Viedäänkö korkeakouluja oikeaan suuntaan?

(kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 11.7.2016)

Kuluneen vuoden kuuma peruna korkeakoulukentällä ovat olleet hallituksen rajuiksi moititut määrärahaleikkaukset. Vuosi sitten SuomiAreenalla puhuttiin rahaa enemmän rakenteista: yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä keskusteltiin otsikoilla ”Uudenlaista yhteistyötä vai tiukempaa työnjakoa?” ja elinkeinoelämäyhteistyöstä otsikolla ”Me korkeakouluja vai korkeakoulut meitä varten?”

Korkeakoulukentän uudistamisen tavoitteiksi on asetettu mm. tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen, menestyminen kansainvälisissä vertailuissa, profiloituminen ja rönsyjen karsiminen, alueellisten ja alakohtaisten osaamiskeskittymien vahvistaminen sekä lyhemmät opiskeluajat.

Tavoitteisiin on pyritty mm. lisäämällä elinkeinoelämän vaikutusvaltaa yliopistojen päättävissä elimissä, ohjaamalla rahoitusta ”strategiseen” tutkimukseen ja ”huippuyksiköille”, karsimalla tukipalveluhenkilöstöä ja pieniä tai pääkampuksen ulkopuolella sijaitsevia yksiköitä sekä leikkaamalla opintorahaa ja maksimitukiaikaa.

Mm. Grahn-Laasosen peräänkuuluttamia alueellisia ja alakohtaisia osaamiskeskittymiä ei synny ilman alueellisia tutkimus- ja opetustoimintoja. Jo tutkimus- ja koulutusalojen karsiminen ja keskittyminen ”alueellisiin vahvuuksiin” heikentää elinkeinorakenteen monipuolisuutta. Salo on kauhuesimerkki yhden kortin varaan rakentamisesta. Vastaavasti Porin sanotaan selvinneen 1990- ja 2000- lukujen taantumista samankokoisia kaupunkeja paremmin juuri korkeakoulutuksen myötä monipuolistuneen elinkeinorakenteensa ansiosta.

Luovuutta ja innovaatioita janoavassa, alati muuttuvassa työelämässä pärjääviä moniosaajia ei puolestaan kasva paperitöihin ja rahoitushakemuksiin nääntyneiden yliopisto-opettajien pikakurssittamina. Opintotukikiristysten sijaan työelämään siirtymistä voisi vauhdittaa välivuosia ja vääriä valintoja karsimalla: Lukion kolmannen kevään voisi pyhittää ylioppilaskokeisiin pänttäämisen sijaan korkeakoulutarjontaan tutustumiseen ja pääsykokeisiin valmistautumiseen. Alemman korkeakoulututkinnon (kandi tai amk) aloituspaikkamääriä voisi kasvattaa. Maisterivaiheeseen voisi puolestaan seuloa motivoituneimmat opiskelijat. Samalla pitäisi parantaa alemman tutkinnon työllistävyyttä.


Kirjoittaja valitsi lukion jälkeen väärän koulutusalan

SAMK ja yliopistokeskus saman katon alle

Yliö / Satakunnan Kansa 1.11.2011

Ammattikorkeakouluissa on alkamassa raju supistusohjelma. Samaan aikaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä alueen keskeisten toimijoiden kanssa halutaan kehittää. Korkeakoulujen toimipisteverkkoa kootaan riittävän laajoiksi, innovatiivisiksi osaamisympäristöiksi. Yliopistokeskuksilta odotetaan tiivistä yhteyttä emoyliopistojen toimintaan sekä alueen tarpeita palvelevaa koulutusta ja tutkimusta. Yliopistokeskuksista halutaan tehdä ”palvelualustoja, joiden kautta yliopistot osallistuvat alueen kehittämistyöhön”. Toivon mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) huomioi emoyliopistojen alueellisen kehittämistyön myös niiden rahoituksen mittareita määrittäessään.

Hallituksen korkeakoulupoliittisten linjausten mukaan yliopistokeskusten toimintamahdollisuudet turvataan ja rahoitus säilyy nykyisellään.  Yliopistojen koulutustarjonnan kokonaismäärässä ei ole samanlaisia leikkaustarpeita kuin ammattikorkeakoulutuksessa. Vaikka yliopistokeskusten pullat ovat siis melko hyvin uunissa, kehitystyötä on jatkettava ja reaktioherkkyyttä parannettava. OKM:n lisäksi myös emoyliopistot vaativat yliopistokeskuksilta vakuuttavia näyttöjä.

OKM:ssä on innostuttu ammattikorkeakoulujen ja yliopistokeskusten keskittämisestä samalle kampukselle. Yliopistokeskusseminaarissa Kajaanissa viime viikolla puhunut korkeakouluneuvos Ari Saarinen piti ideaalina Seinäjoen mallia, jossa samalla kampuksella toimivat edellä mainittujen lisäksi muutkin innovaatiojärjestelmän toimijat. Jos SAMK:n ja yliopistokeskuksen yhteiskampus toteutuisi Porissa, olisi Puuvillassa kasassa todellinen dream team: korkeakoulujen lisäksi maakuntaliitto, maakuntalehti, iso joukko pk-yrityksiä, julkisia palveluja (mm. Pohjois-Porin neuvola) ja mahdollisesti iso kauppakeskus – innovatiivisempää osaamisympäristöä  ja ”alueellista palvelualustaa” on vaikea kuvitella.

Fyysisellä läheisyydellä on aidosti yhteistyötä lietsova vaikutus: esim. Satakunnan Kansan ja Prizztech Oy:n muutto Puuvillaan on helpottanut ja lisännyt yhteistyötämme tuntuvasti. Tutkijamme ovat päässet kertomaan tutkimushankkeistaan omin sanoin talossa kiertäneille toimittajille, lounasravintolassa tapahtuu päivittäin spontaaneja kohtaamisia, vietämme yhteistä lukuvuoden avajaispiknikkiä, joulumatineaa jne. Kahtena kesänä olemme yhdessä nostaneet hyvällä menestyksellä satakuntalaisteemoja SuomiAreena-keskusteluihin Puuvillan puistossa.

SAMK ja yliopistokeskus tekevät jo nyt tiivistä yhteistyötä monella alueella. Tutkimuksen painoalat ovat lähellä toisiaan, joustava opinto-oikeus tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden liittää tutkintoon sopivia opintoja muiden yliopistojen/korkeakoulujen tarjonnasta, koulutusmarkkinoinnissa rakennetaan yhteistä SIIVU-brändiä, opiskelijajärjestöillä on yhteinen Opiskelijatalo jne. ”Yhteen muutto” olisi siis luonteva seuraava askel. Kuten Satakunnan korkeakoululaitoksen strategiassa todetaan, voimien tarkoituksenmukaisella yhdistämisellä varmistetaan monipuolisen korkeakoulutuksen ja korkeatasoisen osaamisen pysyvyys alueella.

Kauas maisterit karkaavat

Kolumni / Satakunnan Kansa, 12.3.2008

Nyt kun toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestämisestä ollaan pääsemässä laihaan sopuun, on aika kääntää katse Satakunnan korkeakoululaitokseen. Maakunnan korkeakouluverkoston toimijoiden ansiokkaasta yhteistyöstä tuoreimpana todisteena on tammikuussa allekirjoitettu, historialliseksikin luonnehdittu yhteistyösopimus. Myös yliopistokeskuksen eri yksiköiden yhteistyö kuuluu kelpaavan esikuvaksi jopa tulevalle innovaatioyliopistolle.

Satakunnassa rakenteet ovat siis kutakuinkin kunnossa, mutta profiloitumisessa on uskoakseni vielä toivomisen varaa. Alueellisen korkeakoulupolitiikan kohtalon kysymys kuitenkin on, onko korkeakouluyksiköillä viisautta tunnistaa ja rohkeutta priorisoida niitä koulutus- ja tutkimusohjelmia, jotka parhaiten kohtaavat yrityselämän, julkishallinnon ja aluekehityksen tarpeet. Kaikeksi onneksi korkeakouluverkostomme strateginen ohjaus ja alueelle tuottama lisäarvo aiotaan nyt trimmata kuntoon päteväksi tiedetyn selvitysmiehen avulla.

Entä palveleeko alue yrityksineen korkeakouluverkostoa, sen opiskelijoita ja tutkijoita? Opiskelijat pitävät kuulemani mukaan Poria viihtyisänä opiskelukaupunkina: opiskeluilmapiiri on suotuisa ja tarjolla on kohtuuhintaisia asuntoja. Mm. Satakunnan Kansan taannoisessa juhlaseminaarissa korvaan särähti kuitenkin ilkeästi, kun nuoria lupauksia esiteltäessä lähes jokaisen mainittiin syntyneen ja opiskelleen Satakunnassa, mutta vaikuttavan nykyään Helsingissä.

Avointen työpaikkojen määrän lisäksi pääkaupunkiseudulle vetää sikäläisten yritysten maine urakehityksen, tehtäväkierron ja koulutuksen suhteen. Tarkasteltaessa vuoden 2006 Talentumin työnantajamielikuvatutkimuksen valossa tekniikan, kaupan ja humanististen alojen yliopisto- ja AMK-opiskelijoiden suosikkityönantajia, listalla komeilevat sellaiset suuryritykset kuin Nokia, ABB, Kone, Finnair, SanomaWsoy sekä pankit, konsulttiyritykset, ministeriöt, valtio ja yliopistot. Valitettavan harva vastavalmistunut osaa arvostaa sitä, että porilaisessa pk-yrityksessä noviisikin saisi olla suuri kala pienessä vedessä.

Yrittäjyystutkija Peter van der Sidjen mukaan nykyopiskelijoilla on mahdollisuus valita työnantajakseen ison ja pienen yrityksen lisäksi oma yritys (SK 3.3.2008). Jospa siis madallettaisiinkin akateemisen yrittäjyyden kynnystä ja tehtäisiin yrittäjyys erityisen houkuttelevaksi täällä kotikulmilla entistä pontevamman yrityshautomotoiminnan, edullisten toimitilojen ja mentoroinnin yms. avulla.

Rinnakkainen tai vaihtoehtoinen menestysresepti erityisesti yliopistokeskukselle voisi olla keskittyminen OM:n esityksen mukaisesti aikuis- ja täydennyskoulutukseen, koska valtaosa täällä oppinsa ammentavista nuorista karkaa joka tapauksessa urakiilto silmissä pääkaupunkiseudulle. Kaltaisiani pienten lasten vanhempia ei pääkaupunkiseudun hektinen elämänmeno ja työlle omistautuva elämäntyyli sen sijaan houkuta. Maakuntaan jo ankkuroitunutta aikuisväestöä täydennyskouluttamalla tieto ja osaaminen siirtyisivät luontevasti yrityksiinkin. Onhan meissä työkokemusta jo hankkineissakin sitä paitsi luomisvoimaa ja yrittäjyyspotentiaalia, jonka realisoimista Porin seudulla helpottaa monessa tapauksessa isovanhempien ym. tukiverkostojen läheisyys.

Niin tai näin, korkeakoulutuksesta ja maistereista tulee pitää kiinni kynsin ja hampain, sillä matala koulutustaso on yksi maakunnan suurimmista ongelmista ja yliopistokeskus yksi Porin hengitysilman merkittävimmistä raikastajista!