Tulevaisuuden Pori – Suomen vihrein ja lapsiystävällisin kaupunki

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 18.10.2008)

Kunnallisvaaliehdokas Timo Aro (vihr.) viritteli kirjoituksessaan “Porin kolme kehitystietä” (SK 31.8.2008) visiota Porista ekokaupunkina sekä ehdotti Poria oppilashuoltotakuun pilotiksi (SK 10.10.2008). Sampsa Kataja (SK 12.10.) puolestaan muistutti Pori lastenkaupungiksi -hankkeesta, jonka merkeissä tavoite Suomen lapsiystävällisimmästä kaupungista vuonna 2009 kirjattiin kaupungin tulevaisuusstrategiaan. Visiot Porista Suomen vihreimpänä ja lapsiystävällisimpänä kaupunkina kulkevat mielestämme käsi kädessä.

Vihreille lapsiystävällisyys merkitsee laadukasta päivähoitoa ja peruskoulua sekä toimivaa neuvola- ja oppilashuoltoa. Keskeistä on ennaltaehkäisevä toiminta. Vastuullista välittämistä on lasten ja syntymättömien sukupolvien elinympäristön ja –olojen turvaaminen. Se edellyttää mm. luonnon monimuotoisuuden kunnioittamista ja kestävää energiatuotantoa.

Ekokaupunkiesikuvina voisivat toimia esim. “Euroopan vihrein kaupunki” Växjö (80 000 as.), joka julisti jo vuonna 1996 tavoitteekseen vapautumisen fossiilisista polttoaineista tai Freiburg (200 000 as.) jossa julkiset rakennukset rakennetaan passiivitaloiksi ja markettien kasvu taajaman ulkopuolelle estettiin jo 80-luvulla.

Ekokaupungista olisi toimivat juna- ja bussiyhteydet Tampereen kautta pääkaupunkiin sekä Vaasan ja Turun suuntiin. Seudun sisäistä liikennettä hoidettaisiin paikallisjunilla. Palvelut keskittyisivät asemien yhteyteen, esim. Mikkolan asemalla Porissa työssä käyvä ulvilalainen voisi pysähtyä ruokaostoksilla ja jatkaa sitten seuraavalla junalla Ulvilaan.

Elävässä kaupunkikeskustassa olisi helppo ja turvallinen käyttää joukko- ja kevyttä liikennettä, joiden käyttöä (ja samalla arkiliikuntaa) voisi edistää mm. työsuhdematkalipuin ja -polkupyörin sekä kimppakyytejä helpottamalla. Joukkoliikenteen kehittämisessä suosittaisiin biodieseliä ja/tai biokaasua. Kaupungin autokannassa siirryttäisiin asteittain sähkö- ja hybridiautoihin ja kuntalaisiakin kannustettaisiin vähäpäästöisten ajoneuvojen hankintaan esim. parkkimaksuvapautuksella. Koska lihantuotannon ilmastovaikutukset ovat liikennettäkin suuremmat, kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa olisi yksi kasvisruokapäivä viikossa.

Kaavoituspolitiikkaa hyödynnettäisiin matala- ja passiivienergiatalojen rakentamiseksi, määräämällä kaavassa mm. kuinka energiatehokas rakennuksesta on tehtävä. Kaupungin energialaitos tuottaisi valtaosan energiasta uusiutuvilla polttoaineilla. Jätteiden kierrätyksessä tavoiteltaisiin eurooppalaista huipputasoa: esimerkiksi Dresden kierrättää 80 % jätteistään. Kaupungin kiinteistöissä ja laitoksissa käytettäisiin Porin edustan tuulivoimapuistossa tuotettua tuulivoimaa. Energianeuvoja palkattaisiin helpottamaan kuntalaisten ekotekoja.

Ekokaupunki loisi itsessään vahvan mielikuvan Porin edelläkävijyydestä, mikä lisäsi alueen vetovoimaa uusien asukkaiden, yritysten ja investointien houkuttelussa. Ekokaupungin maineella voitaisiin houkutella uusia avainryhmiä, kuten lahjakkaita tutkijoita tai uusien innovaatioiden rahoittajia. Nuorille perheille ekokaupunki olisi entistä houkuttelevampi ympäristö-, ilmasto- ja lapsiystävällinen kaupunki.

Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä

Mielipidekirjoitus (Satakunnan Kansa, 8.4.2007)

On hienoa että Porin seudun kuntajohtajat antoivat kunnon hönkäyksen PARAS-hankkeelle, pannen lisävauhtia osin radikaaleinakin pidettyihin virkamiestyöryhmien esityksiin. Jos virkamiestyöryhmien esitykset toteutuvat sellaisinaan, Porin ja lähikuntien asukkaat saavat lähivuosina tehdä tuttavuutta mm. sosiaali- ja terveystoimen sekä koulutuksen yhteistoiminta-alueen, seudullisen opetuspalvelukeskuksen, seutulukioverkoston, yhteisen teknisen viraston tai toimen, seudullisen liikunta- ja nuorisotoimen ja kulttuuritoimikunnan, Posekin hallituksen linjaamien edunvalvontakohteiden vastuuorganisaatioiden jne. kanssa, vain muutamia mainitakseni.

Hallinnon yksinkertaistamisen sijaan PARAS-hanke ja puitelaki onkin viemässä hallintoa entistä monimutkaisemmaksi. Jo nyt maakunta- ja aluetasolla on erilaisia kuntayhtymiä, seutukuntavaltuustoja ja kunnallisia liikelaitoksia, jotka uhkaavat kunnanvaltuustojen roolia ylimpänä päättäjänä. Hallinnon epävirallinen kolmas taso vahvistuu entisestään jos kuntien välinen yhteistyö pirstoutuu sektorikohtaisesti eri kuntayhtymiin.

Demokratisoitu maakuntahallinto olisi selkeämpi, tehokkaampi ja kansanvaltaisempi vaihtoehto. Kunnallisvaalien yhteydessä valittavalle maakuntavaltuustolle alistettaisiin ainakin joukkoliikenne, toisen asteen koulutus ja yleiskaavoitus. Myös sairaanhoitopiirien tehtävät siirtyisivät maakunnille. Toinen demokratian kannalta hyväksyttävä vaihtoehto olisi vahva peruskunta, Satakunnassa käytännössä 7-8 työssäkäyntialueiden pohjalta muotoutuvaa, väestöpohjaltaan noin 15 000 asukkaan kuntaa.

Palvelurakenteita pohdittaessa on tärkeä pitää palvelujen järjestämisvastuu ja tuottaminen erillään. Kunnallisen demokratian turvaamiseksi nimenomaan järjestämisvastuu pitäisi säilyä suorilla vaaleilla valituilla elimillä, ts. kunnilla ja/tai maakuntavaltuustolla. Nämä elimet voivat toki demokratian kärsimättä hankkia palveluja esim. kuntien omilta tai yhteisiltä liikelaitoksilta, sosiaali- ja terveyspiireiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta.

Kuntajohtajien toivoisi myös muistavan, ettei PARAS-hanke yksin riitä ratkaisuksi ikääntyvän väestön ja kuntien taloudellisen ahdingon synnyttämään oravanpyörään. Rahankäytön tehostamisen (jota PARAS-hankekin edustaa) lisäksi kunnat tarvitsevat yksinkertaisesti lisää rahaa, mikä edellyttää ennen kaikkea veronalennusmalttia ja valtionosuuksien tarkistamista, miksei myös pääomaverotuottojen osittaista jyvitystä kunnille (kuntalaiset käyttävät palveluja riippumatta siitä ovatko yrittäjiä, sijoittajia vai palkansaajia).

Sen lisäksi tarvitaan lisää hoitajia! Koska hoitajia ei putoa taivaasta PARAS-hankkeen myötä, meidän on satsattava maahanmuuttajiin, parannettava sekä sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa että läheishoitajien mahdollisuuksia joustaviin työaikajärjestelyihin.