Kasvaako vapaus vaatteita vähentämällä?

(kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 5.9.2016)

Monet musliminaiset välttelevät uimarantoja ja -halleja koska he eivät halua esiintyä paljastavissa vaatteissa. Burkiniksi kutsuttu koko vartalon peittävä uima-asu on tarjonnut ratkaisun.

Useampi ranskalaiskaupunki julisti kuitenkin kesällä rannoilleen burkinikiellon, jota perusteltiin turvallisuussyillä ja ääri-islamistisia terroritekoja seuranneella epävarmuudella. Cannesin pormestari julisti burkinit ”islamilaisen ääritoiminnan symboleiksi”. Elokuun lopussa Ranskan korkein hallinto-oikeus kuitenkin kumosi yhden kaupungin burkinikiellon, mikä povaa muillekin vastaaville kielloille lyhyttä ikää.

Kieltoa puolustavat ranskalaispoliitikot ovat vedonneet myös hygieniaan: peittävien vaatteiden käyttö helteellä lisää hikoilua, hajuhaittoja ja bakteerien leviämistä. Myös musliminaisten itsemääräämisoikeuteen on vedottu.

Annamari Sipilä muistuttaa kolumnissaan (HS 28.8.) aiheellisesti, ettei suuri osa musliminaisista voi valita burkinin tai bikinien välillä, "eikä valinnanvapautta rajoita suinkaan ensisijaisesti ranskalainen poliisi". Sipilän mielestä "on absurdia ja väärin, että toinen sukupuoli saa uida uimahousuissa, kun toisen sukupuolen pitää verhota itsensä lähes kokonaan." Sipilä nostaa ongelman ytimeksi sen että naisen arvo määräytyy muslimimaailmassa sen mukaan, kuinka hyvin hän peittää ruumiinsa.

Kolumnin kirvoittamat kommentit paljastavat asian monitahoisuuden. Yksi muistuttaa että "sekulaarissa länsimaisessa maailmassa naisen arvo määrittyy sen mukaan, kuinka hyvännäköisen ruumiin hänen bikininsä paljastavat". Ajatus siitä, että vapaus kasvaa vaatteita vähentämällä on kirjoittajan mielestä kapea.

Toinen kyseenalaistaa bikini-vertauksen ja kysyy kuinka moni länsimaalainen nainen on tullut tapetuksi tai joutunut kuoleman tai pahoinpitelyn vaaraan siksi, ettei ole pukeutunut bikineihin.

Kolmas vaatii että jos nainen ottaa ensiaskeleen uimarannalle hänelle ehkä hyvinkin modernissa burkinissa, sitä tulisi kannustaa eikä rangaista. "Ei Suomessakaan siirrytty siveellisistä uimamekoista riettaisiin bikineihin yhdessä yössä." Ranskassa naisia poistettiin rannoilta 1920-luvulla jos heillä ei ollut tarpeeksi peittäviä vaatteita.

Henkilökohtaisesti keskustelu on tuonut mieleen myös pahennusta ja liikennekaaoksen aiheuttaneet H&M:n alusvaatemainokset sekä keskustelun siitä miksi naisurheilijoiden kilpailuasut ovat usein paljastavampia kuin miesten.


Kirjoittaja yrittää pukeutua sään mukaisesti

Mona Sahlin vill inte ersätta kvinnoförtryck med religiöst förtryck

(Gävle Dagbladet 2003)

När Mona Sahlin säger att flickor måste få bära burka på fritiden om de vill, stöder hon enligt Olle Ljungbeck kvinnoförtryck. För svenskar är islam och dess kvinnosyn svår att förstå, och i okunnigheten finns en grogrund för fördomar. Eftersom de flesta kvinnor i de sekulariserade västerländska samhällen aldrig skulle välja ett ansiktstäckande klädsel, är det rent omöjligt för dem (liksom för västerländska män) att lyssna på de kvinnor som säger att de helt frivilligt och självständigt valt slöjan. Dessa kvinnor motiverar sitt val med bl a respekt för Allah (trots att Koranen inte kräver en heltäckande, vill några kvinnor överträffa dess minimikrav) eller med identitetssökande. Några kvinnor har även feministiska motiveringar: de väljer slöjan först och främst för att dölja sina behag för att män inte ska bedöma dem enligt reklamens skönhetskriterier, utan utifrån deras intelligens och personlighet.

Bl a Pauline de los Reyes skriver skarpskinnigt, att det senaste årets debatt om hedersmord, patriarkaliska familjer och situationen för ”utsatta flickor” har öppnat dörren för en retorik som placerar personer med utländsk bakgrund utanför den svenska jämställdhetens gränser. Invandrarmän pekas ut som potentiella våldsverkare medan jämställdhet görs till en etnisk ”svensk” markör. Samtidigt väljer man att förbise den sekulariserade västliga civilisationens variant av kvinnoförnedring: översexistiska affischer, silikontuttar och stringtrosor för småtjejer…

Jag vågar inte påstå att slöjan alltid är ett frivilligt val. Men det måste starkt ifrågasättas huruvida det går att kämpa eventuellt tvång med ett förbud; i fråga om kvinnoförtryck ligger de största problemen mellan mäns öron. Slöjtvånget utgör i sådana fall endast toppen på isberget, en synlig symbol som känns lättare att bekämpa än de djupliggande problemen. En bra jämförelse utgörs av kvinnor som tvingas till sexslav: Hittills har ingen krävt ett sexförbjud, antagligen eftersom det enligt vår uppfattning inte finns något onda i sex i sig. Vi drar inte slutsatsen att ”sex symboliserar kvinnoförtryck” pga. enskilda fall. Slöjan får oss däremot se rött och dra överdrivna slutsatser. Vi vill ersätta ”kvinnoförtryck” med religiöst förtryck som skulle hindra kvinnliga representanter för en enskild religion, islam, från att uttrycka sig.