Hännänhuippu kunnostautuu

(Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 14.4.2014)

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on pyytänyt, että länsimaat vastaanottaisivat 30 000 Syyrian pakolaista tämän vuoden aikana. EU:ssa oli vuoden 2013 lopussa 67 000 Syyriasta paennutta, joista noin 23 000 Ruotsissa. Suomi korotti 750 pakolaisen vuosikiintiötään 1050:een, josta syyrialaisia on 500.

Satakunta on ollut viime vuosiin asti vuorovuosin Etelä-Pohjanmaan kanssa hännänhuippu pakolaisten vastaanottamisessa - pakolaisia on vastaanottanut käytännössä vain Pori. Nyt sopimuksen pakolaisten vastaanottamisesta ovat tehneet myös Huittinen, Harjavalta ja Ulvila, Eura valmistelee asiaa. Haastavia aikoja elävän Rauman kaupunginhallitus päätti helmikuussa vastaanottaa enintään 20 syyrialaispakolaista. Pasi Mäenranta (ps) esitti kuitenkin hylkäävää päätöstä. Mäenrannan mukaan valtion tuki tulisi suunnata pakolaisleirien olosuhteiden parantamiseen. Porissa kaupunginhallitus päätti maaliskuussa, että kaupunki varautuu vastaanottamaan 15–20 pakolaista joka toinen vuosi. Perussuomalaiset vastustivat tätäkin esitystä mm. siksi, ettei kaupungilla heidän mielestään ole varaa vastaanottaa pakolaisia.

Jordaniassa syyrialaispakolaisia on puoli miljoonaa, väkiluvultaan Suomea pienemmässä Libanonissa jo yli miljoona. Missään muussa maassa pakolaisten osuus väestöstä ei ole yhtä suuri. Libanoniin virtaa arviolta 12 000 syyrialaispakolaista viikoittain, mikä aiheuttaa suunnattomia paineita mm. terveydenhuollolle ja koulutusjärjestelmälle. Köyhien naapurimaiden pakolaisvastuun lisäämistä onkin vaikea perustella. Toisekseen syyrialaispakolaisten vastaanotosta ei aiheudu ylimääräisiä kustannuksia suomalaiskunnille, sillä valtio korvaa kiintiöpakolaisten kotouttamisesta aiheutuvista kustannuksista laskennallisen korvauksen neljältä vuodelta, maksetuista toimeentulotuista kolmelta vuodelta sekä lisäkorvauksia erityiskustannuksista, kuten tulkkipalveluista. Lisäksi uusille sopimuskunnille maksetaan kertaluonteinen 20 000 euron korvaus.

Syyrian sota koskee 5,5 miljoonaa lasta, jotka ovat yli kolme vuotta kestäneen kriisin suurimpia kärsijöitä. Yli 10 000 lasta on kuollut, kolme miljoonaa lasta on paennut kodeistaan. Yli miljoona lasta asuu kurjissa ja epähygieenisissä oloissa naapurimaiden epävirallisilla telttaleireillä. Yli kolme miljoonaa lasta on jättänyt koulun kesken ja heitä uhkaavat lapsityö, lapsiavioliitot ja värväys asevoimiin. Vastaavassa ahdingossa elävät muualtakin Suomeen pyrkivät pakolaiset. Viime vuosien taloudellisesta turbulenssista huolimatta Suomi kuuluu tänä päivänä maailman rikkaimpiin ja vakaimpiin maihin. Sotavuosina täältäkin jouduttiin kuitenkin lähettämään 70 000 lasta turvaan Ruotsiin ja Tanskaan. Nyt on suomalaisten vuoro auttaa.

Rikkaan vastuu köyhistä

Mielipidekirjoitus / Satakunnan Kansa 18.3.2011

Kaikki puolueet tuntuvat (onneksi) olevan yksimielisiä siitä, että valtion budjetin miljardien eurojen kestävyysvaje tulee maksattaa etupäässä niillä, joiden maksukyky sen parhaiten sallii – rikkailla. Pääomaverotusta on vaadittu kiristettäväksi ja pienituloisten verotusta kevennettäväksi.
Solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus eivät valitettavasti yllä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Etunenässä perussuomalaiset, mutta myös eräät kokoomuksen ja keskustan eduskuntavaaliehdokkaat ovat vaatineet kehitysmäärärahojen leikkaamista, vaikka Suomi on jo vuonna 1970 sitoutunut kehitysmäärärahojen 0,7 % BKT-osuuteen. Suomi on myös yksi harvoista teollisuusmaista, joissa yksityishenkilöt ja yritykset eivät voi vähentää verotuksessa lahjoituksia kehitysapuun, samoin kuin esim. tuet kulttuuriin ja urheiluun.

Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että pienet tuloerot tuovat vakautta yhteiskuntaan lisäämällä ihmisten välistä luottamusta. Sama pätee globaalissa mittakaavassa: mitä suuremmat elintasoerot maiden ja alueiden välillä, sitä voimakkaampaa on turhautuminen, sen synnyttämä väkivaltaisuus sekä liikehdintä paremman elämän perässä.

Kehitysyhteistyöllä tuetaan hyvän elämän edellytyksiä alikehittyneissä maissa. Suomella on erityisosaamista mm. infrastruktuurin ja maatalouden kehittämisessä, joihin kehitysyhteistyömme voisi fokusoida. Erityishuomiota pitää kiinnittää myös ehkäisy- ja aborttioikeuksien, äitiysterveyden ja seksuaalikasvatuksen parantamiseen.

Yhtenä maailman vauraimmista maista Suomen on kannettava nykyistä suurempi vastuu myös pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Pakolaiskiintiötä on varaa kasvattaa tuhanteen (nyt 750 = 0,01 % väkiluvusta). Kun Suomi v. 2009 vastaanotti 727 pakolaista, Ruotsi otti 1900 ja Norja 1200 pakolaista.

Japanin maanjäristys ja tsunami ovat ikävä muistutus siitä, että elämme yhteisessä maailmassa, jossa kuka tahansa voi huomenna olla avun tarvitsija. Ollaan kiitollisia siitä, että voimme toistaiseksi olla avun antajia!