Puuttumisen puutetta

Kolumni (Satakunnan Kansa 8.7.2013)

Kahdeksanvuotias Eerika kuoli äitienpäivänä 2012 hitaasti tukehtumalla isän ja äitipuolen vuosia jatkuneen kidutuksen päätteeksi. Tapaus herätti paljon keskustelua ja vaatimuksia parannuksista lastensuojelun keinovalikoimaan. Helsingin lastensuojelun laiminlyöntejäkin selvitettiin, sillä tytöstä oli tehty lukuisia lastensuojeluilmoituksia. Palokunnasta ei ole apua ellei sammutuskalusto ole riittävä tai sitä ei osata käyttää!

Sammutuskalustosta ja -taidoista taas ei ole apua jos kukaan ei hälytä ajoissa apua. Useilla viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus jos epäilykseen on aihetta. Mutta sinäkin voit tehdä ilmoituksen, jos epäilet että lasta kohdellaan huonosti.

Suomalainen ei juuri halua sekaantua toisten asioihin. TNS Gallupin viime syksynä tekemässä kyselyssä ilmeni, että vain puolet lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa havainneista kertoi puuttuneensa näkemäänsä heti tilanteessa tai ottamalla yhteyttä viranomaisiin. Toinen puolisko ei tehnyt mitään. Heistä puolet katsoi, ettei ollut tarvetta puuttua, toinen puolisko ei uskaltanut puuttua tai ei tiennyt keneen ottaa yhteyttä.

Marraskuussa uutisoitiin hoitopaikastaan karanneesta nelivuotiaasta tytöstä, joka oli kävellyt yli kilometrin vilkkaan valtatien varrella. Muutama autoilija oli ilmoittanut poliisille lapsesta, mutta kukaan ei pysähtynyt odottamaan poliisia tai auttamaan lasta. Muutama viikko sitten Ikeassa vastaan käveli vuolaasti itkenyt alakouluikäinen poika, joka oli kadottanut vanhempansa. Hätäännyksestä päätellen hän oli jo jonkin aikaa harhaillut myymälässä ilman että kukaan oli katsonut asiakseen auttaa.

Toimittaja Maria Pettersson tekeytyi toukokuussa raskaaksi testatakseen reaktioita juomiseensa. Alkossa myyjän ilmekään ei värähtänyt Petterssonin etsiessä viiniä ”dokailutarkoitukseen”. Terassilla yksi pariskunta mulkoili paheksuvasti, muttei sanonut mitään vielä neljännenkään siiderin kohdalla. Tarjoilija kantoi juomat auliisti pöytään. Äitien raskauden aikaiseen juopotteluun ei ole haluttu puuttua järein ottein myöskään yhteiskunnan toimesta, äitien yksilönvapauteen vedoten.

Lastensuojeluntarve voi ilmetä muillakin tavoin kuin merkkeinä fyysisestä pahoinpitelystä tai laiminlyönnistä. ”Kertoo paljon, jos verhoja ei jakseta avata eikä siivota”, muistutti 30 vuotta lastensuojelutyötä tehnyt sosiaalityöntekijä. Pesemätön tukka ei tarkoita että lasta lyödään, mutta riski väkivaltaan kasvaa kun vanhemmat eivät hallitse omaa elämäänsä. Jos puuttuminen tai ilmoituksen tekeminen tuntuu vaikealta, voi puntaroida mitkä ovat pahimmat mahdolliset seuraukset puuttumisesta ja puuttumatta jättämisestä. Kumman päätöksen kanssa on helpompi elää itsensä kanssa?

Lastenpsykiatri Anne Kaupin mukaan väkivaltaisia vanhempia on usein kohdeltu lapsena kaltoin: ”Siksi väkivalta ei ole vain psykiatrinen vaan yhteiskunnallinen asia. Huono-osaisuuden periytyminen voi tarkoittaa myös väkivaltaisuuden periytymistä.” Ammattilaisten mukaan useimmat vanhemmat ovatkin helpottuneita tilanteeseen puuttumisesta - heidän hätänsä on huomattu.

Kun Yhdysvaltojen uskonnolliset johtajat kehottivat Martin Luther Kingiä luopumaan rotuerottelun vastaisesta taistelusta, hän vastasi: ”Kun sukupolvemme kerran joutuu tilille teoistaan, emme joudu tekemään parannusta vain kaikesta mitä pahat ihmiset ovat tehneet tai sanoneet, vaan ennen kaikkea siitä, miksi hyvät ihmiset ovat olleet hiljaa.” Älkää siis hyvät ihmiset olko hiljaa!

Kirkasotsaisen maailmanparantajan tunnustuksia

Julkaistu myös Pori NiceAID -blogissa 15.11.2012

Mustavalkoiseen ajatteluun taipuvainen maailmanparantaja joutui UNICEFin kenttämatkalla Nepalissa realiteettien äärelle:

Asioilla on aina kaksi (osa-)puolta

Länsi-Nepalin syrjäisimmillä vuoristoalueilla naiset joutuvat kuukautisten ajaksi navettaan jotta eivät ”saastuttaisi” muita. Myös koulutetut kaupunkilaisnaiset kunnioittavat perinteitä ja uskomuksia siinä määrin etteivät mene kuukautisten aikana keittiöön ”saastuttamaan” ruokaa eivätkä ”tapa” huonekasveja koskemalla niihin. Taikauskoista eristystä ja syrjintää kauhistellessamme Oxfordissa opiskellut naispuolinen paikallisoppaamme muistutti, että monelle kotitöistä yksin vastaavalle nepalilaisnaiselle on helpotus saada neljän päivän vapautus raadannasta. Kirkasotsainen maailmanparantaja ymmärsi että asioissa on monta puolta.

Nepalissakin alkoholi lisää perheväkivaltaa. Jos nainen kieltäytyy kunniasta humalaisen miehensä vaatiessa aviollisia ”oikeuksiaan”, nyrkki saattaa puhua. Paikallisoppaamme kertoi miten hän erään projektin yhteydessä päätti opettaa perheväkivallasta kärsineille kouluttamattomille naisille muutamia biologisia perusasioita. Hän uskoi oppiessaan nauttimaan kehostaan ja kumppanistaan naiset ehkä välttyisivät muutamalta selkäsaunalta. Kirkasotsainen maailmanparantaja ymmärsi että joskus voi tulla puolitiehen vastaan, vaikka tekisikin mieli yksinkertaisesti hirttää väkivaltaiset miehet munistaan. Samalla tietysti pitää miettiä miksi miehet juovat, ehkäistä juomista ja opettaa miehille väkivaltaa parempia tapoja purkaa turhautumistaan.

Ehdottomia ratkaisuja ei ole

Kävimme keskisuuren Biratnagarin kaupungin lapsityöläisten iltapäiväkoulussa. 10-18 -vuotiaat lapset kertoivat vuorollaan työtehtävistään: he korjaavat elektroniikkaa, toimivat koti- tai myymäläapulaisina, korjaavat satoa, ompelevat, kantavat tai kuljettavat tavaroita. He eivät tuntuneet erityisen murheellisilta kertoessaan työpaikoistaan. Sen sijaan heidän silmänsä loistivat kun he kertoivat miten heidän tulevaisuudensuunnitelmansa olivat muuttuneet iltapäiväkoulun myötä. Yksi halusi poliisiksi, toinen sairaanhoitajaksi, kolmas tanssinopettajaksi ja neljäs lääkäriksi. Kirkasotsainen maailmanparantaja ymmärsi kuinka tärkeää on tehdä pieniä parannuksia lapsityöläisten työoloihin ja kouluttaa heitä työnteon ohella, eikä vain uppiniskaisesti vaatia lapsityövoiman välitöntä kieltämistä. Hallituksia pitää toki painostaa lapsityövoiman kieltävään ja vähintään lapsityöläisten asemaa parantavaan lainsäädäntöön, mutta toimeenpanoa ja valvontaa sekä tapojen ja tottumusten muuttumista odotellessa pitää tehdä kaikki voitava lapsityöläisten hyväksi.

Muutama vuosi sitten Nepalissa paljastui kansainväliseen adoptioon liittyvä väärinkäytös. Länsimaalainen toimittaja tekeytyi adoptoijaksi ja etsi muutamasta lastenkodista puolivuotista nepalilaistyttöä adoptoitavaksi. ”Toiveita vastaavaa” lasta ei sillä hetkellä löytynyt, mutta toimittajaa pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen... Asiasta syntyi valtava skandaali, eikä Nepalista tällä hetkellä adoptoida lapsia ulkomaille. Kirkasotsainen maailmanparantaja ymmärsi että aina kun on kysyntää, ilmaantuu myös tarjontaa.

Lapset vailla tulevaisuutta

Kolumni / Satakunnan Kansa, 23.4.2008

Viime viikkoina silmiini on osunut poikkeuksellinen paljon uutisia lasten hädästä – liekö siunattu tilani herkistänyt teemalle. Mm. tuoreen Solidaarisuus-lehden mukaan yksin Somalimaassa ympärileikataan edelleen 98 % 6–9 –vuotiaista tytöistä – enemmistö tavalla, jonka WHO luokittelee rajuimmaksi viidestä käytetystä menetelmästä. YK:n mukaan maailmassa on parhaillaan noin 300 000 lapsisotilasta yli 30 aseellisessa konfliktissa. Maailmassa kuolee tuoreen brittitutkimuksen mukaan edelleen yli kymmenen miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta vuodessa, kolmannes aliravitsemukseen. Puhtaan veden puutteeseen kuolee lähes 4000 lasta päivässä. Määrä vastaa 20 lapsilla lastatun jumbojetin syöksymistä maahan, päivittäin.

Vielä suuria lukujakin enemmän koskettavat yksittäisten lasten kohtalot. Taannoin esitetty dokumentti ”Maantien kurtisaanit” kertoi köyhien intialaisten maanviljelijäperheiden tyttäristä, jotka vanhemmat perinteisiin nojaten myyvät prostituoiduiksi elantoa tienaamaan. Sunnuntain Ykkösdokumentti ”Menetetty viattomuus” puolestaan kertoi Etelä-Afrikan tytöistä, joilla on suurempi todennäköisyys tulla raiskatuiksi kuin oppia lukemaan. Dokumentin pääosassa oli viisikuisena raiskattu Vyanna, jonka ”palveluksia” oma äiti oli ilmeisesti myynyt rahoittaakseen alkoholismiaan.

Helsingin Sanomien Lapsena maailmassa – erityisraportin toinen toistaan järkyttävimmistä kuvauksista järkyttävin kertoi köyhien ghanalaisvanhempien kalastajien orjiksi myymistä lapsista. Lapset, nuorimmat heistä vasta 3-vuotiaita, raatavat pitkiä päiviä aliravittuina ja heihin saatetaan viiltää haavoja jotta he veteen kahlatessaan houkuttaisivat kalat paikalle. Kevyttä kevätlukemistoa eivät olleet myöskään kuvaukset heroiiniriippuvaisesta romanialaisesta Mihaista, hiv-orvosta eteläafrikkalaisesta Tsegosta tai isänsä väkivaltaisen surman traumatisoimasta gazalaisesta Kholoudista.

Valitettavasti lapsia kohdellaan kaltoin myös hyvinvoivassa Pohjolassa. Rauman käräjäoikeudessa puidaan parhaillaan tapausta, jossa vanhempia epäillään kaksikuisen vauvansa pahoinpitelystä. Taannoin televisiossa näytettiin dokumentti ruotsalaistytöstä, joka päätyi sosiaaliviranomaisten hiljaisella siunauksella hulttioisänsä huostaan, asuntovaunuun keskelle metsää, toistuvasti hyväksikäytettäväksi.

On hyödytöntä miettiä mikä edellä kuvatuista rikoksista on barbaarisin tai onko lapsensa raiskausta edesauttanut äiti pahempi ihmiskunnan vihollinen kuin lapsen raiskannut mies. Maailmanlaajuinen yksimielisyys pitäisi kuitenkin saavuttaa siitä, että kuvatunkaltaiset lapsiin kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset ovat yhteiskuntamme suurin mätäpaise, jonka puhkaiseminen pitäisi ajaa kaikkien muiden hankkeiden edelle. Lapsikuolleisuutta ruotineen brittilehden mukaan keinot esim. aliravitsemuksen kitkemiseen ovat pitkälti olemassa, mutta valtaapitävät eivät tee asialle mitään.

Maailmassa jossa mikään epäkohta ei tunnu korjaantuvan ellei se herätä median mielenkiintoa, myös neljännen valtiomahdin velvollisuus on raportoida ilmiöistä niiden aiheuttamien inhimillisten seurausten suhteessa. Pelkkä raportointi ei toki maailmaa paranna, mutta vain tieto voi herättää vastaanottajassa tunteet, jotka parhaimmillaan johtavat toimintaan. Suuren yleisön velvollisuus olkoonkin seurata maailman menoa, vaikka tieto kuinka lisäisi tuskaa. Vaikkemme voi adoptoida ja pelastaa jokaista raiskattua, aliravittua, sodan traumatisoimaa, hiv-positiivista ja orjaksi myytyä lasta, voimme ainakin levittää sanaa, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille, laatia ja allekirjoittaa nettiadresseja, osallistua vapaaehtoistyöhön, vaatia kansanedustajia ja muita luottamushenkilöitä puuttumaan asioihin jne. Silmien sulkeminen ei ole vaihtoehto.