiljaisuudessa kuolee vuosittain edelleen yli 8 miljoonaa lasta helposti torjuttavissa oleviin tauteihin kuten ripuliin, tuhkarokkoon ja malariaan. Näiden lasten kuolemaa hädin tuskin noteerataan samalla kun lentoturmassa menehtyneen jääkiekkojoukkueen kohtalolla revitellään sivu- ja viikkokaupalla. Kuitenkin juuri heikoimmassa asemassa olevien lasten pitäisi olla maailman tärkein asia, sillä lapset muodostavat 20 % yhteiskunnasta, mutta 100 % tulevaisuudesta!

Lasten ja nuorten lukutaitoa on vaalittava

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 12.8.2011

YLE uutisoi 2.8. suomalaisten heikentyneestä lukutaidosta: Joka kymmenes yli 16-vuotias suomalainen on vaikeuksissa, kun pitäisi ymmärtää lukemaansa tai hakea tietoa. Arjessa vaikeuksia voi tuottaa esim. lääkkeen käyttöohje. Helsingin Tehtaanpuiston äidinkielenopettaja Susanna Huhta havainnoi asiaa ääriesimerkillä  yhdeksäsluokkalaisesta pojasta, joka ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan lukenut edes Aku Ankkaa, katsonut vain kuvat.

Tutkimusten mukaan koululaisten lukemisessa on viime vuosina tapahtunut rajuja muutoksia ja tiedonhaussa Pisa-tutkimusten kansallinen keskiarvo on laskenut selvästi. Jos 7 Päivää -lehti on ainoa kotiin tilattu lehti, ei ihme että koululaiset jaksavat lukea aikakauslehdistäkin vain lyhyitä tekstejä. Kuitenkin esim. lomakkeet ja viranomaisasiointiin liittyvät tekstit vaativat hyvää lukutaitoa.

On ylipäätään vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa lukea 7 päivää -lehteä tai katsoa siihen rinnastettavia tositv-tirkistelysarjoja, jotka perustuvat turhien julkkisten ja sellaiseksi pyrkivien elämän tirkistelyyn. Ilmiöllä on laajempikin yhteiskunnallinen ja juuri nyt ajankohtainen merkitys: esim. netin keskustelupalstoilla epämääräisen viestinnän erottaminen tosiasioista on monelle mahdontonta. Rasistinen vihapuhe luetaan totena, kun lukemisen ymmärtämisessä ja tulkitsemisessa on vaikeuksia.

Kodeissa on erilaisia lukemiskulttuureja ja tekstimaailmoja. Valinta 7 päivää -lehden (kestotilaus 170 € / 52 nro) ja sanomalehden (esim SK-kestotilaus 233 € / vuosi) ei ole rahakysymys vaan arvovalinta! Toki on myös koteja joihin ei ole varaa tilata kumpaakaan.

Kaunokirjallisuus on vähintään yhtä tärkeää kuin sanomalehtien lukeminen. Lukeminen avartaa mieltä, sivistää, kehittää keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä, mielikuvitusta ja empatiaa. Ja siihen on onneksi kaikilla mahdollisuus – kiitos kirjastolaitoksemme. Venäläiskouluissa luetutetaan edelleen läjä kirjallisuuden vaativimpiakin klassikoita Tolstoista Dostojevskiin. Suomen kouluissa ei liene syytä pyrkiä samaan, mutta vaalia silti lukutaitoa hymiö- ja chatkulttuurin korvatessa romaanit nuorten yöpöydillä. Vain siten koululaitos voi yrittää tasoittaa syvenevää kuilua niiden lasten ja nuorten välillä, joita kannustetaan lukemaan ja seuraamaan medioita kriittisesti, ja niiden joiden ainoana hengenravintona on juorulehdet ja tositv-sarjat.

Lasten aliravitsemus ihmiskunnan suurin haaste

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 22.7.2011

Kehitysyhteistyörahojen korottaminen 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ei toteutunut hallitusohjelmassa. Kehitysyhteistyömäärärahat jäädytetään vuosina 2013 ja 2014 euromääräiselle tasolleen. Päästöoikeuksien huutokauppatulojen ohjaaminen kehitysyhteistyöhön saattaa teoriassa jopa kasvattaa BKT-osuutta vuoden 2013 jälkeen. Rahoituksen jäädyttäminen tarkoittaa kuitenkin käytännössä luopumista 0,7 prosentin BKT-tavoitteesta, jonka Suomi ja OECD-maat asettivat jo vuonna 1970. On erittäin valitettavaa, että köyhien maiden auttaminen päätyi hallituksen säästölistalle.

Kehitysyhteistyöllä tuotetaan parempaa maailmaa. Se ei yksin ratkaise globaalia epätasa-arvoa, mutta ei sitä ilmankaan ratkaista. Suomi voisi panostaa nykyistä vahvemmin esim. naisten aseman parantamiseen, hyvän hallinnon kehittämiseen ja koulutukseen, joissa olemme maailmallakin tunnettuja. Kuten tuore kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) on todennut, maailma on sitä turvallisempi paikka myös meille suomalaisille, mitä vähemmän maailmassa on köyhyyttä, sotia ja väkivaltaa.

Kansainväliseen solidaarisuuteen ei voi osallistua vasta sitten kun Suomi on maana ”valmis” – sellaista päivää ei tule. Onneksi suomalaisten tuki maailman vähäosaisille ei ole vain hallituksen kehitysyhteistyömäärärahoihin sidottu. Jokainen voi osallistua ”kantokykynsä” mukaan lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai antamalla aikaa vapaaehtoistoimintaan. Taskun pohjalle jääneistä lanteista muodostuu hyväntekeväisyysjärjestöjen lippaissa iso virta, jolla pelastetaan ihmishenkiä kehitysmaissa. Eri järjestöjen tarjoamat kuukausilahjoitussysteemit ovat rahoituksen jatkuvuuden kannalta omaa luokkaansa, ja harva suomalaisista joutuu tinkimään omasta kulutuksestaan kuukausittaisen muutaman euron ”maailmanlapsilisän” vuoksi.

Itä-Afrikan kaltaiset humanitääriset kriisit, joissa miljoonia lapsia on vaarassa kuolla nälkään, havahduttavat hetkeksi. Liian helposti unohtuu, että joka neljäs lapsi maailmassa kärsii aliravitsemuksesta joka päivä, köyhimmissä maissa jopa puolet alle viisivuotiaista. Aliravittu lapsi elää päivästä toiseen ruoalla, josta ei saa tarpeeksi proteiinia, energiaa ja hivenaineita kasvuun. Nälkä ja väsymys haittaavat myös oppimista ja alhaisen vastustuskyvyn seurauksena taudit kuten ripuli voivat olla tappavia. Näin lasten aliravitsemus nakertaa pohjan kokonaisten yhteiskuntien kehitykseltä. Ravitsemuksen takaaminen kaikille ja erityisesti lapsille onkin koko ihmiskunnan suurin haaste, jonka ratkaisemiseen kansainvälisen yhteisön pitää löytää nopeita ratkaisuja, joita valtioiden ja yksityissektorin tulee kaikin tavoin tukea!

”Kallista ja aatteellista” kasvisruokaa

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 25.5.2011

Satakunnan Kansa ottaa pääkirjoituksessaan 23.5.2011 kantaa kouluruuan laatuun. Pääkirjoittaja on täysin oikeassa todetessaan, että kouluruuan pitäisi tulla kuntien säästölistalla viimeisenä: laadukas ravinto on lasten hyvinvoinnin perusta ja monelle kouluruoka päivän ainoa lämmin ateria.

On kuitenkin käsittämätöntä, että päätoimittaja antaa ymmärtää luomu- ja kasvisruuan edustavan ”kalliita ja aatteellisia” vaihtoehtoja, joiden sijaan pitäisi tarjota ruokaa ”enemmistön ehdoilla.” Samassa tekstissä päätoimittaja toteaa että enemmistössä suomalaiskodeista ruokakulttuuri on kadonnut ja yhteiset ateriat korvataan pitsalla ja hampurilaisilla. Siis pitsaa ja hampurilaisia kouluihinkin?

Suomalaiset syövät kasviksia reippaasti alle WHO:n 400g päiväsuosituksen. Vain kolmasosa nuorista syö tuoreita kasviksia edes päivittäin. Yhä yleistyvien epäterveellisisten ruokailutottumusten ja liikalihavuuden torjumiseksi Euroopan unionin neuvosto antoikin joulukuussa 2008 asetuksen kouluhedelmä- ja vihannesjärjestelmästä. Tavoitteena on lisätä pysyvästi hedelmien ja vihannesten osuutta lasten ruokavaliossa vaiheessa, jossa heidän ruokailutottumuksensa muotoutuvat. ”Kallis ja aatteellinen” kasvisruoka on siis ennen kaikkea terveydellisesti perustelua!

Kannustan SK:n (pää-)toimittajia testaamaan ennakkoluulojaan yliopistokeskuksen lounasravintolassa, jossa tarjoillaan päivittäin maittavia kasvisruokia! Samalla voi huomata, että kasvisruoka on harvoin vaihtoehdoista kallein.

Humaani, avoin, kansainvälinen Suomi uhattuna

Mielipidekirjoitus / sk24.fi Ehdokkaiden Uutiset 16.4.2011

Kolme tuntia Eetunaukiolla jalkautuvaa vaalityötä, nyt lyhyt iltapäiväkahvittelu Vihreän Langan äärellä ja tämän blogin kirjoitettuani luukuttamaan viimeiset vaalilehdet, jotta valistuneet äänestäjät pääsevät huomenna todistamaan SK:n galluptuloksen Vihreiden osalta vääräksi.

Intouduin Osmo Soininvaarana ja SK:n vaaliennusteen sisuunnuttamana vielä kirjoittamaan viimeiseen blogitukseni vaalien merkityksestä maamme tulevaisuudelle. Maailman nopea muutos on murjonut monia, ja Soininvaara kirjoittaa ymmärtävänsä perussuomalaisten kannattajia, joiden joukossa on paljon oman työpaikkansa puolesta pelkääviä. Maailman muuttuessa on pidettävä huolta siitä, ettei osa kansasta jää muutoksen murjomaksi, mutta paluusta menneisyyteen ei ole ratkaisuksi.

Soininvaara kirjoittaa: ”Moni perussuomalaisten äänestämistä harkitseva ei tosissaan tue heidän tavoitteitaan. Haluaapahan vain näpäyttää päättäjiä. Protesti voi mennä pitkäksi. Sen kanssa voi joutua elämään neljä vuotta. Sivistystä arvostava, vapaamielinen, humaani, kansainvälisesti avoin ja eteenpäin katsova suunta on uhattuna, vaikka perussuomalaisten maanvyörymävoittoa ei tulisi. Perussuomalaisuus on tarttunut myös muihin puolueisiin. Suvaitsemattomat ja autoritaariset mielipiteet ovat nousseet pinnalle myös kokoomuksessa, keskustassa, demareissa ja jopa vasemmistoliitossa.”

Perussuomalaiset on kummallinen yhdistelmä muutosta ja muutosvastarintaa. Ihmisen psykologiassa muutosvastarinta ilmenee mm. informaation torjumisena ja korostuneena itsesuojeluna. Perussuomalaisessa ajattelussa ilmastonmuutokseen, kansainvälisyyteen ja uusiin innovaatioihin liittyvä tieto torjutaan ja politiikassa keskitytään suojelemaan suomalaisia ulkopuolisilta uhkilta, kuten EU:lta, maahanmuuttajilta, lapsia saavilta naispareilta ja vihreiltä. Eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea liberaalien ja konservatiivien välinen taistelu. Vihreät on ainoana puolueena sanoutunut irti perussuomalaisesta tavasta tehdä politiikkaa ja puhunut ympäristön ja monikulttuurisuuden puolesta, vaikka ne eivät helpoimpia teemoja olekaan.

Ääni vihreille on ääni sivistyksen ja eteenpäin suuntautuvan yhteiskunnan puolesta. Se on myös ääni vastuullisen ilmastopolitiikan puolesta!

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Luomua, kasviksia ja sesonkiruokaa, kiitos!

sk24.fi Ehdokkaan Uutiset 14.4.2011

Maatalouseläinten kasvatus on maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Naudanlihan hiilijalanjälki on erittäin suuri, broilerien ja sikojen tuotanto-olosuhteet puolestaan ovat eettisesti erittäin kyseenalaisia. Silti suomalaisten vuosittainen lihankulutus on kasvanut 30 kg henkeä kohden 1970-luvun alusta ollen nyt noin 76 kg/vuosi. Kasviksia suomalaiset sen sijaan käyttävät huomattavasti alle WHO:n 400 g päivätavoitteen. Vain kolmasosa nuorista syö päivittäin tuoreita kasviksia.

Konkreettisia toimenpiteitä kestävämmän ruokavalion edistämiseksi olisivat esim. kasvisten, marjojen ja hedelmien alv:n laskeminen. Kasvisruoan käsittelyä elintarvike- ja ravitsemisalan koulutuksessa sekä ruoan eettisten ja ympäristövaikutusten käsittelyä koulun opetussuunnitelmissa tulisi myös lisätä.

Tehoeläintuotantoon liittyy painavia eettisiä sekä ylituotannon ongelma, ja kuluttajat suosivatkin yhä enemmän tuotantotapoja, jotka lisäävät eläinten hyvinvointia. Luomun suosiminen on perusteltua myös siksi, etteivät suomalaisen elintarviketuotannon mahdollisuudet ole suuressa määrässä ja alhaisessa hinnassa vaan laadussa ja eettisessä tuotantotavassa. Tämän huomioi myös maabrändityöryhmä, joka ehdotti että puolet Suomen maataloudesta pitäisi olla luomua vuonna 2030.

Konkreettisia toimenpiteitä luomutuotteiden tarjonnan ja kysynnän edistämiseksi ovat esim. tuotannon eettisyyden mukaan maksettavat maataloustuet, investointi- ja menekinedistämistuet sekä luomutuotteiden arvonlisäveron laskeminen. Myös valtion ja kuntien sitoutuminen luomuhankintoihin antaisi tuottajille selkeän kannusteen panostaa luomuun. Osa suomalaiskunnista onkin lähtenyt mukaan MMM:n Portaat luomuun -ohjelmaan – Porissa asiasta tekemälleni aloitteelle ei toistaiseksi ole valitettavasti lämmetty.

Myös ruoan pakkausmerkinnöissä on näyttävä miten ruoka on tuotettu jotta kuluttajat voivat äänestää lompakollaan. Kloonimerkintää vaatineen lakiesityksen kaatuminen EU:n ministerineuvoston vastustukseen oli erittäin valitettavaa. Kloonieläinten vaikutusta ihmiseen ei ole tutkittu, eikä tiedetä millaisia perinnöllisiä eläintauteja kloonaus saa puhkeamaan. Varmaa sen sijaan on, että eläimet kärsivät kloonauksella tuotetusta luonnottomasta lihasmassasta.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

22000 alle 5v. lasta kuolee joka päivä köyhyyteen

www.sk24.fi Ehdokkaiden Uutiset 12.4.2011

… ja me suomalaiset kitisemme siitä että pankkiautomaatilla joku saattaa epähuomiossa hämääntyä ja vahingossa lahjoittaa euron Planin Koska olen tyttö -kampanjaan. Epähuomiossa lahjoittaneille euro on palautettu ja lahjoituskampanja on nyt keskeytetty. Hävettää suomalaisten puolesta!

Kiistämättä sitä tosiasiaa, että Suomessakin eriarvoisuus, leipäjonot ja lapsiköyhyys ovat kasvussa, uskallan väittää ettei kenenkään elämä ole Suomessa eurosta kiinni. Toisin on asian laita niillä yli miljardilla ihmisellä jotka elävät alle eurolla päivässä!

Emme voi sulkea silmiämme valtavan ihmisjoukon jatkuvalta äärimmäiseltä köyhyydeltä ja aliravitsemukselta ja herätä vain äkillisten katastrofien kohdalla. Kehitysapu on viimein nostettava 0,7 prosenttiin BKT:sta (kuten mm. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat jo tehneet). Kehitysyhteistyössä erityishuomiota pitää kiinnittää ehkäisy- ja aborttioikeuksien, äitiysterveyden ja seksuaalikasvatuksen parantamiseen. Ja tytöt on saatava kouluun – joko Planin kampanjalla tai ilman! Yksityishenkilöiden ja yritysten tulee voida vähentää verotuksessa lahjoitukset kehitysapuun, samoin kuin tuet kulttuuriin ja urheiluun. Ja yksityishenkilöiden tulisi lopettaa nurina olemattomista asioista kuten siitä että lahjoittaminen hyväntekeväisyyten on tehty liian helpoksi.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)