Jähmettynyt mutta vakaa Suomi

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 19.1.2015

"Startupeista ei synny uutta Nokiaa ellemme opi haastamaan toisiamme rakentavassa hengessä"

Jussi Valtonen kuvaa Finlandia-palkinnon saaneessa romaanissaan ”He eivät tiedä mitä tekevät” vuoden 1994 Helsinkiä akateemiselle uralle tähtäävän amerikkalaisen Joen silmin. Joen mielestä suomalaiset tutkijat ovat laiskoja ja opiskelijat käyvät tenteissä lukematta mitään, Joen laboratorioapulaisiksi palkkaamista jatko-opiskelijoistakin toinen kehtaa hankkiutua raskaaksi, toinen kärsii mielenterveysongelmista. Elämä Suomessa on kuin dementia, jokainen kuukausi tuhoaa aivosoluja. Joe kaipaa ympäristöön jossa hänet haastettaisiin ajattelemaan terävämmin, tekemään enemmän ja paremmin – takaisin Amerikkaan. Suomessa hän pelkää taantuvansa ja tottuvansa siihen ettei keneltäkään vaadita mitään.

Jos Valtosen kuvaus osuu puoliksikaan oikeaan, paljon on suomalaisyliopistoissa tapahtunut 20 vuodessa. Kirsi-Mari Kallio tutki viime vuonna julkaistussa, paljon julkisuutta saaneessa väitöskirjassaan suoritusmittauksen vaikutuksista suomalaisiin yliopistoihin. Kallion mukaan suurimmat uudistukset liittyvät valtionohjauksen muutokseen resurssi- ja budjettiperäisestä tulosorientoituneempaan suuntaan sekä yliopiston johdon muuntautumiseen kohti yritysmäistä ammattijohtoa. On syntynyt uusi ”suoritusmittausorientoitunut akatemia” ja yliopistoista on Kallion haastattelemien tutkijoiden mielestä tullut maisteri- ja paperitehtaita.

Vaikka suomalainen työelämä on muuallakin kuin yliopistoissa muuttunut raadolliseksi ja vaatimukset kasvaneet paikoin mahdottomiksi, jäin Joen ”purkausta” lukiessani pohtimaan olisiko meillä edelleen parantamisen varaa toistemme rakentavassa haastamisessa. Näppituntumalla voi todeta, ettei suomalaisissa työyhteisöissä jaeta sen enempää kehuja kuin kehittävää kritiikkiäkään. Heikostikin suoriutuva työntekijä saa elää siinä uskossa että selviää töistään mallikelpoisesti, kunnes hänelle näytetään yllätyksekseen ovea. Reilumpaa olisi antaa kehittymisen mahdollisuuksia matkan varrella.

Jotain Suomessa tehdään silti perustavanlaatuisesti oikein. Suomi voitti jälleen maailman vakain maa -tittelin amerikkalaisen The Fund for Peace -järjestön mittauksessa ja oli ainoana maana luokassa "erittäin vakaa". Yhdysvallat oli listan sijalla 20. Vuonna 2010 maailman vakain maa oli Norja, sen jälkeen Suomi on vienyt voiton. Emme ehkä kansakuntana edelleenkään ole maailman innovatiivisimpia startup-visionäärejä. Teemme mieluummin hitaita lehmänkäännöksiä kuin äkäisiä täyskäännöksiä. Mutta luotamme toisiimme ja viranomaisiimme juuri sellaisina jähmeinä jöröinä kuin olemme ja pyrimme huolehtimaan siitä, ettei kukaan jää menestyjien jalkoihin. Siinä on amerikkalaisellekin ihmettelemistä vuoden 2015 Suomessa.

SAMK ja yliopistokeskus saman katon alle

Yliö / Satakunnan Kansa 1.11.2011

Ammattikorkeakouluissa on alkamassa raju supistusohjelma. Samaan aikaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä alueen keskeisten toimijoiden kanssa halutaan kehittää. Korkeakoulujen toimipisteverkkoa kootaan riittävän laajoiksi, innovatiivisiksi osaamisympäristöiksi. Yliopistokeskuksilta odotetaan tiivistä yhteyttä emoyliopistojen toimintaan sekä alueen tarpeita palvelevaa koulutusta ja tutkimusta. Yliopistokeskuksista halutaan tehdä ”palvelualustoja, joiden kautta yliopistot osallistuvat alueen kehittämistyöhön”. Toivon mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) huomioi emoyliopistojen alueellisen kehittämistyön myös niiden rahoituksen mittareita määrittäessään.

Hallituksen korkeakoulupoliittisten linjausten mukaan yliopistokeskusten toimintamahdollisuudet turvataan ja rahoitus säilyy nykyisellään.  Yliopistojen koulutustarjonnan kokonaismäärässä ei ole samanlaisia leikkaustarpeita kuin ammattikorkeakoulutuksessa. Vaikka yliopistokeskusten pullat ovat siis melko hyvin uunissa, kehitystyötä on jatkettava ja reaktioherkkyyttä parannettava. OKM:n lisäksi myös emoyliopistot vaativat yliopistokeskuksilta vakuuttavia näyttöjä.

OKM:ssä on innostuttu ammattikorkeakoulujen ja yliopistokeskusten keskittämisestä samalle kampukselle. Yliopistokeskusseminaarissa Kajaanissa viime viikolla puhunut korkeakouluneuvos Ari Saarinen piti ideaalina Seinäjoen mallia, jossa samalla kampuksella toimivat edellä mainittujen lisäksi muutkin innovaatiojärjestelmän toimijat. Jos SAMK:n ja yliopistokeskuksen yhteiskampus toteutuisi Porissa, olisi Puuvillassa kasassa todellinen dream team: korkeakoulujen lisäksi maakuntaliitto, maakuntalehti, iso joukko pk-yrityksiä, julkisia palveluja (mm. Pohjois-Porin neuvola) ja mahdollisesti iso kauppakeskus – innovatiivisempää osaamisympäristöä  ja ”alueellista palvelualustaa” on vaikea kuvitella.

Fyysisellä läheisyydellä on aidosti yhteistyötä lietsova vaikutus: esim. Satakunnan Kansan ja Prizztech Oy:n muutto Puuvillaan on helpottanut ja lisännyt yhteistyötämme tuntuvasti. Tutkijamme ovat päässet kertomaan tutkimushankkeistaan omin sanoin talossa kiertäneille toimittajille, lounasravintolassa tapahtuu päivittäin spontaaneja kohtaamisia, vietämme yhteistä lukuvuoden avajaispiknikkiä, joulumatineaa jne. Kahtena kesänä olemme yhdessä nostaneet hyvällä menestyksellä satakuntalaisteemoja SuomiAreena-keskusteluihin Puuvillan puistossa.

SAMK ja yliopistokeskus tekevät jo nyt tiivistä yhteistyötä monella alueella. Tutkimuksen painoalat ovat lähellä toisiaan, joustava opinto-oikeus tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden liittää tutkintoon sopivia opintoja muiden yliopistojen/korkeakoulujen tarjonnasta, koulutusmarkkinoinnissa rakennetaan yhteistä SIIVU-brändiä, opiskelijajärjestöillä on yhteinen Opiskelijatalo jne. ”Yhteen muutto” olisi siis luonteva seuraava askel. Kuten Satakunnan korkeakoululaitoksen strategiassa todetaan, voimien tarkoituksenmukaisella yhdistämisellä varmistetaan monipuolisen korkeakoulutuksen ja korkeatasoisen osaamisen pysyvyys alueella.

Kauas maisterit karkaavat

Kolumni / Satakunnan Kansa, 12.3.2008

Nyt kun toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestämisestä ollaan pääsemässä laihaan sopuun, on aika kääntää katse Satakunnan korkeakoululaitokseen. Maakunnan korkeakouluverkoston toimijoiden ansiokkaasta yhteistyöstä tuoreimpana todisteena on tammikuussa allekirjoitettu, historialliseksikin luonnehdittu yhteistyösopimus. Myös yliopistokeskuksen eri yksiköiden yhteistyö kuuluu kelpaavan esikuvaksi jopa tulevalle innovaatioyliopistolle.

Satakunnassa rakenteet ovat siis kutakuinkin kunnossa, mutta profiloitumisessa on uskoakseni vielä toivomisen varaa. Alueellisen korkeakoulupolitiikan kohtalon kysymys kuitenkin on, onko korkeakouluyksiköillä viisautta tunnistaa ja rohkeutta priorisoida niitä koulutus- ja tutkimusohjelmia, jotka parhaiten kohtaavat yrityselämän, julkishallinnon ja aluekehityksen tarpeet. Kaikeksi onneksi korkeakouluverkostomme strateginen ohjaus ja alueelle tuottama lisäarvo aiotaan nyt trimmata kuntoon päteväksi tiedetyn selvitysmiehen avulla.

Entä palveleeko alue yrityksineen korkeakouluverkostoa, sen opiskelijoita ja tutkijoita? Opiskelijat pitävät kuulemani mukaan Poria viihtyisänä opiskelukaupunkina: opiskeluilmapiiri on suotuisa ja tarjolla on kohtuuhintaisia asuntoja. Mm. Satakunnan Kansan taannoisessa juhlaseminaarissa korvaan särähti kuitenkin ilkeästi, kun nuoria lupauksia esiteltäessä lähes jokaisen mainittiin syntyneen ja opiskelleen Satakunnassa, mutta vaikuttavan nykyään Helsingissä.

Avointen työpaikkojen määrän lisäksi pääkaupunkiseudulle vetää sikäläisten yritysten maine urakehityksen, tehtäväkierron ja koulutuksen suhteen. Tarkasteltaessa vuoden 2006 Talentumin työnantajamielikuvatutkimuksen valossa tekniikan, kaupan ja humanististen alojen yliopisto- ja AMK-opiskelijoiden suosikkityönantajia, listalla komeilevat sellaiset suuryritykset kuin Nokia, ABB, Kone, Finnair, SanomaWsoy sekä pankit, konsulttiyritykset, ministeriöt, valtio ja yliopistot. Valitettavan harva vastavalmistunut osaa arvostaa sitä, että porilaisessa pk-yrityksessä noviisikin saisi olla suuri kala pienessä vedessä.

Yrittäjyystutkija Peter van der Sidjen mukaan nykyopiskelijoilla on mahdollisuus valita työnantajakseen ison ja pienen yrityksen lisäksi oma yritys (SK 3.3.2008). Jospa siis madallettaisiinkin akateemisen yrittäjyyden kynnystä ja tehtäisiin yrittäjyys erityisen houkuttelevaksi täällä kotikulmilla entistä pontevamman yrityshautomotoiminnan, edullisten toimitilojen ja mentoroinnin yms. avulla.

Rinnakkainen tai vaihtoehtoinen menestysresepti erityisesti yliopistokeskukselle voisi olla keskittyminen OM:n esityksen mukaisesti aikuis- ja täydennyskoulutukseen, koska valtaosa täällä oppinsa ammentavista nuorista karkaa joka tapauksessa urakiilto silmissä pääkaupunkiseudulle. Kaltaisiani pienten lasten vanhempia ei pääkaupunkiseudun hektinen elämänmeno ja työlle omistautuva elämäntyyli sen sijaan houkuta. Maakuntaan jo ankkuroitunutta aikuisväestöä täydennyskouluttamalla tieto ja osaaminen siirtyisivät luontevasti yrityksiinkin. Onhan meissä työkokemusta jo hankkineissakin sitä paitsi luomisvoimaa ja yrittäjyyspotentiaalia, jonka realisoimista Porin seudulla helpottaa monessa tapauksessa isovanhempien ym. tukiverkostojen läheisyys.

Niin tai näin, korkeakoulutuksesta ja maistereista tulee pitää kiinni kynsin ja hampain, sillä matala koulutustaso on yksi maakunnan suurimmista ongelmista ja yliopistokeskus yksi Porin hengitysilman merkittävimmistä raikastajista!