Näytetään tekstit, joissa on tunniste koe-eläintoiminta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koe-eläintoiminta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. toukokuuta 2007

Bullshitiä eläinkokeista


Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 15.5.2007)

Nimimerkillä The Bull kirjoittanut henkilö oli lukenut allekirjoittaneen ja Anne Råbergin Koe-eläinten päivän kirjoitukset. Seuraavassa haluan korjata muutaman hänen asiavirheistään:  Ensinnäkään koe-eläintoiminnassa ei ole kyse muutamasta hiirestä ja rotasta: Yliopistot, valtion laitokset, lääketehtaat ym. yritykset käyttävät Suomessa vuosittain 200 000 – 650 000 selkärankaista koe-eläintä. Yleisimmin käytettyjen rotan, hiiren ja kalan lisäksi kokeissa käytetään myös mm. kaneja, marsuja, koiria, kissoja, sikoja, lampaita, hevosia, kanoja ja apinoita.  
Toisekseen koe-eläinten kärsimykset eivät ole vähäisiä: Eläimille aiheutetaan kokeissa huomattavaa kärsimystä, esim. kemikaalien myrkyllisyyttä tai kivun mekanismeja tutkittaessa. Jopa kuolinsyytutkimusta on tehty hukuttamalla ja palelluttamalla eläimiä. Koe-eläinten kärsimyksiä pahentavat ahtaat ja virikkeettömät tilat sekä hoitajien vähäinen lukumäärä.  
 
Kolmanneksi eläinsuojelunäkökohtien esille nostaminen ei tarkoita, etteikö henkilöllä riittäisi myötätuntoa ihmisten kärsimyksille. Päinvastoin, jos henkilöllä riittää myötätuntoa eläintenkin kärsimyksille, kuinka hän voisi ohittaa nälkää näkevän tai piestyn lapsen? Eläinkokeiden vähentäminen ja korvaaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä ei millään muotoa heikennä sotaveteraanien tai sodan siviiliuhrien asemaa!  
Neljänneksi eläinkokeille on vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden käyttö lisääntyy koko ajan kehitystä tukevien säätiöiden ja eläinsuojelujärjestöjen painostuksen ansiosta. Ja vaikkei minua vielä tällä kierroksella valittukaan eduskuntaan ajamaan eläinten ja muiden heikossa asemassa olevien asiaa, myös tuoreen hallitusohjelman (s. 35) mukaan koe-eläintoiminnassa pyritään uuden (2006) koe-eläinlain tavoitteiden mukaisesti kokeiden mahdollisimman pieneen määrään ja kokeiden korvaamiseen muilla menetelmillä.  

Lopuksi The Bull vaati panostusta inhimillisyyteen ja ihmisten keskinäiseen välittämiseen ennen kuin rottien ja kanien asiaa lähdetään ajamaan. Hän ei ehkä ole kuullut, että eläinsuojelu on kasvatusta inhimillisyyteen (Albert Schweizer). (Satakunnan Kansa, 28.5.2007)
Ex-koekaniinille 
Ex-koekaniinin tekstistä ei suoranaisesti käy ilmi, miltä osin esittämäni argumentit olivat virheellisiä. Olennainen puute ilmeisesti oli, etten maininnut ihmistä lääketestaukseen käytettävien lajien joukossa. Nimimerkki ex-koekaniini pyrki tekstillään “Väärää tietoa eläinkokeista” (SK 25.5.) ilmeisesti kumoamaan joitakin allekirjoittaneen aiemmassa (15.5.) mielipidekirjoituksessa olleita faktoja eläinkokeiden määrästä ja laadusta. 

Tekstini oli kuitenkin vastine kirjoitukseen (SK 7.5.), jossa sekä eläinkokeiden määrää että kivulaiaisuutta vähäteltiin. Siksi halusin tuoda ilmi, että usein hyvinkin tuskallisissa (ja osin turhissa) kokeissa kätyetään “muutaman rotan” sijaan satojatuhansia eläimiä hiiristä hevosiin. Ellei se aiemmasta tekstistäni käynyt ilmi, korjattakoon tässä, että kokeita tekevät lääketeollisuuden ohella mm. kosmetiikka- ja puhdistuasaineteollisuus. 
 
Ihmiset voivat toki korvata eläinkokeita, esim. testaamalla lääkkeitä ex-koekaniinin tavoin. Ihminen, toisin kuin koe-eläin, kuitenkin osallistuu kokeisiin vapaaehtoisesti ja saa niistä rahallisen tm. korvauksen (koe-eläimen korvaus on ahdas ja virikkeetön häkki ja/tai lopettaminen kokeen jälkeen). Ihmistä ei myöskään altisteta henkeä tai terveyttä vakavasti uhkaaville, saatika tuskallisen kivuiliaille kokeille.

tiistai 24. huhtikuuta 2007

WC-puhdistusaine ei tunnu kivalta silmässä


Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 24.4.2007)
Tänään 24.4. vietetään kansainvälistä eläinkokeiden vastaista päivää. Koska eläinkoelaboratoriot ovat piilossa, harva tulee ajatelleeksi koe-eläinten kärsimyksiä kun niillä testataan paitsi lääkkeitä, myös tupakkaa, kodin puhdistusaineita, hygieniatuotteita, kosmetiikkaa jne. 
Suurin osa eläinkokeista on korvattavissa muilla menetelmillä, joiden tukemiseen ei kuitenkaan tunnu löytyvän poliittista tahtoa. Näyttää itse asiassa siltä, että eläinkokeet vain lisääntyvät EU:n uusien kemikaalisäädösten myötä. On toki hyvä, että kemikaalit on todettava turvallisiksi ihmisille ja ympäristölle, mutta koe-eläinten tuoteturvallisuudesta maksama hinta on kohtuuton.  
Päättäjien lisäksi myös kuluttajilla on valtaa: nykyään on hyvin saatavissa ekologisia ja eläimillä testaamattomia pesuaineita niin kodin kuin ihmisten puhtaanapitoon. Eräs eläinkokeita teettävä kosmetiikkafirma mainostaa tuotteitaan “koska olet sen arvoinen” -lauseella. Mieti mielummin minkä arvon annat sille, ettei tuotetta valmistettaessa ole aiheutettu tarpeetonta tuskaa viattomille eläimille.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2004

Människan – den intelligentaste och grymmaste av arterna


(ERGO – Uppsala Studentkårs tidning, 2004)
I o m att jordbruket blivit ren industri behandlas lantbruksdjur som råvaror. Last in, last out; maximera lagerrotation; minimera lagerutrymmet; för att överleva under ökande konkurrens har effektiviteten blivit det allra viktigaste värde. Svin kan inte röra sig i sina pyttesmå kättar, hönor tvångsmatas med slang. Men kapitalismens effektivitetskrav gäller oberoende av om råvaran utgörs av en levande varelse som bl a känner smärta.

Pälsdjursfarmare torterar pälsdjur – sina råvaror – för att kvinnor ska kunna visa upp hur rika äkta män de har. Djur föds upp under helt otåliga förhållanden; tänk om du själv växte upp i en bur på en kubikmeter – bara för att hamna på någons skuldror. Jag undrar om det var därför Gud skapade mink och andra pälsdjur… Kanske har jag fel, men jag tror att i 2000-talets Europa och Amerika överlever varje kvinna vintern utan päls.

Kosmetik- och läkemedelsindustrin använder djurförsök för att tjejerna inte ska drabbas av röda ögon då de sminkar sig. Läkemedelsindustrins motiv kan anses vara mindre förkastliga men de nutida konstgjorda människocellerna utgör en mera pålitlig och effektiv testarena. Ändå har djurtesterna inte avskaffats.
Underhållningsindustrin använder djur som förströelse. Apor kläs upp i kavaj, pudlar färgas rosa, hönor uppmanas döda varandra med sporrar; tjurar plågas inför ivriga (turist)massor.
Exemplen på förtryck och kränkningar är otaliga. Människan bryr sig inte om djur, eftersom hon ligger på toppen av näringskedjan; hon får göra vad hon vill med varelser av lägre rang. För de flesta västerlänningar utgör just djur dessa ”underställda”; inom vissa kulturer är därutöver kvinnor underställda män, som i praktiken kan göra vad de vill med de stackars kvinnorna, vilket naturligtvis inte accepteras hos oss. Och ingen skulle heller acceptera om en handikappad eller bebis behandlades illa bara för att de är mer försvarslösa. Vad åtskiljer djur? Varför skall vi inte respektera deras rätt till ett värdefullt liv?
Jag förnekar inte att vi människor står i slutet av näringskedjan och kanske därmed är berättigade att äta djurprodukter, men vi är absolut INTE berättigade att plåga djur för den sakens skull. Om vi dödar dem för att äta upp dem, måste vi åtminstone unna dem ett värdefullt liv och en smärtfri död. Ingen näring borde tillåtas förorsaka onödig smärta och lidande åt någon levande varelse, hur det än motiverades. Det är inte tillåtet att ha slavar trots att det vore ett mycket effektiv sätt att skaffa arbetskraft. Det är inte heller lagligt att plundra banker trots att vissa kriminella försöker tjäna sitt uppehälle på det sättet.
Vi sägs vara den intelligentaste av arterna. Bevisar vi det genom att exploatera de mindre intelligenta? Borde vi inte i stället använda vår stora vishet och överlägsenhet för att garantera drägliga förhållanden åt dem? Tyvärr har vårt industriella samhälle i sin vinstdrift glömt att välfärden inte endast består av BNP.