”Kallista ja aatteellista” kasvisruokaa

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa, 25.5.2011

Satakunnan Kansa ottaa pääkirjoituksessaan 23.5.2011 kantaa kouluruuan laatuun. Pääkirjoittaja on täysin oikeassa todetessaan, että kouluruuan pitäisi tulla kuntien säästölistalla viimeisenä: laadukas ravinto on lasten hyvinvoinnin perusta ja monelle kouluruoka päivän ainoa lämmin ateria.

On kuitenkin käsittämätöntä, että päätoimittaja antaa ymmärtää luomu- ja kasvisruuan edustavan ”kalliita ja aatteellisia” vaihtoehtoja, joiden sijaan pitäisi tarjota ruokaa ”enemmistön ehdoilla.” Samassa tekstissä päätoimittaja toteaa että enemmistössä suomalaiskodeista ruokakulttuuri on kadonnut ja yhteiset ateriat korvataan pitsalla ja hampurilaisilla. Siis pitsaa ja hampurilaisia kouluihinkin?

Suomalaiset syövät kasviksia reippaasti alle WHO:n 400g päiväsuosituksen. Vain kolmasosa nuorista syö tuoreita kasviksia edes päivittäin. Yhä yleistyvien epäterveellisisten ruokailutottumusten ja liikalihavuuden torjumiseksi Euroopan unionin neuvosto antoikin joulukuussa 2008 asetuksen kouluhedelmä- ja vihannesjärjestelmästä. Tavoitteena on lisätä pysyvästi hedelmien ja vihannesten osuutta lasten ruokavaliossa vaiheessa, jossa heidän ruokailutottumuksensa muotoutuvat. ”Kallis ja aatteellinen” kasvisruoka on siis ennen kaikkea terveydellisesti perustelua!

Kannustan SK:n (pää-)toimittajia testaamaan ennakkoluulojaan yliopistokeskuksen lounasravintolassa, jossa tarjoillaan päivittäin maittavia kasvisruokia! Samalla voi huomata, että kasvisruoka on harvoin vaihtoehdoista kallein.

Luomua, kasviksia ja sesonkiruokaa, kiitos!

sk24.fi Ehdokkaan Uutiset 14.4.2011

Maatalouseläinten kasvatus on maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Naudanlihan hiilijalanjälki on erittäin suuri, broilerien ja sikojen tuotanto-olosuhteet puolestaan ovat eettisesti erittäin kyseenalaisia. Silti suomalaisten vuosittainen lihankulutus on kasvanut 30 kg henkeä kohden 1970-luvun alusta ollen nyt noin 76 kg/vuosi. Kasviksia suomalaiset sen sijaan käyttävät huomattavasti alle WHO:n 400 g päivätavoitteen. Vain kolmasosa nuorista syö päivittäin tuoreita kasviksia.

Konkreettisia toimenpiteitä kestävämmän ruokavalion edistämiseksi olisivat esim. kasvisten, marjojen ja hedelmien alv:n laskeminen. Kasvisruoan käsittelyä elintarvike- ja ravitsemisalan koulutuksessa sekä ruoan eettisten ja ympäristövaikutusten käsittelyä koulun opetussuunnitelmissa tulisi myös lisätä.

Tehoeläintuotantoon liittyy painavia eettisiä sekä ylituotannon ongelma, ja kuluttajat suosivatkin yhä enemmän tuotantotapoja, jotka lisäävät eläinten hyvinvointia. Luomun suosiminen on perusteltua myös siksi, etteivät suomalaisen elintarviketuotannon mahdollisuudet ole suuressa määrässä ja alhaisessa hinnassa vaan laadussa ja eettisessä tuotantotavassa. Tämän huomioi myös maabrändityöryhmä, joka ehdotti että puolet Suomen maataloudesta pitäisi olla luomua vuonna 2030.

Konkreettisia toimenpiteitä luomutuotteiden tarjonnan ja kysynnän edistämiseksi ovat esim. tuotannon eettisyyden mukaan maksettavat maataloustuet, investointi- ja menekinedistämistuet sekä luomutuotteiden arvonlisäveron laskeminen. Myös valtion ja kuntien sitoutuminen luomuhankintoihin antaisi tuottajille selkeän kannusteen panostaa luomuun. Osa suomalaiskunnista onkin lähtenyt mukaan MMM:n Portaat luomuun -ohjelmaan – Porissa asiasta tekemälleni aloitteelle ei toistaiseksi ole valitettavasti lämmetty.

Myös ruoan pakkausmerkinnöissä on näyttävä miten ruoka on tuotettu jotta kuluttajat voivat äänestää lompakollaan. Kloonimerkintää vaatineen lakiesityksen kaatuminen EU:n ministerineuvoston vastustukseen oli erittäin valitettavaa. Kloonieläinten vaikutusta ihmiseen ei ole tutkittu, eikä tiedetä millaisia perinnöllisiä eläintauteja kloonaus saa puhkeamaan. Varmaa sen sijaan on, että eläimet kärsivät kloonauksella tuotetusta luonnottomasta lihasmassasta.

Maria Väkiparta
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Hyvästi jää

Kolumni / Satakunnan Kansa, 31.12.2008

Joskus sitä miettii, miksi taistella sellaisen planeetan puolesta, jolla tuhansia lapsia kuolee päivittäin aliravitsemuksen, pommi-iskujen, vanhempien pahoinpitelyn tms. uhrina. Kärsimys ei lopu maailmasta ennen maailmanloppua! Toisinaan sitä taas miettii, mitä järkeä on yrittää parantaa lasten asemaa maailmassa, jonka päivät ovat luetut kun ilmaston lämpenemistä ei haluta tai onnistuta pysäyttämään.

Jos ilmaston lämpenemistä halutaan edes hidastaa, tarvitaan järeitä toimia, nopeasti. Siksi onkin valitettavaa että ilmastotaistelun johtotähdeksi pyrkivä EU vesitti taannoisessa huippukokouksessa kunnianhimoisen ilmastopakettinsa. Eurokansanedustaja Satu Hassi (vihr.) totesi kokouksen jälleen osoittaneen, että EU-johtajat pelkäävät päästövähennyksiä (ja teollisuuslobbareita) enemmän kuin ilmastomuutosta. Obamalla onkin nyt kaikki edellytykset kuroa Euroopan etumatka umpeen.

27 maata tyydyttävien kompromissien etsiminen tuntuu EU:ssa varsin usein johtavan laihoihin loppulauselmiin sekä äänekkäimpien jäsenmaiden ja teollisuuden intressien priorisointiin ohi pitkän aikavälin sosiaalisten ja ympäristönsuojelullisten päämäärien. Ilmastohuippukokouksessa ”pieni Suomi saavutti suuren voiton”, kun se yhtenä kovaäänisistä vaati teollisuudelleen ilmaisia päästöoikeuksia..

Elinkeinoelämä joka puhuu markkinatalouden vaatimuksista sopeutua toimintaympäristön muutokseen, marisee kilpailukyvyn kärsivän päästökaupan seurauksena. Lainatakseni jälleen Hassia, ilmastonsuojelu voisi kuitenkin muodostaa 2000-luvun New Dealin: investoinnit puhtaisiin energia- ja kulkumuotoihin saattaisivat talouden jaloilleen, miljoonia uusia työpaikkoja luotaisiin ja rakennettaisiin taloutta, joka ei tuhoa olemassaolomme perustaa. Esimerkiksi Saksassa uusiutuva energia työllistää jo satojatuhansia. Vuosituhannen vaihteessa myös Suomen osuus tuulivoimatekniikan maailmanmarkkinoista oli yhtä suuri kuin osuutemme paperin maailmanmarkkinoista. Se oli silloin se.

Valitettavasti ongelmat kaatuvat päälle sitä pahempina, mitä kauemmin niiden annetaan muhia. Vitkastelun aiheuttamia vaihtoehtoiskustannuksia analysoineen ekonomisti Nicholas Sternin mukaan ilmastonmuutos voi maksaa maailmalle 11-14 % bruttokansantuotteesta. Merkillistä kyllä, pankkikriisin osalta tämä lainalaisuus ymmärrettiin ja EU-maat myönsivät enempiä empimättä pankeille tukea ja takauksia noin 1300 miljardia euroa – enemmän kuin ”kalliiksi ja hankaliksi” parjattujen EU:n ilmastotoimien hinta vuoteen 2020 mennessä.

Siinä missä päättäjät haaskaavat ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta kallisarvoisia vuosia puolustamalla kansallista ja elinkeinoelämän etua, kadunmiehen tasollakin törmää asenteisiin jotka eivät tätä Maata pelasta. Kun mm. WWF:n tuoreimmassa raportissa ilmastonmuutoksen tahdin kerrotaan entisestään kiihtyneen, tuntuu turhalta kinastella, onko vai eikö ole turhaa suosia energialamppuja, tuulisähköä tai joukkoliikennettä. Niin pientä tekoa ei olekaan, ettei sillä olisi merkitystä kun riittävän moni ryhdistäytyy. Näin uuden vuoden kynnyksellä itse kukin voisikin laihduttamisen sijaan luvata esim. lajitella jätteensä (erityisesti biojätteensä), alentaa huonelämpötilaa asteella tai korvata pihvi viikossa kasvisruualla. Ilmastotalkoissa omat tavoitteet kannattaa asettaa haastavasti mutta realistisesti; laihduttaminenkin on tuhoon tuomittu, jos yrittää kertarykäyksellä vaihtaa roskaruoan sosekeittoihin.

Otsikolla viittaan ilmastonmuutoksen ikävien seurauksien ohella siihen ikävään tosiseikkaan, että joudun kaupunginvaltuustopaikan myötä jättämään hyvästit kolumnipalstalle. Maailmanparannus jatkukoon valtuuston lehtereillä. Kiitos lukijoilleni.

Katse lahjahevosen suuhun

Kolumni / Satakunnan Kansa, 17.12.2008

Viime joulun aikaan maailmalaajuinen talouskriisi oli vielä kaukainen kangastus. Siitä huolimatta SK (7.1.2008) uutisoi, että joka viides kuluttaja joutui joulun takia talousvaikeuksiin. Vaikeuksia oli erityisesti lapsiperheillä, pienituloisilla ja itäsuomalaisilla. Vaikka länsirannikolla ollaankin, eikä lahjahevosta ole suuhun katsominen, en malta olla jakelematta muutamia joululahjavinkkejä. Lokakuulta asti tykitetyt joulumainokset lienevät tosin tehtävänsä tehneet ja pukin reki on jo lastattu pörrösukilla, hittipeleillä ja motorisoiduilla pippurimyllyillä.

Aikuisten jouluiset tavaranvaihtotalkoot tuntuvat järjettömiltä eritoten kun nykyhuusholleissa on kaikki tarpeellinen ja läjäpäin tarpeetonta roinaa. Moni ajattelee lahjaa valitessaan ostavansa jotain, jota lahjan saaja ei itse malttaisi ostaa. Harva silti suuresti ilahtuu saadessaan kynsienhoitosarjan, alusvaatteiden korjaussetin tai kolmet aamutohvelit. Jos kuitenkin tuntee pakottavaa tarvetta ostaa lahjoja, voisi vaihteeksi satsata palveluihin. Paikallista palvelutuotantoa ja työllisyyttä voi tukea muistamalla ikääntynyttä äitiä vaikkapa siivouslahjakortilla, kummipoikaa yhteisellä teatteri-illalla ja ystävää hierontalahjakortilla tai lastenvahtikeikalla. Jos joulubudjetti on niukka, maksaa vain aikaa hoitaa em. askareet omakätisesti. Jos lahjan on pakko olla kouriintuntuva tavara, miksei valitsisi (luonnonmukaisesti tuotettuja) oman maakunnan elintarvikkeita, joille varmasti löytyy käyttöä. Joulun jälkeenkin on syötävä.

Jos solidaarisuus ylittää kotimaakunnan ja –maan rajat, kannattaa lahjarahat ohjata kehitysyhteistyöjärjestöjen kautta vuohiin, koulupukuihin tai rokotteisiin. Antamisen ilo moninkertaistuu kun lahjan antaa sitä todella tarvitsevalle. Jos haluaa lahjan saajalle jäävän käteen muutakin kuin asiasta muistuttava kiitoskortti, voi joulumieltä kartuttaa järjestöjen tavaralahjoilla: mieluummin Unicef-nalle kuin FurReal-nalle! Sunnuntai-liitteestä (14.12.) ja lehden verkkosivuilta löytyvät joulun viksuimmat lahjavinkit otsikolla ”Ajatusta jouluun”.

Maailmaa voi parantaa myös ostamalla joululahjat hyväntekeväisyyskirpputorilta. Vaikkei lahja saajansa kannalta olisi täysosuma, menee myyntituotto joka tapauksessa hyvään tarkoitukseen. Lelujen ja käyttötavaroiden hyödyntäminen elinkaaren päähän asti säästää myös luonnonvaroja. Samaisten kirpputorien valikoimia voi kartuttaa joulun jälkeenkin, jos pukki sattuisi tuomaan jotain väärän väristä, kokoista tai muuten vain itselle tarpeetonta. Kaapissa hautomalla ne harvoin muuttuvat tarpeellisiksi…

Mitä tulee lasten lahjomiseen, ei iloa kannata pilata järjettömällä lahjavuorella, vaan pikemminkin satsata aikaa lasten kanssa touhuamiseen ja uusien aarteiden ihmettelyyn yhdessä. Muistelimme eräissä pikkujouluissa mieleenpainuvinta lapsuuden joululahjaa. Vain keski-iän ohittaneiden muisti pelasi: joku mainitsi junaradan, toinen ensimmäiset omat sukset, kolmannella aika oli kullannut villasukkapaketin muiston. Ikävä tuottaa lahjojen antajille pettymys näin vuosien jälkeen, mutta me seitsemänkymmentäluvulla ja myöhemmin syntyneet emme juurikaan osanneet nimetä erityistä lahjaa. Voi olla että olemme kiittämättömiä, mutta uskallan epäillä lahjoja olleen liikaa, jotta yhdestäkään olisi ehtinyt nauttia. Nyt omia lapsia tarkkailtuani uskaltaisin väittää, että lasten kyky iloita yksittäisistä lahjoista loppuu siinä viidennen paketin kohdalla.

Sovi siis aikuisten tuttaviesi kanssa roinanvaihdon lopettamisesta ja käytä säästynyt raha hädänalaisten auttamiseen. Hoida ”pakolliset” lahjat palvelun muodossa tai osta ainakin tuote, jolle on varmasti käyttöä (esim. ruokalahja, pullo lempipartavettä tai luomuviiniä) ja/tai johon käytetyt rahat menevät oikeaan osoitteeseen. Osta lapsillekin lahjoja harkiten. Lupaan että saat paremman joulumielen.

Pulinat pois ja eteenpäin

Kolumni / Satakunnan Kansa, 13.2.2008

Otsikko on suora lainaus HS:n pääkirjoituksen otsikosta pari päivää Euroopan komission energia- ja ilmastopaketin julkaisun jälkeen. Komissio julkaisi 23.1. esityksen päästökaupasta vuoden 2013 jälkeen sekä jäsenmaiden vastuujaosta uusiutuvan energian lisäämisessä. Komission laskelmien mukaan energiapaketin toteuttaminen maksaa vuoteen 2020 mennessä EU:lle 0,5 % bruttokansantuotteesta, kansalaista kohti noin 3 euroa viikossa (160 euroa vuodessa). Komission laskelmia on toki kyseenalaistettu, mm. VATT:n vuodentakaisen selvityksen mukaan paketin hinta kansalaista kohden olisi 13 euroa. Maksoi mitä maksoi, toimimattomuus ei ole vaihtoehto.

Eipä aikaakaan, kun teollisuus ja elinkeinoelämä tyrmäsivät paketin tutuksi käynein argumentein: kilpailukyky kärsii ja kustannukset nousevat. Kansanedustaja Anni Sinnemäki huomautti blogissaan osuvasti, että samainen elinkeinoelämä puhuu markkinatalouden kovista vaatimuksista sopeutua toimintaympäristön muutokseen. Siirtyminen energiapihiin yhteiskuntaan on juuri tällainen suuri muutos. Muutoksen kohtaamisessa tarvittavia rohkeita edelläkävijöitä ei tunnu löytyvän ainakaan suomalaisen elinkeinoelämän piiristä, jossa pakettia pidettiin mm. ”mahdottomana” (Teknologiateollisuus), ”tehottomana” (EK) ja sen kustannuksia ”kauhistuttavina” (Kemianteollisuus).

Valitettavasti myös media tuntuu muutamia sooloilijoita lukuun ottamatta liittyneen elinkeinoelämän valituskuoroon. Samainen media repii uutisia ilmastonmuutoksen odotettavissa olevista tuhovaikutuksista. Lempiaiheita tuntuu olevan myös EU:n ja poliitikkojen saamattomuuden irvailu. Kun poliitikot ja virkamiehet EU:ssa kerrankin tarttuivat härkää sarvista isännän otteella, ei otsikoissa juuri ole riemuittu edistysaskeleista ilmastonmuutoksen torjunnassa, saatikka suitsutettu Komission ennakkoluulottomuutta.

Vähälle palstatilalle on jäänyt myös se tosiasia, että päästövähennysten lisäksi uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen vähentää EU:n tuontiriippuvuutta, parantaa energiaturvallisuutta, kehittää uutta teknologiaa ja parantaa EU:n asemia kestävän teknologian maailmanmarkkinoilla. Lämpenemisen hillintä myös synnyttää enemmän työpaikkoja kuin hävittää, sillä uusiutuvan energian työvoimaintensiteetti on suurempi kuin fossiili- tai ydinenergiassa. YK:n ilmastoraportin mukaan ilmastonmuutos luo jopa miljoonia uusia työpaikkoja. Jo nyt etanolituotanto työllistää 500 000 ihmistä Brasiliassa ja aurinkoenergia 150 000 ihmistä Kiinassa. Espanjassa tuulivoiman kehittäminen on työllistänyt suoraan 60 000 ja epäsuorasti 100 000 henkeä. Pohjoismaissa potentiaali on eräiden arvioiden mukaan jopa 500 000 työpaikkaa. Tosiasia on myös, että ilmastopaketin todelliset kustannukset laskevat joka päivä, kun öljyn ja kaasun hinta nousee.

Päästöjen vähentäminen voi siis muodostua talouden kannalta varsinaiseksi kasvutarinaksi. Mutta ellei mitään tehdä, kuivuus nostaa ruoan hintaa, vakuutusmaksut nousevat myrskyjen ja tulvien seurauksena, pääoman tuotto heikkenee ja ihmiset joutuvat tyytymään 5-20 % vaatimattomampaan elintasoon. Vitkastelun aiheuttamia vaihtoehtoiskustannuksia analysoinut ekonomisti Nicholas Stern on laskenut, että ilmastonmuutos voi maksaa maailmalle keskimäärin 11-14 % bruttokansantuotteesta. Sternin sanoin, jos kaikki odottavat, että muut toimivat ensin, kukaan ei tee mitään. Jos EU maailman johtavana talous- ja teknologiamahtina ei kulje ilmastonmuutoksen torjumisen etulinjassa, kuka sitten? Kasvihuonepäästöjen vähentäminen on joka tapauksessa edessä, viimeistään ilmastonmuutoksen aiheuttamien katastrofien pakottamana, silloin kun on jo liian myöhäistä.

Lähtölaskenta on alkanut

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 30.9.2006)

USA:n ex-varapresidentti Al Goren ja ilmastotutkija Tim Flanneryn Suomen vierailujen sekä ensin mainitun Epämiellyttävä totuus –elokuvan ansioista olemme viime viikkoina saaneet kuulla poikkeuksellisen painavaa tekstiä ilmastonmuutoksen seurauksista ihmiskunnalle. Mm. Satakunnan Kansa otsikoi 15.9. ”Tutkija varoittaa: Maailmalla 10 vuotta aikaa reagoida ilmastonmuutokseen”. Kyseistä NASA:n tutkijaa pidetään eturivin asiantuntijana, ja yksittäisiä soraääniä lukuun ottamatta suurin osa ilmastotutkijoista yhtyy hänen näkemyksiinsä.

Jos nykymeno jatkuu, maapallon lämpötila nousee 2-3 astetta, mikä merkitsee täysin toisenlaista planeettaa. Reagointinopeutemme kannalta harmillista on, että esimerkiksi suomalaisille ilmaston lämpenemisen lyhyen aikavälin seuraukset tuntuvat ensi alkuun tervetulleilta: kukapa ei lämpimistä kesistä pitäisi. Hieman pidemmälle näkevät ja laveammin ajattelevat ihmiset ymmärtävät kuitenkin, että lämpimämmällä planeetalla merenpinta nousee, pitkät kuivat kaudet yhdessä trooppisten myrskyjen, tulvien ja lämpöaaltojen kanssa vaikeuttavat ihmisten elämää kaikkialla, samaan aikaan kun puolet lajeista uhkaa kuolla sukupuuttoon. Tällaisenko perinnön haluamme jättää tuleville sukupolvillemme?

Vihreiden 17.9. julkistaman eduskuntavaaliohjelman tärkein vaatimus on, että ilmastonmuutosta on alettava torjua puheiden lisäksi myös teoilla: On siirryttävä ilmastopolitiikkaan, joka oikeasti hidastaa ilmaston lämpenemistä. Öljyriippuvuutta on vähennettävä. Autoilulle on luotava vaihtoehtoja ja autoverotus on porrastettava päästöjen mukaan. Ratojen kuntoa on parannettava ja joukkoliikenteen hintoja laskettava. Uusiutuville energialähteille on suunnattava enemmän tukia ja niiden kysyntää on lisättävä syöttötariffeilla. Ilmastonmuutoksen torjunnassa vihreät ovatkin raskaan sarjan toimijoita, jotka ovat tarvittaessa valmiita uhraamaan jopa muutaman siivun palvottua talouskasvua ilmastokamppailun alttarille.

Toimettomuuden lasku kasvaa vuosi vuodelta. Edellä lueteltujen poliittisten toimien rinnalla jokainen voi ottaa pieniä askelia ilmastonmuutoksen torjumiseksi arjen askareissa sekä suosien niin kuluttajana, kasvattajana kuin äänestäjänä toimijoita, jotka aidosti asettavat ilmastonmuutoksen torjunnan etusijalle. Yksinkertaisia ja helposti toteutettavia arjen ekotekoja löytyy mm. osoitteista www.stopclimatechange.net ja www.climatecrisis.net. Ja jokainen joka epäilee ilmaston lämpenemisen ja sen seurausten vakavuutta, käyköön elokuvateattereissa katsomassa 

Epämiellyttävää totuutta silmiin. Vaikka elokuva kieltämättä sisältää paljon presidentinvaalikampanjalta haiskahtavaa materiaalia, on sen tieteellinen sanoma vääjäämätön.
Lähtölaskenta on alkanut – sekä planeetallemme että toivoakseni niille päättäjille, jotka eivät ota ilmastonmuutoksen torjuntaa tosissaan! Satakunnan Vihreät kutsuivat Epämiellyttävän totuuden ennakkonäytäntöön Porin Promenadikeskukseen 13.9. sekä kaupungin johtotroikan että kaupunginhallituksen. Kutsun sai yhteistyökumppanimme kautta myös joukko elinkeinoelämän ja median vaikuttajia. Yksikään vihreiden kutsuvieraista ei noudattanut kutsua, elinkeinoelämän vaikuttajistakin vain kourallinen. Joko ilmastonmuutos ja sen torjuminen eivät kiinnosta porilaispäättäjiä tai he ovat niin valveutuneita, etteivät tarvitse lisäinformaatiota. Totisesti toivon jälkimmäistä, pahoin pelkään ensimmäistä. Emme ole vastuussa planeettamme – ainoan kotimme – tulevaisuudesta yksinomaan toisillemme, vaan ennen kaikkea tuleville sukupolville. 2-kuukautisen naperon äitinä tunnen entistä suurempaa huolta koko planeettamme tulevaisuudesta!

Savupiipputeollisuuden mekasta ilmastosuojelun kärkimaakunnaksi?

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 16.2.2006)

16.2. vietetään Kioto-ilmastosopimuksen juhlapäivää. Euroopan unionissa on siis käyty nyt vuosi päästökauppaa. Tällä tarkoitetaan tietynkokoisten tuotantolaitosten lupaa ”päästää” ilmaan kasvihuonekaasuja: alkuvaiheen tarkastelussa puhutaan vain hiilidioksidipäästöistä. Toistaiseksi päästökauppojen lopullisesta mahdollisesta hyödystä ei ole vielä näyttöä. Kuluttaja on joutunut kokemaan sen vaikutuksen kohoavina energiamaksuina.

Näin on käymässä myös Satakunnassa. Viimeksi Pori Energia ilmoitti uusista sähköenergian hinnankorotuksista. Perusteista voidaan olla erikin mieltä: saihan laitos (+ Porin Lämpövoima) aikanaan valtioneuvoston päätöksellä ilmaiseksi n. 90 % päästöoikeuksia budjetoimaansa päästömäärään verrattuna. Nyt laitos siirtää osan tästä ilmaisesta hyödystään kuluttajan maksettavaksi.

Yksi perusteista hinnankorotukseen on turpeella tuotetun sähkön pienvoimalatuen poistuminen. Valitettavasti turve lasketaan kuuluvaksi fossiilisten polttoaineiden joukkoon eli sen käyttö energiantuotantoon lisää tarvetta hankkia lisää päästöoikeuksia. Näin ollen ponnistelut pitäisikin suunnata energiaraaka-aineisiin, jotka eivät edellytä velvoitteita lisäpäästöoikeuksien ostamiseen.

Hintaohjaus alkaa purra

Jotain positiivistakin on seurannut kohonneesta energian hinnasta eli bioenergian tuotanto vielä ehkä vaatimattominkin menetelmin on alkanut kiinnostaa sekä energian käyttäjiä että sen tuottajia. Vaikka eduskunnan ydinvoimalapäätöksen liitetty risupaketti ei olekaan toteutunut, ovat monet metsänomistajat huomanneet tärkeäksi alkaa korjata talteen yhä tarkemmin harvennushakkuiden yms. jätteet toimitettavaksi sopiviin polttolaitoksiin.
Myös pienrakentajalle tarjoaa tämän päivän tekniikka luonnollisen avun haitallisten päästöjen vähentämiseen. Uudet omakotitalot olisi järkevintä varustaa maalämmöllä, varaavalla puulämmitteisellä takalla ja tarpeen mukaan ilmalämpöpumpuilla. Sijoittamalla vanhaan sähkölämmitystaloon noin 2000 euroa saa hankittua ilmalämpöpumpun, joka kulutustavasta riippuen saattaa maksaa itsensä takaisin kolmen- viiden vuoden kuluessa.

Sokeritehtaatkin ilmastotalkoisiin

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja on lupaillut uusia investointitukia ensi vuoden alkuun, jolloin peltobioenergian talteenottoa voitane kehittää. Kyseeseen tulisi esimerkiksi ruokohelpin, energiakauran ja vastaavien poltettavaksi kelpaavien ja suhteellisen paljon energiasisältöä olevien viljeltävien kasvien korjuu, varastointi ja polttoratkaisut. Kuopion Haapaniemen voimalaitoksella viime vuoden lopulla tehty koepoltto, jossa turpeen joukkoon oli lisätty ruokohelpettä , onnistui moitteettomasti. Polttotekniikkaa ja raaka-aineen kosteuspitoisuutta pitää kuitenkin selvittää ruokehelpeen laajempaa käyttöä ajatellen.

Satakunnan monet kesannolla olevat peltoaukeamat voitaisiin nopeastikin saada hyötykäyttöön juuri energiakasvien avulla. Tässä yhteydessä kannattaa myös miettiä viljelyn suuntaamista sellaisiin tuotteisiin, jotka toisivat valtiovallan muuttaessa energiapolitiikkaansa apua autojen päästöjen vähenemiseen. Tehty päätös toisen sokeritehtaan lopettamisesta tulisi kokea juurikasviljelijöiden ja Sucros Oy:n mahdollisuutena aloittaa polttoaine-etanolin suurimittainen valmistus, jotta EU:n energialinjaus biopolttoaineiden kohdalla täyttyisi.

Hyviä hankkeita menossa maakunnassa

Ilmastoa suojelevia muita eri vaiheessa olevia ratkaisuja löytyy maakunnastamme paljon. Porin kaupunki on kertonut haluansa olla johtava tuulivoiman tuottaja maassamme. Jo nyt käytössä olevat voimalat ovat saamassa vahvistusta Tahkoluotoon pystytettävistä kolmesta tuulivoimalasta ja ensi viikolla esitellään Hyötytuuli Oy:n suunnitelmia merelle Reposaaren ulkopuolelle ajatellusta tuulivoimalapuistosta. Toteutuessaan laajempana vaihtoehtona se toisi merelle 32 uutta tuulivoimalaa. Hyötytuuli Oy:lle onkin annettava täysi tunnustus tästä rohkeasta päätöksestä.

Raumalla UPM:n jätteenpolttolaitos käyttää tehokkaasti prosesseissa syntyneet jätteet muuttaen ne energiaksi. Köyliössä Hallavaaran jätekeskus pystynee hyödyntämään elintarviketeollisuuden jätteet valmistamalla biokaasua määrän, joka vastaa miljoonaa öljylitraa vuodessa. Honkajoelle ollaan rakentamassa kokonaista kasvipuutarharypälettä, joka ammentaa tarvitsemansa energian ei fossiilisista polttoaineista. Luvian Hangassuon kaatopaikkakaasu on mahdollista ottaa hyötykäyttöön. Monet pientilojen omistajat edesauttavat omilla energiaratkaisuillaan ilmastomme puhtaana säilymistä.

Uusien ratkaisujen löytyminen ja niiden edelleen kehittäminen on pitkälti valtiovallan rahoitustoimenpiteistä kiinni. Maakunnassamme ovat tietyt ratkaisut jo käytössä, nyt kysymys on vain vaihtoehtoisten ratkaisujen käyttöönotosta.

Maria Väkiparta, Tapio Meri, Jenni Sainala, Kati Harmaala, Sarianne Karikko